Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Suomen EU-ankkuri uhkaa pettää

Julkaistu:

Saksan seuraava hallitus voi olla monessa suuressakin EU-kysymyksessä tyystin toista maata kuin edellinen.
Euroopan unioni (EU) niin kuin muutkin kansainväliset järjestöt ovat enemmän suurten kuin pienten jäsenmaidensa näköisiä. Tämä on yhtä luonnollista kuin se, että suuret maat saavat helpommin äänensä kuuluviin ja tahtonsa toteen kuin pienet.

Tämä on kansainvälisten yhteisöjen ja kansainvälisten suhteiden ikiaikaista arkirealismia, johon on kaikkien kansojen pakko mukautua. Halusi tai ei.

Suomen kaltaisille pienille maille oman tahdon toteuttaminen on paljon vaikeampaa kuin vaikkapa Saksan ja Ranskan kaltaisille suurimmille maille. Eikä se välttämättä onnistu alkuunkaan – ei ainakaan vastoin suurten maiden tahtoa.

Siksi pienen maan perinteisiä peruskeinoja oman äänen vahvistamiseksi on ”ankkuroitua” sellaisen suuren maan rinnalle, jonka linjaukset ovat lähinnä pienen maan omia kantoja.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tällaisesta ankkuroitumisesta on etua suurelle ankkurimaalle, jonka luonnostaankin vahva ääni vahvistuu pienten maiden tukiäänistä entisestään. Suuri maa saa oman tahtonsa toteen pienten maiden tuella vielä helpommin kuin ilman sitä.

Samalla ankkuroitumisesta voi olla etua pienellekin maalle, kunhan suuren ankkurimaan tavoitteet ovat aidosti myös pienen maan etujen mukaisia. Ja kunhan pieni maa onnistuu edes satunnaisesti taivuttamaan ankkurimaan joidenkin omienkin tavoitteidensa tueksi.

Suomen EU- ja EMU-linjauksissa on viime vuodet ollut helppo havaita pyrkimystä ankkuroitua Saksan rinnalle. Ainakin suurissa EU- ja eurokysymyksissä Saksa näyttää vakiintuneen Suomen ankkurimaaksi.

Tämä on ollut Suomen hallituksille luontevaa ja houkuttelevaakin niin kauan kuin Saksan hallitukset ovat harjoittaneet pääpiirteissään sellaista EU- ja europolitiikkaa, joka on ollut helppo hyväksyä ja hyväksyttää Suomenkin eduskunnassa.

Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen hallitusohjelmaan kirjaama EU-linja voisi olla melkein sellaisenaan Saksan liittokanslerin Angela Merkelin edellisen hallituksen ohjelmasta.

Mutta nyt vaikuttaa entistä todennäköisemmältä, että Saksan seuraava hallitus voi olla monessa suuressakin EU-kysymyksessä tyystin toista maata kuin edellinen.

Tämä vahvistui viime perjantaina, kun viime syyskuun liittopäivävaaleista lähtien seuraavaa hallituskokoonpanoa tunnustellut kristillisdemokraattien Merkel ja sosiaalidemokraattien Martin Schulz ilmoittivat päässeensä alustavaan sopuun hallitusyhteistyöstä ja sen periaatteista.

Alustavan yhteistyön alustavat periaatteet voivat vielä mennä monin tavoin uusiksi ja ne voivat vielä kariutuakin. Ja joka tapauksessa aikaa kuluu ennen kuin Saksalla on taas toimiva hallitus.

Mutta se käy jo Merkelin ja Schulzin alustavista periaatteista ilmi, että Merkel on valmis kirjoittamaan useita aiemmin tinkimättöminä pidettyjä Saksan linjauksia uusiksi.

Vaikuttaa jopa mahdolliselta, että Saksan seuraavan hallituksen EU- ja eurolinjaukset muistuttavat enemmän Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kuin Suomen hallituksen linjauksia.

Jos Saksan alustavan hallitushahmotelman vihjaama suunnan muutos käy toteen, voi siitä ajan mittaan koitua suurta etua EU:n yhdentymiselle.

Mutta Suomelle Saksan suunnan muutos tarkoittaisi vakiintuneen ja varmana pidetyn EU-ankkurin pettämistä. Jos näin käy, Suomea uhkaa EU-kysymyksissä yksin ajelehtiminen, uuden pitävämmän ankkuripaikan etsiminen – tai omankin EU-linjan muuttaminen.