Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Oman käden oikeus ei saa korvata poliisia – Enontekiön seriffi-hanke onkin hätähuuto syrjäseutujen puolesta

Julkaistu:

Pääkirjoitus
Suomi-neidon käsivarressa Enontekiöllä ollaan kyllästytty siihen, että tulevaisuudessa poliisi on liian kaukana, Rovaniemellä ja Kittilässä saakka.
Jos jotain tapahtuu, poliisin tulo kestää pitkään, joskus kohtalokkaan pitkään. Lääniä riittää. Lapin poliisilaitos huolehtii poliisitehtävistä Pohjois-Suomen alueella Ranualta Utsjoelle. Laitos toimii 21 kunnan alueella ja 16 poliisiaseman voimin se palvelee noin 180000 asukasta sekä suurta määrää matkailijoita. Turistiaikaan väkeä on liikkeellä, ja se tietää yleensä myös rötöksiä ja häiriöitä.

Enontekiöllä kaksi poliisia on jäämässä eläkkeelle vuodenvaihteessa. Uusia poliiseja ei ole tulossa. Kunta ei aio jäädä odottamaan virkavallan katoamista lopullisesti, vaan suunnittelee oman poliisin, seriffin, palkkaamista. Kunnan poliisiasema sijaitsee nyt Hetassa, mutta vastedes kunnassa partioivien poliisien toimipiste olisi muualla, todennäköisesti Kittilässä tai Muoniossa.

Seriffin palkkaaminen saattaa kuulostaa jännittävältä. Eittämättä tulee mieleen westernklassikko, Fred Zinnemannin ohjaama Sheriffi (1952). Elokuvassa pikkukaupungin oikeamielinen lainvartija otti vastaan ympäristön pahuuden – yksin. Elokuvassa asetelma voi toimiakin, mutta lappilaisessa kunnassa kyse on jostain aivan muusta. On ymmärrettävää, että paikkakuntalaiset huolestuvat turvallisuudestaan.

Mutta oman poliisin palkkaaminen on virkavallan ja lain ohittamista: oikeuden ottamista omiin käsiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Poliisin tehtävät on tarkkaan määritelty laissa. Enontekiön seriffin toimivaltuudet eivät koskaan voi olla poliisin toimivaltuuksia. Jos joku enontekiöläinen kuvittelee, että vaikkapa piiritystilanteessa paikalle karauttaa kylän oma lainvartija selvittämään asiaa, erehtyy. Sisäministeriön poliisiosaston päällikkö Risto Salmi muistuttaa (MTV.fi 13.12.), että perustuslain mukaan viranomaistoimintaa ei voida luovuttaa ulkopuolelle. Poliisitoiminnasta vastaa valtio, eikä sitä voi siirtää muualle esimerkiksi turvapalvelulle.

Enontekiöläisten vaatimusta voikin pitää eräänlaisena hätähuutona syrjäalueiden puolesta. Tässä mielessä se toimii oivana keskustelun herättäjänä. Alueiden eriarvoistuminen on tosiasia. Kaukana Etelä-Suomen bilekeskuksista elävä kansalainen joutuu nyt jo pärjäämään omillaan; yksityiset ja julkiset palvelut sekä ihmiset katoavat ruuhka-Suomeen.

Pankkia ja postia saa etsimällä etsiä, kaupasta puhumattakaan. Yksineläville vanhuksille turvallisen asuinympäristön rapautuminen on tosiasia, ja se on jotain muunlaista elämää kuin tuskailla, että kulkeeko metro tai bussi ajallaan tai lähteekö lento tunnin myöhässä vai ei, asioita, jotka tuntuvat katkaisevan kaupunkilaisen selkärangan – kerta kerran jälkeen.

Pohjoisen kunnan seriffi-hanke ja toisaalta kuntien omat sote-järjestelyt muun muassa Meri-Lapissa kertovat laajemminkin maaseudulla asuvien kansalaisten kyllästymisestä poliitikkojen toimintaan.

Hyvä kysymys onkin, onko poliittinen päätöksenteko menettämässä otteensa kansakunnan syvistä riveistä. Omien ”poliisien” järjestämisessä tai omien sote-ratkaisujen kehittämisessä voi nähdä – halutessaan – jopa kapinoinnin piirteitä.

Seriffi on tietynlainen jatkumo ketjussa, jossa ensin menetetään usko yhteiskunnan toimivuuteen, sitten jätetään äänestämättä tai protestoidaan populistipuolueiden kautta ja lopuksi aletaan järjestää yhteiskunnalle kuuluvia asioita omin päin, kuten nyt Enontekiöllä aiotaan tehdä.

Päättäjien kannattaa harrastaa itsetutkiskelua nyt.

Kohta se voi olla myöhäistä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt