101-vuotias veteraani Eino Syrjäniemi Haapajärveltä sai kutsun Linnan juhliin - Oulun seutu - Ilta-Sanomat

Eino Syrjäniemi oli konepistoolimiehenä rankassa sissi-iskussa – nyt 101-vuotias veteraani pääsee Linnan juhliin

Julkaistu: 3.12. 15:27

101-vuotias talvi- ja jatkosodan veteraani Eino Syrjäniemi pilkkoo puita ja luo lunta kotinsa pihassa. Välillä hän polkaisee sähköavusteisella pyörällä asioille kaupungin keskustaan.

Haapajärven vanhimmaksi ihmiseksi itsensä esittelevä Eino Armas Syrjäniemi on ikäisekseen harvinaisen hyvässä kunnossa. 101-vuotias talvi- ja jatkosodan veteraani pilkkoo puita ja luo lunta kotinsa pihassa. Hän myös polkaisee sähköavusteisella pyörällä asioille kaupungin keskustaan.

Itse rakentamansa omakotitalon olohuoneessa Syrjäniemi näyttää millä keinoilla hän pysyy vetreänä. Virkeä veteraani esittelee päivittäiset venyttelyliikkeensä ja varvasteluaskeleensa. Lopuksi hän istahtaa pianon ääreen ja soittaa ulkomuistista laulun.

Syrjäniemen mukaan hyvän kunnon salaisuus on liikkumisen lisäksi hyvissä elämäntavoissa ja uskossa.

– Peruna, leipä ja kaikki oman tilan tuotteet, niistä on koostunut hyvä ja terveellinen ruokavalio. Ensimmäistäkään viinaryyppyä en ole ottanut enkä tupakkaa polttanut. Jos elää resuisesti, tulee kaikenlaisia vammoja ja elon päivät vähenevät, Syrjäniemi pohtii yli sadan vuoden iän salaisuutta.

Haapajärvisen veteraanin pitkän elämän vaikeimmat vuodet sijoittuvat toisen maailmansodan aikoihin. Hän astui vakinaiseen palvelukseen Mikkelissä syyskuussa 1939 ja osallistui kahdessa sodassa taisteluihin muun muassa Aittojoella, Viitavaarassa, Kivijärvellä ja Rukajärvellä.

Vetreä veteraani polkaisee yhä pyörällä kaupunkiin asioille.

Vetreä veteraani polkaisee yhä pyörällä kaupunkiin asioille.

Syrjäniemi oli konepistoolimiehenä etulinjassa. Tarkka tähtäys on jäljellä edelleen. Hän esittelee vaivattomasti vanhaa ampuma-asentoaan.

– Katsopa nyt, eihän vapise kädet vieläkään? Käsi on tarkka, vielä ampuisin kaikki kymppiin, veteraani vakuuttaa.

Syrjäniemi oli mukana suuressa partio-osastossa, joka määrättiin siirtymään Muurmannin radalle tammikuussa 1942. Matkaan lähti 1 900 miestä ja 250 hevosta. Matka Rukajärveltä Mai Gubaan on edestakaisin noin 330 kilometriä, josta 150 kilometriä oli vihollisen puolella.

Retken alussa pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta myöhemmin se kiristyi jopa 50 asteeseen.

Suomen sotahistorian laajimman partioiskun tarkoituksena oli katkaista Muurmannin rata ja tuhota Mai Guban asemakylä varastoineen. Syrjäniemelle ovat jääneet mieleen armoton kylmyys ja pitkä, vaivalloinen matka.

Syrjäniemi oli konepistoolimiehenä etulinjassa.

Syrjäniemi oli konepistoolimiehenä etulinjassa.

– Siellä me rämmimme reppu selässä tiettömillä taipaleilla. Etenimme 50–60 miehen jonossa hiihtämällä, hän muistelee.

Sodan kauhut hän sanoo kestäneensä uskon avulla. Kun ampumahaudassa vieressä olleet saivat surmansa, Syrjäniemi sanoo luottaneensa Jumalan varjelukseen.

– Usko on ollut tukena sodassa ja elämässä. Luotan siihen, että Jumala järjestää asiat ja suojelee, hän lausuu.

Sodan jälkeen maanviljelijänä ja metsätöissä työskennellyt mies sai talonmiehen paikan Reisjärven opistolta. Siellä hän opetteli soittamaan urkuja ja toimi myöhemmin opistolla talonmiehen työn ohessa kanttorina.

Nelikymppisenä Syrjäniemi kohtasi nivalalaisen Rauhan, jonka kanssa hän sai seitsemän lasta. Oma koti rakennettiin Haapajärvelle Pukkilahden rantaan. Rauha nukkui pois vuonna 2009.

Arkipäivät kuluvat Haapajärvellä pienen puhdetyön parissa. Syrjäniemi on valmistanut elämänsä aikana veneitä ja huonekaluja. Nyt riittävät pienet puukäsityöt ja pihatyöt. Kotiapu tuo ruokaa, lapset ja naapurit auttelevat tarvittaessa.

Nelikymppisenä Syrjäniemi kohtasi nivalalaisen Rauhan. Pari sai yhdessä seitsemän lasta.

Nelikymppisenä Syrjäniemi kohtasi nivalalaisen Rauhan. Pari sai yhdessä seitsemän lasta.

– Rauhanyhdistyksen talo rakennettiin naapuriin ja sinne voi köpötellä polkua pitkin. Elämää ei pysty itse päättämään. Olen tyytyväinen kun meillä on ihana kotimaa ja olen saanut viljellä kotipeltoja taivaan isän suojeluksessa, Haapajärven vanhin asukas pohdiskelee.

Itsenäisyyspäivän Linnan juhlia vetreä veteraani odottaa uteliaalla mielellä. Saattajaksi matkaan lähtee Veikko-poika. Lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluva Syrjäniemi ei ole kiinnostunut tanssista eikä juhlimisesta, mutta presidentin ja hänen puolisonsa tapaaminen on päivän kohokohta.

– Tuntui arvokkaalta saada kutsu itsenäisyyspäivän juhlaan. Mielelläni lähden nyt kun vielä jaksan matkustaa, 101-vuotiaana kutsun saanut veteraani toteaa.