Pääkirjoitus: Kansalaisilta aloite tekijänoikeuksista

Julkaistu:

Kun eduskuntakäsittelyyn johtava kansalaisaloite tuli perustuslakiin viime vuonna tehdyllä lisäyksellä mahdolliseksi, tähän uuteen kansanvallan työkaluun tartuttiin innokkaasti.
Tekijänoikeuslain väljentämiseen tähtäävä kansalaisaloite on nyt kolmantena aloitteena saanut määräajassa vaaditut 50000 allekirjoitusta ja päätyy eduskunnan ratkaistavaksi. Eduskunta on jo käsitellyt ja torjunut turkistarhauksen kieltoon tähdänneen kansalaisaloitteen.

Lisäksi eduskuntaan päätyy aikanaan kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliiton sallimisesta. Aloite sai nopeasti 150000 allekirjoittajaa, kun samasta asiasta tehty useiden kansanedustajien lakialoite oli torjuttu valiokunnassa.

Ajatuksena oli, että hoidetaan kansalaisten kautta koukkaamalla asia kuntoon. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, ettei eduskunta olisi yhtä penseä kansalaisjoukon kuin omien jäsentensä aloitteelle.

Kansalaisaloite tehtiin mahdolliseksi perustuslailla, mutta saman perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu edelleen ”kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Eduskunnan tahtoa ei voida ohittaa, vaikka aloitteessa olisi miljoona nimeä.

Tästä asiasta näytti liikkuneen vääriä käsityksiä kansalaisaloitetehtailun alku-uhossa, jossa tuli puhutuksi monenlaista koulupoikaroskaa. Jotkut kysyivät lapsellisesti, olisiko turkistarhausaloitteeseen pitänyt kerätä niin monta nimeä lisää, että eduskunta varmasti olisi uskonut.

Tekijänoikeusaloitekaan ei sytyttäne eduskuntaa, jos sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon (kok) ilmaisemalla nihkeydellä on oirearvoa (Hufvudstadsbladet 23.7.).

Kolme aloitetta on saatettu maaliin, ja kymmeniä on vireillä. Suuri osa niistä kuivahtanee kiinnostuksen vähäisyyteen.

Esimerkiksi aloite uudesta EU-kansanäänestyksestä ei saanut tarpeeksi allekirjoittajia. Nimenkerääjiä ei kuulemma ollut tarpeeksi. Oliko aloite niin kehno, ettei se innostanut edes kerääjiä?

Jos nimiä miehissä kerätään, niitä yleensä myös saadaan. Moni kansalainen nimittäin turvautuu Seppo Heikinheimon aikanaan kuvaamaan menetelmään: ensin varmistetaan pikasilmäyksellä, ettei teksti pelaa kommunistien hyväksi, ja sitten sutaistaan nimi paperiin, jotta allekirjoituksen kärttäjästä päästään saman tien eroon.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt