Pääkirjoitus: Totuuden hetki Yhdysvalloissa

Julkaistu:

Suurvalta pystyi kerran nöyrtymään ja nousemaan häpeästään. Onnistuisiko se siinä uudestaan?, kysyy erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Viikko sitten Washingtonissa järjestettiin ”marssi elämiemme puolesta”. Sen välitön syy oli floridalaisen koulun verilöyly, joka vaati 17 uhria. Kyseessä ei edes ole Yhdysvaltain viime aikojen pahin joukkosurma.

Usein hirmuteoilla ei tunnu olevan mitään järjellistä motiivia. Surmiin on monesti käytetty täysin laillisesti hankittuja sotilaskäyttöön suunniteltuja aseita. Kun niitä on tarjolla, niitä käytetään tarkoitukseensa tappamiseen.

Washingtonin marssijoiden määrästä kiistellään, mutta se kuuluu pääkaupungin historian suurimpiin mielenilmauksiin. Floridalaiset lukiolaiset David Hogg, Cameron Kasky, Emma González ja Samantha Fuentes ovat nousseet yhdysvaltalaisen nuorison uusiksi esikuviksi. Saman tien heitä vastaan käynnistyi mustamaalaaminen. Ikävä kyllä, tämä ei yllättänyt.



Yhdysvalloissa aseenkanto-oikeus on isolle osalle kansaa vapauden symboli, oli hinta siitä mikä vain. Eurooppalaisille tällainen aseiden ihailu ja niiden seurauksiin liittyvä fatalismi tuntuvat kummallisilta. Euroopassa, myös Suomessa, on tapahtunut vastaavia veritekoja. Niiden estämistä lakeja kiristämällä on pidetty luonnollisena.

Yhdysvallat ei ole Eurooppaa, ei pahassa eikä hyvässä. Yhdysvalloissa pystytään polkaisemaan hetkessä suuria kansaliikkeitä, jotka saavat jotain aikaa. Euroopassa asiat tuppaavat hukkua puoluepolitikointiin ja byrokratiaan. Kun yhdysvaltalaiset haluavat muutosta he ovat valmiita sitä ajamaan usein puoluetunnuksista välittämättä.

Ensi keskiviikkona tulee 50 vuotta Martin Luther Kingin murhasta. Kingin inspiroimat marssit rotuerottelua vastaan ovat Yhdysvaltain historian tunnetuimmat ja tuloksekkaimmat mielenilmaukset.

Myös rauhannobelisti King kuoli Yhdysvaltain aseväkivallan uhrina. Nyt ei marssittu hänen muistokseen, mutta marssi kunnioitti Kingin väkivallattomia ihanteita parhaalla mahdollisella tavalla.



Kingin murhaa seurasi Yhdysvaltain historian pahimpiin kuulunut alamäki. Koko maa tuntui luhistuvan omaan väkivaltaansa kotona ja Vietnamissa. Sitten Watergate-skandaali nosti suurvallan poliittisen rappion koko maailman otsikoihin. Yhdysvallat vaikutti hetken kylmän sodan varmalta häviäjältä. Sitten se kokosi itsensä ja palasi voittajaksi.

Se onnistui, koska Yhdysvalloissa pidettiin kiinni maan laeista ja siitä, että ne koskevat ylintäkin vallankäyttäjää. Vilppiin syyllistynyt presidentti Richard Nixon joutui lähtemään. Yhdysvaltain moraalista nousua seurasi sen kansainvälisen vaikutusvallan uusi nousu.



Nyt Yhdysvaltoja voi odottaa samankaltainen testi. Donald Trump on ollut vasta vuoden presidenttinä, mutta hänen aikansa saa Nixonin Washingtonin näyttämään kuoropoikien kevätretkeltä. Trumpiin yhdistetyt skandaalit ulottuvat tragikoomisista seksiseikkailuista maanpetokselliseen toimintaan Venäjän kanssa.

Trumpin toimia tutkitaan jo, mikä osoittaa oikeusvaltion edelleen toimivan. Aikoinaan tutkimukset voivat johtaa oikeusjuttuihin, joissa totuus selviää. Asialla on silti myös poliittinen puoli. Kun totuus Nixonin toimista selvisi, omatkin kääntyivät häntä vasaan. Nyt ratkaisu voi olla hankalampi. Joka tapauksessa Trumpilla olisi vielä pitkä matka Nixonin kohtaloon.

Yli 40 vuotta sitten Yhdysvallat pystyi nöyrtymään, löysi arvonsa ja pelasti itsensä. Edessä saattaa olla samankaltainen hetki suurvallan historiassa.

Koko maailmalle on merkitystä siitä, kuinka Yhdysvallat selviää seuraavasta kokeestaan.