Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Sananvapauden rajat koetuksella

Julkaistu:

Pääkirjoitus
Helsingin Sanomat kirjoitti (16.12.) Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta ja avasi salaisen keskuksen toimintaa.
Artikkelissa oli käytetty lähteenä HS:n saamia asiakirjoja, joista osa oli turvaluokiteltu erittäin salaiseksi. Helsingin Sanomien jutusta nousi valtava kohu. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö jyrähti lauantaina, että ”korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita”. Keskusrikospoliisi vahvisti myöhemmin, että on kirjannut asiasta rikosilmoituksen ja tutkinnan rikosnimike on turvallisuussalaisuuden paljastaminen.

Periaatteessa Helsingin Sanomat toimi juuri niin kuin journalismi länsimaisessa demokratiassa toimii. Median tehtävä on seurata viranomaisten toimintaa ja kirjoittaa yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Mutta käyttäessään artikkelissaan lähteinä erittäin salaista aineistoa, lehti altisti itsensä syytöksille valtakunnan turvallisuuden heikentämisestä ja rikosprosessille.

Syntynyt kohu näyttää selvästi, mitä tapahtuu kun median ja viranomaisten intressit törmäävät. Puolustusvoimien näkökulmasta joku vuotaa medialle erittäin salaisia asiakirjoja ja Puolustusvoimat haluaa selvittää vuodon aiheuttajan. Täysin ymmärrettävää. Median näkökulmasta ei ole mitenkään poikkeuksellista, että toimituksella on hallussaan luottamuksellista tietoa ja salaisia asiakirjoja. Niin pitääkin olla. Kuka haluaa yhteiskunnan, jossa kerrotaan vain niitä asioita, jotka viranomaiset haluavat julki?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi julkaisi (17.12.) vastaavan päätoimittajan avoimen kirjeen lukijoille. Siinä hän perustelee, miksi HS käytti saamiaan asiakirjoja. Niemen pääargumentti on, että lehden tarkoitus oli kertoa lukijoille sotilastiedustelusta ja sen suhteesta valmisteilla olevaan uuteen tiedustelulainsäädäntöön. Niemi sanoo ymmärtävänsä kohun perusteella, että lukijat eivät ymmärtäneet, miksi salaisia tietoja kerrottiin. Yhteys valmisteilla olevaan tiedustelulakiin jäi hämäräksi. Hän sanoo myös, että olisi pitänyt kertoa selkeästi lehden hyödyntäneen vain osia vuosia vanhoista asiakirjoista – perusteellisen harkinnan jälkeen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sekä tasavallan presidentti että puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) sanoivat Helsingin Sanomien uutisen jälkeen, että se voi vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen. Jos näin vakavia syytöksiä esitetään, olisi hyvä, että niitä pystyisi edes jotenkin yksilöimään.

Sunnuntaina illalla poliisi teki kotietsinnän toisen jutun kirjoittaneen Helsingin Sanomien toimittajan kotiin. Sitä voidaan pitää hyvin poikkeuksellisena. Toimittajan kertoman mukaan poliisilla ei ollut tuomioistuimen päätöstä etsinnän tekemiseksi.

Sananvapaus on yksi suurimmista arvoista. Monelta jää huomaamatta, että nyt julkaistun artikkelin kaltaista ei voisi monissa maailman maissa julkaista. Länsimaisissa demokratioissa voi.

On yksiselitteistä, että mediat päättävät itse, mitä ne julkaisevat. Vastuun päätöksestä kantaa lopulta vastaava päätoimittaja. Median vapauden ja itsenäisyyden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että journalistit eivät luovuta päätösvaltaansa missään tapauksessa toimituksen ulkopuolelle. Toimitukset myös suojelevat lähteitään niin kuin laki asian määrittelee. Nyt käsillä olevassa tapauksessa mitataan, mikä on sananvapauden arvo. Viime kädessä asia ratkaistaan oikeudessa. Jos näin käy, puntarissa on paljon enemmänkin kuin vain yksi lehtijuttu.

Pääkirjoituksen toista kappaletta muokattu ja täydennetty kello 22.45.