Polionyrkki päätti koko Suomen rokottamisesta vuonna 1984 – sokeripala oli suomalainen erikoisuus, joka sai hymyn hetkessä hyytymään - Oulun seutu - Ilta-Sanomat

Polionyrkki päätti koko Suomen rokottamisesta vuonna 1984 – sokeripala oli suomalainen erikoisuus, joka sai hymyn hetkessä hyytymään

Poliorokotuksen sai 95 prosenttia kansalaisista. Poikkeusololakia ei tarvittu.

Sokeripalaan imeytettyä rokotetta jaettiin muun muassa kouluissa. Kuvassa poliorokotusta Linnan lukiossa Kajaanissa 16. helmikuuta 1985.

20.2. 8:55

Helmikuussa 1985 kajaanilaisen Linnan lukion kakkosluokkien oppilaat tulivat kouluterveydenhoitaja Anneli Karvosen vastaanotolle.

”Tullessaan nuoret remusivat, ilakoivat ja laskivat leikkiä. Kun sokeripala piti nielaista, kaikki vakavoituivat ja vaikenivat kuin ehtoollisella”, kuvaili Helsingin Sanomat.

Lähes kaikki ottivat poliorokotteen sisältävän sokeripalan, mutta yksi tytöistä pyörähti rokotepöydän kohdalla ympäri ja sanoi: ”En halua ottaa, jos ei saa kahteen viikkoon pussata”. Häntä huolestutti, että polio voisi siirtyä suun kautta poikaystävään, kertoi HS.

Syksyllä 1984 vantaalaisesta pikkupojasta oli löytynyt tyypin 3 poliovirus. 6-vuotias poika sairasti aivokalvontulehdusta. Myöhemmin syksyllä Suomessa todettiin useita eri-ikäisiä halvausoireisia poliopotilaita.

Tammikuussa 1985 heitä oli jo yhdeksän.

Kun sairastumisia ilmaantui myös aikuisille ja virusta löytyi ympäri valtakunnan, päätettiin rokottaa koko väestö.

Suomessa ei ollut kukaan sairastunut polioon 20 vuoteen.

Tyypin 3 aiheuttamaa polioepidemiaa oli kyllä osattu pelätä, koska käytössä ollut ”alkuperäinen” tapettuja polioviruksia sisältänyt rokote (IPV) ei saanut kaikissa aikaan vasta-aineita juuri tyypin 3 virusta vastaan.

Lääkintöhallituksen työryhmä oli suositellut, että rokote vaihdettaisiin vuoden 1986 alusta uuteen vahvempaan rokotepistokseen (eIPV), kertoo emeritusprofessori Tapani Hovi.

Työryhmä oli antanut suosituksensa ennen kuin epidemia paljastui, mutta Lääkintöhallitus nimesi samat henkilöt eräänlaiseksi ”polionyrkiksi” epidemian torjuntaan. Hovi työskenteli tuolloin Kansanterveyslaitoksen Enteroviruslaboratorion johtajana. Hän toimi rokotustyöryhmän ja nyrkin sihteerinä ja osallistui tiedottamiseen.

Heti loppuvuonna 1984 annettiin 18-vuotiaille ja sitä nuoremmille ylimääräinen pistos vanhaa IPV:tä, sillä uutta ei ollut vielä saatavilla. Pistosta annettiin 1,8 miljoonaa annosta, mutta se ei siis riittänyt hillitsemään epidemiaa. Päätettiin rokottaa kaikki suomalaiset.

Kampanja sai Suomessa nimen sokeripalarokotus. Muualla maailmassa rokote tiputetaan pikkulapsille nestemäisenä suuhun.

Suomessa pelättiin, että rokote maistuu pahalta ja tieto tästä vähentäisi rokotushalukkuutta. Siksi keksittiin imeyttää rokotetipat sokeripalaan juuri ennen annostelua.

– Uskoisin että tämä oli ainutlaatuista ja ainutkertaista koko maailmassa. Rokotustyöryhmä oli pohtinut käyttöä jo teoreettisesti työnsä aikana. En muista, kuka sitä sitten tositilanteessa ensin ääneen ehdotti. Sokeripalankäyttöidea tuli muistaakseni ”nyrkin” ulkopuolelta – ideoijaa en muista.

Rokotusohjelma saatiin nopeasti käyntiin, sillä sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimineella Lääkintöhallituksella oli lainmukainen oikeus määrätä kunnat tekemään terveydenhuoltoon liittyviä toimia ilman poikkeusololakeja. Käytännön organisointi tapahtui kunnissa. Hovin mukaan operaatio onnistui upeasti läpi Suomen viidessä viikossa 9.2.–15.3.1985.

– On tietysti todettava, että sokeripalojen jakelu oli helpompaa kuin nykyisen koronarokotteen pistäminen, hän huomauttaa.

Kunnat raportoivat rokotusten kattavuuden alueellaan. Sokeripalan viruksineen nautti 95 prosenttia väestöstä.

Rokotevastaisuuttakin havaittiin. Pelko poliosta oli kuitenkin suuri, sillä 1950-luvun epidemiat olivat vielä muistissa ja monien lähipiirissä oli yhä polion vaurioista kärsiviä.

– Joillekin ihmisille outo rokote oli tietysti pelottava, varsinkin kun mediassa esiintyi ennen kampanjaa myös väärää tietoa sen haitoista. Taudin pelko kuitenkin voitti, Hovi muistelee.

OPV:tä oli maailmalla käytetty satoja miljoonia annoksia, enimmäkseen vastasyntyneille ja pikkulapsille. Sen ainoa merkittävä tunnettu haitta on niin sanottu rokotepolio: että virus muuntuu ihmisessä lisääntyessään, menettää kesyyntyneen ominaisuutensa ja voi aiheuttaa äärimmäisen harvoin samanlaisen taudin kuin itse poliovirus.

Kun Suomen väestö oli joko luonnollisesti immuuni tai varsin kattavasti rokotettu, ”nyrkki” ennakoi, että kampanjan seurauksena saattaa ilmetä 1–2 rokotepoliotapausta tai ei yhtään. Perusteellisen selvityksen jälkeen arvioitiin, että näin oli käynyt yhden aiemmin rokottamattoman aikuisen kohdalla.

– Ihmisten kokemukset haitoista on sitten ihan eri asia. Ihmisille tapahtui tietysti kaikenlaista ikävääkin sokeripalan jälkeen ja kun se oli poikkeuksellinen tapahtuma, sen ihmismieli helposti arveli syypääksi. Kaikenlaisia huhuja liikkui.

– Ihan anekdoottina voi kertoa erikoisen episodin, muistaakseni Haukiputaalta. Siellä niin kuin muuallakin rokotuksia annettiin koululaisille omissa luokissaan. Kuulemani mukaan yhden luokan oppilaat melkein poikkeuksetta pyörtyivät saatuaan sokeripalan suuhunsa. Selitys oli varmasti jokin muu kuin poliorokote, Hovi arvioi.

Halvaantunut tyttö nousi otsikoihin

Valtakunnallista julkisuutta sai muhoslainen pikkutyttö, joka halvaantui poliorokotuksen jälkeen. Käräjäoikeus määräsi valtion korvauksiin sairastumisesta, mutta hovioikeus kumosi tuomion. Hovioikeuden mielestä pelkkä mahdollisuus, että sairauden olisi aiheuttanut rokote, ei riitä osoittamaan syy-yhteyttä.

– Tämän tytön tauti ei ollut oireiden ja taudinkulun perusteella rokotepolio vaan jokin muu neurologinen oireyhtymä. Lääketieteellistä näyttöä siitä, että sokeripalarokote olisi sen aiheuttanut, ei saatu. Tämän totesi käräjäoikeuskin lausunnossaan, mutta tuomitsi silti niin kuin tuomitsi. Ei kai yllätys, että tuomio ei pitänyt, Tapani Hovi pohtii.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?