Henri löysi rantakivikosta yli 40 kilon mystisen murikan – rälläkkä paljasti yllätyksen möhkäleen sisältä - Oulun seutu - Ilta-Sanomat

Henri löysi rantakivikosta yli 40 kilon mystisen murikan – rälläkkä paljasti yllätyksen möhkäleen sisältä

Murikka on tasavärinen ja Henri Hakkaraisen sanoin kuin yhtä malmia.

Julkaistu: 22.6. 16:38

Oululainen Henri löysi veneillessään erikoisen 41-kiloisen kiven.

Oululaisen Henri Hakkaraisen mieleen nousi rantakivikolla villi ajatus: voisiko todella pyöreäkulmainen ja tasavärinen kivi ollakin meteoriitista peräisin? Pihaa kaunistamaan kivi ainakin sopisi kiillotettuna, joten Hakkarainen päätti ottaa sen mukaansa.

– Kokeilin nostaa, ja se oli yllättävän kevyt kokoisekseen. Nappasin ison kiven mukaan ja vein kotiin, hän kertoo.

Mystinen murikka on mitoiltaan 47 x 24 x 27 senttimetriä ja painaa 41,5 kiloa.

Hakkarainen oli appivanhempiensa ja vaimonsa kanssa veneilemässä Hailuodon saaristossa, kunnes pysähtyivät koirien kanssa jaloittelemaan piskuiselle Laitakarin saarelle, josta kivi löytyi. Avaimella raaputtamalla kiveen tuli tasainen metallinen naarmu toisin kuin tavallisesti kiveä naarmuttaessa.

Vasaralla lyömällä murikkaan taas ei saanut minkäänlaista jälkeä.

Kivi on erikoisen näköinen.

Kiven olemus herätti Hakkaraisen kiinnostuksen, joten kotiin päästyään mies teki murikalle erinäisiä testejä ja kysyi Facebookin Skepsis -ryhmässä, tietäisikö joku, mikä murikka on miehiään.

– Se voisi olla meteoriitti, mutta todennäköisesti tälle on tylsempi selitys, hän sanoo.

Tähtitiedeharrastaja Hakkaraiselle meteoriittilöytö olisi unelma. Magneetti ei tartu murikkaan, kuten se yleensä tekee meteoriitin ollessa kyseessä. Mahdollisuus on kuitenkin olemassa.

Murikka hehkui punaisena oltuaan 30 sekuntia tulessa. Lämpökäsitelty pala meni lyömällä muruiksi.

Aluksi Hakkarainen pohti, onko murikka sittenkin metallia. Facebook-ryhmässä veikkailtiin sinkkiä ja alumiinia. Hän leikkasi rälläkällä eli kulmahiomakoneella siitä palan, ja koska leikattu pala menee lyömällä siruiksi, hän päätyi pitäytymään kiviolettamassa.

Leikkauspinta oli kiiltävän musta ja kuin yhtä malmia. Kiderakennetta ei näkynyt. Hakkarainen pitää murikkaa yhtenäisenä kappaleena, joka ei ole ontto.

Hän kertoo, että korjaushommissa ja harrastemielessä on tullut hitsattua paljon, eikä murikassa näy saumoja tai muita viitteitä ihmisen tekosista.

Koepala kivestä on musta ja olemukseltaan tasainen.

Piikivi on yksi vaihtoehto. Rautakangella sohaistessa kipinät suihkusivat joka suuntaan.

– Piikivi kuulostaisi järkeenkäyvältä, mutta tiheys ei täsmää lainkaan. Sen pitäisi painaa melkein tuplasti, hän pohtii.

Piikivi voisi olla peräisin saaren edustalla 1800-luvulla uponneesta laivasta. Aikoinaan piikiveä käytettiin purjelaivojen painolastina. Luonnostaan piikiveä ei esiinny Suomessa, mutta sitä on tullut vuosituhansien aikana tänne työvälineeksi ja päätynyt laivoilta vesistöjen rannoille.

Tiheys mietityttää kuitenkin Hakkaraista, joka aikoo lähettää koepalan kivestä tarkemmin tutkittavaksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?