Oululaisen Henrin löytämän 40-kiloisen mysteeri­murikan arvoitus ratkesi – jäljet vievät 1800-luvulle - Oulun seutu - Ilta-Sanomat

Oululaisen Henrin löytämän 40-kiloisen mysteeri­murikan arvoitus ratkesi – jäljet vievät 1800-luvulle

Oululainen Henri löysi Hailuodon saaristosta erikoisen kivenmurikan ja antoi sille kuumakäsittelyä.

Julkaistu: 24.6. 17:33

”Alus on voinut harhautua. Siellähän on myös se hylky.”

Oululainen Henri löysi Hailuodon saaristosta Laitakarilta erikoisen 41,5 kiloa painavan kivenmurikan.

Kokoisekseen vähän jalkapalloa pienempi mysteerimurikka tuntui kevyeltä.

Henri naarmutti sitä avaimella. Hän löi sitä vasaralla. Kokeili, reagoiko se magneettiin (ei), leikkasi rälläkällä, kuumensi, iski kipunoita rautakangella.

Mitä enemmän Henri ponnisteli, sen visummin kivenmurikka vaikeni.

Jos se siis oli kivi ollenkaan, ja oliko se täältä Maasta vai ulkoavaruudesta kotoisin?

Mykkä ja arvoitukselinen mysteerimurikka vaikeni visusti.

Piikivi? Meteoriitti? Arvoitus syveni, mykkä musta murikka piti salaisuutensa.

Kunnes Ilta-Sanomat kertoi tiistaina tapauksesta, ja geologi, Helsingin yliopiston akatemiatutkija Jussi Heinonen näki uutisen.

– Se on kuonakimpale, Heinonen sanoo.

– Nämä masuunikuonan kappaleet herättävät usein ihmetystä ja niitä luullaan meteoriiteiksi, Heinonen kertoo.

Kuona on kuitenkin keveämpää, huokoisempaa ja lasimaisempaa ainesta kuin avaruuden asteroideista tai komeetoista peräisin olevan meteoriitit.

Heinonen uskoo löydön liittyvän Pohjanlahden laivaliikenteeseen. Elettiin 1800-lukua, ja uuraat malmilaivat kuljettivat Keski-Ruotsin kaivosten rautamalmia Perämeren rannikon sulattamoihin.

Malmilaivat oli rakennettu uimaan raskaassa lastissa. Paluumatkalla ne vaativat painolastin. Muuten meno olisi ollut vaappuvaa.

– Se on voitu heivata laivasta pois Laitakarilla vaikka jonkun muun lastin tieltä tai muusta syystä, Heinonen arvelee.

Laitakari oli tosin syrjässä Ruotsin puoleisen rannikon sulattamoista ja malmilaivojen vakioreitiltä.

– Alus on voinut harhautua. Siellähän on myös se hylky, joka on malmilastissa, Heinonen muistuttaa.

Heinonen kuitenkin lisää, että palanen voi hyvin olla jostain tuoreemmastakin sulattamosta kuin 1800-luvulta.

Henrin antama kuumakäsittely olisi saattanut tuoda mysteerimurikan sirulle mieleen nuo kaukaiset ajan malmisulatossa – jos murikalla vain olisi muisti ja tunteet.

Laitakarin hylky on puurakenteinen 23 metriä pitkä ja 7 metriä leveä purjealus, joka löytyi 40 vuotta sitten, kun aluksen rakenteet tarttuivat kiinni trooliin.

Hylky lepää 12 metrin syvyydessä partaitaan myöten pohjamudassa. Se oli upotessaan lastattu särmikkäillä malmilohkareilla, jotka olivat tutkijoiden mukaan peräisin Keski-Ruotsin kaivoksista.

Koska Suomen puolella Perämeren pohjukkaan ei tuolloin ollut vuorimalmia käyttänyttä rautateollisuutta, hylyn kotimaaksi oletettiin Ruotsi, ja uppoamisen syyksi eksyminen reitiltä.

Wikipedian mukaan hylystä löytyi ruotsalainen neljänneskillingin kolikko vuodelta 1803.

Heinosen mukaan toinen vaihtoehto painolastille olisi limsiö eli piikivi. Sitäkin löytyy Suomen rannikoilta.

– Merenkulku on sekoittanut geologiaa, Heinonen naurahtaa.

Piikiveksi murikka on kuitenkin turhan suurikokoinen ja erikoisen muotoinen eikä ominaispainokaan täsmää. Piikiveen ei myöskään pitäisi tulla naarmua, kun sitä raaputtaa avaimella.

Tästä syystä Heinonen lukitsee vastauksen masuunikuonaksi.

– Kuona on yleisnimitys metallurgisten prosessien sivutuotteille. Se on lasimaiseksi jähmettyvää möhnää, yleensä vähän kevyempää tavaraa, koska metallit on otettu talteen, ja ne voivat olla huokoisia.

Juttua muokattu 24.6.2020 kello 20.48. Lisätty tieto, että palanen voi olla tuoreempikin kuin 1800-luvulta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?