Koulu­kiusattu Sami muistaa tarkasti hetken, jolloin opettaja jätti hänet susien armoille – ”Yksi kysymys olisi antanut merkityksen elämälle” - Oulun seutu - Ilta-Sanomat

Koulu­kiusattu Sami muistaa tarkasti hetken, jolloin opettaja jätti hänet susien armoille – ”Yksi kysymys olisi antanut merkityksen elämälle”

Nyt 47-vuotias Sami Rousu kouluttautui vakavista traumoistaan huolimatta opettajaksi: ”Ensisijaisesti olen kuitenkin kasvattaja”.

Haukiputaalaisesta Sami Roususta tuli opettaja itsekin: ”Vaikka omat kokemukseni ovat olleet traumaattisia, en antaisi niitä pois”.­

24.2. 10:47

Englannin tunti on alkamassa suomalaisen pikkukaupungin ala-asteella 1980-luvun puolivälissä. Viidettä luokkaa käyvä poika istuu pulpettiinsa.

Poika istuu ja itkee. Luokkakaverit ovat jälleen kerran kiusanneet häntä välitunnilla.

Ihan kuten jo kolmannella ja neljännellä luokalla. Ja jatkossakin: kutosella, seiskalla, kasilla ja ysillä.

Poika on syystäkin surullinen. Ja ypöyksin.

Opettaja katsoo poikaan ja näkee kyyneleet. Poika huomaa opettajan katseen.

– Pienen pojan mieleen tulee toivo, että nyt joku vihdoinkin näki minun hätäni. Nyt opettajat puuttuvat kiusaamiseen. Vihdoinkin tuskani loppuu.

Poika, nyt 47-vuotias Sami Rousu, muistaa tuon toiveikkaan hetken ikuisesti. Oli mahdollisuus, hetki, jolloin kaikki kääntyisi paremmaksi.

– Mitä sitten tapahtui, kannan vieläkin niitä jälkiä. Sen sijaan, että opettaja olisi tarttunut asiaan, hän käänsi katseensa pois, avasi kirjan ja aloitti oppitunnin siitä kohdasta, mihin edellisellä tunnilla jäi.

Hetki oli musertava.

– Siinä hetkessä tajusin, että yksikään noista aikuisista ei tule tekemään mitään, vaikka he tietävät. Tajusin, että minut jätetään susien armoille.

– Siinä hetkessä uskoni aikuisiin hävisi miulta kokonaan. Jotain hajosi sisälläni pahasti. Sen trauman kanssa olen kipuillut koko elämäni.

Lapin luonto ja mökkeily ovat Sami Rousun henkireikiä, jotka tarjoavat vastapainoa arjen kiireisiin.­

Mennyt painaa yhä vuonna 2021. Seitsemän vuotta kestänyt kiusaaminen jätti jälkensä.

– Nyt kohta viisikymppisenä olen niistä vihdoin selvinnyt. Mutta tie oli pitkä, Rousu kuvasi tarinaansa Tampereelta käsin järjestetyssä kouluväkivaltaa käsitelleessä webinaarissa tiistai-iltana.

– Seuraukset olivat aika hurjia. Se, miten kiusaaminen on vaikuttanut minun ja valitettavasti myös läheisteni ja jokaisen rakkaimpani elämään. Se tuska ja trauma antoivat minulle toimintamallit, joiden vaikutukset ovat olleet aivan järkyttäviä.

Rousu kertoo itsetuhoisuudestaan ja musertavan huonosta itsetunnostaan, muttei avaa seurauksia enempää.

– Luojan kiitos, ympärilläni on ollut ihmisiä, jotka ovat tuoneet minut takaisin elämään.

Hän katsoo mieluummin eteenpäin ja miettii, mitä jokainen aikuinen ja opettaja voisi tehdä nyt toisin. Että mahdollisimman moni säästyisi hänen kohtaloltaan.

Sillä, kaikesta huolimatta, Roususta itsestään tuli myös opettaja. Haukiputaalla asuva Rousu toimii matemaattisten aineiden lehtorina Ritaharjun koulussa Oulussa.

Opettajuus ei kuitenkaan ole Rousulle työssä se määräävin piirre.

– Kun koulutan muita opettajia, kerron aina olevani ensisijaisesti kasvattaja, joka opettaa siinä sivussa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa.

Sami Rousu opettaa matemaattisia aineita oululaisessa Ritaharjun koulussa.­

Kasvattajan rooli korostuu koulukiusaamisen kokemusasiantuntijan tehtävässä Suomen vanhempainliitossa. Hän tietää, mitä englannin tunnin alussa liki 40 vuotta sitten olisi pitänyt tapahtua.

– Kun tuntuu, että miun oppilaallani on hätä, niin minä en kävele ohi. Mie pysähdyn ja kysyn sen yhden kysymyksen, jonka olisin toivonut, että minulta olisi kysytty: onko sulla kaikki hyvin?

– Tuon yhden kysymyksen voimasta se näkymätön pieni poika olisi tullut näkyväksi. Tuo pieni sekunnin hetki voi olla ratkaiseva jonkun lapsen elämän jatkon kannalta, Rousu sanoo.

Sanoo, koska tietää, mistä puhuu.

– Sen enempää ei tarvita. Koskaan ei voi olla niin kiire, ettei ole aikaa katsoa silmiin ja kysyä tuota kysymystä. On tietysti vaara, että sieltä aukeaa melkoinen Pandoran laatikko, mutta yleensä teini kohauttaa vaan olkapäitään ja vastaa, että ok.

– Mutta sisäisesti jokainen niistä lapsista ja nuorista ovat siitä kysymyksestä kiitollisia.

Useiden oppilaiden tukiaikuisena toiminut Rousu tietää, ettei tuo yksinkertainen kysymys vielä välttämättä pelasta kenenkään elämää.

– Mutta noin kysymällä minimoitte varmasti monien asioiden vaikutuksen.

– Kun joku ysiluokan oppilas on matkan varrella tullut luokseni, halannut ja sanonut, että ilman sua mä en olis enää hengissä, tiedän, ettei se kysymys voi olla kauhean merkityksetön.

Rousu ei koskaan kertonut vanhemmilleen olevansa koulukiusattu. Ei vaikka hänen vanhempansa olivat ihania ja rakastavia.

– En kertonut siitä piinasta ja kauhusta, jonka tunsin joka aamu kouluun lähtiessä. En tehnyt sitä siksi, etten luottanut vanhempiini. Tein sen suojellakseni vanhempia. Heillä oli silloin ruuhkavuodet ja muitakin murheita, Rousu perustelee.

– En halunnut tuottaa heille enempää tuskaa.

Rousu tietää, että jos lapsi tai nuori kertoo kiusatuksi tulemisesta, vanhempien on vaikea välttää raivoa ja vihaa kiusaajia kohtaan. Tässä kohtaa vanhempien on kyettävä hillitsemään tunteensa.

– Valitettavasti se viha ja kauhu näkyvät olemuksesta. Lapsi tulkitsee helposti, että tunteet ovat hänen syytään.

– Potkikaa puuta ja huutakaa, kun olette metsässä, mutta siinä hetkessä osoittakaa rakkautta lastanne kohtaan. Osoittakaa, että olette tukena ja turvana, että mitä ikinä tapahtuukaan, lapsenne on teille aina tärkeä ja rakas.

Vaikka Rousun oma elämä on ollut vaikea, ei hän silti koe olevansa uhri tai katkera.

– Ilman kaikkia niitä kokemuksia en pystyisi tekemään sitä työtä mitä nyt teen. Kokemani ansiosta kykenen nyt auttamaan muita ja sitä kautta menneestä on tullut minulle voimavara, Rousu korostaa.

Kouluväkivalta – yhdessä toimien ratkaisuihin -webinaarin järjestivät Tampereen kaupunki, Tampereen vanhemmat ry, Suomen vanhempainliitto ry ja Vanhempaintoiminnan mentorit ry.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?