Yhdysvaltain presidentti Donald Trump näyttää viimeaikaisten tullitempaustensa perusteella kansainvälisten kauppasuhteiden häiriköltä ja öykkärimäiseltä kauppasodan lietsojalta.
Sitä hän omalla omituisella tavallaan onkin, sillä Yhdysvaltain ja Kiinan nyt jo toiselle nokituskierrokselle karkailevat tuontitullien korotukset ja vastakorotukset alkoivat Yhdysvaltain taannoisista teräs- ja alumiinitullien korotuksista.
Mutta kansainvälisten taloussuhteiden hampaidenkiristely ei ole uusi eikä varsinkaan Trumpin keksimä ilmiö.
Eikä Yhdysvallat – tai sen puoleen presidentti Trump – ole tämänkertaisen kauppatoran todellinen pahis, vaikka sellaiselta vaikuttaa.
Tekstitetty video: Trump kertoi torstaina käskeneensä Yhdysvaltojen kauppaviranomaisia harkitsemaan jälleen uusien tullien käyttöönottoa kiinalaistuotteille.
Tullinokittelun taustalla on kansainvälisen kaupan nyt jo historiallisen mittavat tasapainohäiriöt. Ne ovat todellisia, ja ne ovat kertyneet viime vuosikymmenten eikä viime viikkojen mittaan.
Selvimmin kaupan tasapainohäiriöt näkyvät – ja nyt myös tuntuvat – suurimpien talouksien välisissä suhteissa. Ne ilmenevät vaivatta esimerkiksi suurten kansantalouksien kauppa- ja vaihtotaseista.
Kauppatilastot kertovat, että suurimpien talousmahtien ulkomaankaupan ali- ja ylijäämät ovat nyt suurimmillaan kenties milloinkaan.
Sekin käy kauppatilastoista vaikeuksitta ilmi, että maailman suurin ulkomaankaupan alijäämä on Yhdysvalloilla, ja että suurimpia kaupan ylijäämiä ovat vuosien ajan kahmineet Kiina, Japani ja viime vuosina yhä ahnaammin myös Saksa.
”Tässä kauppakahinassa Trump ei ole pelkästään väärässä.
Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että alijäämäinen Yhdysvallat on vuosien ajan kuluttanut enemmän tavaraa kuin itse tuottaa, ja että ylijäämäiset Kiina, Japani ja Saksa ovat vuosien ajan tuottaneet tavaraa roimasti yli omien tarpeidensa.
Näin on käynyt pitkälti siksi, että ensin Japani, sitten Kiina ja nyttemmin yhä vahvemmin myös Saksa ovat perustaneet omat talouspolitiikkansa vientivetoisen kasvumallin varaan.
Samaan on toki pyrkinyt iso joukko muitakin maita Suomea myöten, mutta Kiina, Japani ja Saksa ovat onnistuneet maailmanmarkkinoiden valloituksessa parhaiten. Niiden ylijäämät ovat suurimpia.
Ylijäämämaat käyvät kauppaa toki muidenkin kuin Yhdysvaltojen kanssa, mutta kaikkien vientiponnistelujen ylivoimaisesti tärkein määränpää on juuri Yhdysvaltain jättitalous. Sinne hakeutuvat myös muiden maiden ylimääräiset säästöt, joilla muut tavallaan rahoittavat Yhdysvaltain velkavetoisen kulutuksen talousmallia.
Presidentti Trumpin tulkinnan mukaan muiden maiden suuret kaupan ylijäämät ja Yhdysvaltain suuri ulkomaankaupan alijäämä perustuvat muiden harjoittamiin epäreiluihin kilpailukeinoihin. Sama epäreilu kilpailu on hänen mukaansa ryövännyt Yhdysvalloista työtä muualle.
Trumpia on helppo pitää öykkärinä, ja hänen menetelmiään on helppo pitää omalaatuisina ja jopa kyseenalaisina. Mutta ainakaan tässä kauppakahinassa hän ei ole pelkästään väärässä.
Ennätysmäiset kaupan tasapainohäiriöt ovat ennemmin ylijäämäisten Kiinan, Japanin ja Saksan kuin alijäämäisen Yhdysvaltojen syytä. Ylijäämämaiden ylituotantoa ja ylisäästöjä on vuosien ajan virrannut Yhdysvaltoihin enemmän tarjonnan paineesta kuin kysynnän imusta.
Samasta syystä Yhdysvallat on lähtenyt tähän kauppakahinaan vahvemmassa ja ainakin vähemmän haavoittuvassa asemassa kuin Kiina tai mikään muukaan ylijäämämaa. Muut tarvitsevat vapaata pääsyä Yhdysvaltain tavara- ja pääomamarkkinoille paljon kipeämmin kuin Yhdysvallat tarvitsee muiden tuottamia tavaroita.
Vaikka Trump on ainakin osittain oikeilla jäljillä, voi hän silti saada aikaan vakavaa vahinkoa koko maailman taloudelle. Näin käy, jos hän ottaa todesta oman Twitter-möläyksensä ”kauppasota on hyväksi, ja se on helppo voittaa” ja toimii sen mukaan.
