Hiljaisen kylän keskellä nököttää punatiilinen rakennus, jonka ikkunoita on rikottu ja takaovi on jäänyt sepposen selälleen. Vanha narikka on vielä tallella naulakkoineen ja pöytineen. Eteiseen tuovat valoa pyöreät kattoikkunat. Avaran salin puulattialla näkyvät moporallin jäljet.
Hylätty rakennus oli vielä 50 vuotta sitten Lampinsaaren kaivoskylän elävä keskus, Kaivoshovi. Siellä tanssittiin, tavattiin tuttuja, katsottiin elokuvia, pidettiin juhlia ja harrastettiin liikuntaa.
Rakennuksen kellarikerroksessa keilattiin, painittiin, nosteltiin painoja, nyrkkeiltiin, pelattiin pöytätennistä ja ammuttiin jousella tai pistoolilla. Liikuntasalissa pelattiin lentopalloa tai koripalloa. Salin toiseen päätyyn kuljetettiin toisinaan mustaksi maalattu lava, jossa esitettiin näytelmiä.
Nyt tuo kaikki on muisto vain.
Yli 60 vuotta Lampinsaaressa asuneet Aili ja Voitto Laurila muistavat Kaivoshovin hienona paikkana, jossa tapahtui paljon. Sinne kokoontuivat herrat ja narrit.
– Kaivoshovissa oli mukava pyörähtää valssia. Siellä oli kerrankin tanssit, jossa esiintyi Erkki Junkkarinen. Ihmisiä oli ainakin 800. Kävin Junkkarisen kanssa ryypyllä laulujen välissä, muistelee Voitto Laurila rakennuksen kulta-aikoja.
Aili ja Voitto Laurila viihtyvät Lampinsaaressa, vaikka palveluja ei enää ole.
Kaivoshovin rakennutti paikkakunnalle kaivoksen vuonna 1954 avannut Outokumpu. Lampinsaareen kasvoi Euroopan suurimman sinkkikaivoksen myötä parhaimmillaan noin 1 200 asukkaan kylä, jossa riitti vilskettä aina 1980-luvulle saakka.
Alueelle rakennettiin 250 perheasuntoa, ja 1950-luvulla kaivoskylä täyttyi lapsista. Kylässä juoksenteli parhaimmillaan 540 lasta. Heitä varten kylälle rakennettiin koulu. Kaivosyhtiö kuljetti nuoria linja-autoilla oppikouluun Oulaisiin.
Kylän lapsia varten rakennettiin uimapaikka.
Kaivoshovissa pidettiin aina yhtiön, ammattiyhdistyksen ja palokunnan pikkujoulut.
Kylän sykkivä sydän oli vuonna 1964 valmistunut 1 370 neliömetrin kokoinen Kaivoshovi. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Blomstedt-Penttilä. Aili ja Voitto Laurilakin poikkesivat siellä tämän tästä.
– Siellä pidettiin kaikki kaivoksen tapahtumat ja juhlat. Myös ammattiyhdistystoiminta oli vilkasta ja kokoukset pidettiin Kaivoshovissa. Siellä saattoi yhtä aikaa juhlia työväestö ja johtajat, Aili muistelee.
Voitto Laurilan mieleen ovat jääneet erityisesti tanssit ja elokuvat. Vuonna 1988 Kaivoshovi siirtyi sijoittajien omistukseen. Sen jälkeen ovet lukittiin, ikkunat laudoitettiin ja talo jätettiin tyhjilleen.
Aika, kosteus ja ilkivallantekijät ovat tehneet tehtävänsä autiossa talossa.
Lampinsaaren kylän pääväylä on edelleen Kaivoskatu. Nyt sen varrella on hiljaista, mutta ennen kadulla sijaitsivat kaikki arjen tärkeät paikat: kolme kauppaa, kolme pankkia, sauna-pesula, kahvila ja Kaivoshovi. Pitkän kadun toisessa päässä häämöttää koulu ja toisessa päässä tehdas.
Itse kylän asemakaavan luonnosteli arkkitehti Märta Blomstedt. Rakennusten suunnittelusta vastasi arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvist.
Alueen yhdyskuntarakenne suunniteltiin englantilaista puutarhakaupunki-ideologiaa mukaillen. Kaivosyhdyskunnan rakennuskannalla viestitettiin asukkaan sosiaalisesta asemasta. Katujen varsille rakennettiin paritaloja, rivitaloja, kolmen perheen taloja ja kolme kivistä kerrostaloa.
Lampinsaaren kaivoskylässä asui parhaimmillaan yli 1 200 asukasta.
Kaivoskadulla on myös kolme kerrostaloa.
Kylän väki koostui eri puolilta Suomea kaivokseen töihin tulleista ihmisistä. Kaivos veti paikalle erityisesti nuoria miehiä. Perheettömiä tai perheestään erossa olevia mainareita varten rakennettiin poikamiestalo.
Voitto Laurila on kotoisin Nivalasta ja Aili Haapavedeltä. Voitto tuli paikkakunnalle mainariksi ja Aili E-kauppaan myyjäksi. He sanovat, että kaivosyhdyskunta oli hyvin hierarkinen. Kylän pääväylän toisella puolen asuivat työläiset ja toisella puolen virkailijat.
Miehet harrastivat yleisurheilua Sinkki-Sepoissa ja naiset voimistelua Sinkki-Siskoissa.
Aili ja Voitto Laurila ovat asuneet kaivoskylässä yli 60 vuotta.
Pyykadun varressa on useita kymmeniä puisia paritaloja. Niistä osa on kunnostettu ja osa jäänyt rempalleen.
Perheettömiä mainareita varten rakennettiin poikamiestalo.
Sinkkikaivoksen toiminta alkoi hiipua 1990-luvulle tultaessa ja se suljettiin lopullisesti toukokuussa 1992. Tuotantorakennukset purettiin ja kaivostorni räjäytettiin. Lauriloille tornin purkaminen oli kova paikka.
– Olimme katsomassa, kun se tapahtui. Itkuhan siinä pääsi, oli se niin järkyttävä tapaus, timanttiporaajana ja korjaustöissä kaivoksella työskennellyt Voitto hymähtää.
Kaivostorni räjäytettiin vuonna 1995.
Nyt Lampinsaaressa asuu noin 300 asukasta. Kylätiet ovat hiljaisia. Yhtäkkiä Kaivoskadulla vastaan tulee Geologian tutkimuskeskuksen auto. Malminetsijät ovat taas liikkeellä.
Malminetsintäyhtiö Norrbotten Exploration tekee alueella koeporauksia. Kairausohjelma kestää maaliskuun loppuun saakka. Kohteista yksi sijaitsee Lampinsaaren vanhan kaivoksen syväjatkeella. Norrbotten Explorationin mukaan kaivostoimintaan on vielä pitkä matka, vaikka malmiesiintymä löytyisikin.
Osa kaivoksen rakennuksista on vielä tallella.
Vanha kaupparakennus Kaivoskadulla.
Entisen saunan ja pesulan talossa toimii nyt kylätalo Kuprikka.
Tässä talossa toimivat aikoinaan osuuskauppa ja osuuspankki.
Kyläyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Juha Kallio-Kokko syntyi Lampinsaaressa vuonna 1980.
– Kylä oli silloinkin vielä vilkas ja lapsia oli paljon. Kaivoshovissa kävin kaikenlaisissa tapahtumissa ja harrastamassa muiden kanssa, hän muistelee.
Kallio-Kokko muutti aikuistuttuaan Joensuun seudulle, mutta palasi takaisin lapsuusmaisemiin vuonna 2017. Kylän tulevaisuus näyttää hänen mielestään hyvältä.
– Uutta kaivostoimintaa on suunnitteilla, mutta vaikka se ei toteutuisikaan, täällä on hyvä asua.
Kallio-Kokko osallistuu joka viides vuosi järjestettävään tapahtumaan, jossa entiset lampinsaariset tapaavat. Lampinsaaren lapset -tapahtuma pidetään jälleen heinäkuussa 2020.
Lähde: Lampinsaaren kyläkirja Sinkistä se alkoi; Raahen kaavasuunnittelija Anu Syrjäpalo: Vanhoista teollisuusympäristöistäkö vetovoimatekijä
Lampinsaari
Outokumpu Oy aloitti malmintuotannon Lampinsaaren kaivoksessa vuonna 1954. Outokumpu myös rakennutti Lampinsaaren kylän kaikkine palveluineen keskelle suota 1950-luvulla.
Kaivos tuotti pääasiassa sinkkiä, kuparia ja lyijyä.
Kaivoksen toiminta lopetettiin vuonna 1992.
Kylässä oli parhaimmillaan noin 1 200 asukasta.
Lampinsaaressa oli 1960-luvulla kolme pankkia, kolme kauppaa, keilahalli, poliisi, apteekki, ravintola, lääkäri ja terveyssisar.
Kylä sijaitsee entisen Vihannin kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaalla. Raaheen on matkaa noin 50 kilometriä ja Ouluun 85.