Reijo Partala joutui rompepäivillä karmeaan tilanteeseen, joka oli viedä hengen – muistoksi pohjoisen huutokauppakuninkaalle jäi jatkuva kipu

Reijo Partala joutui rompepäivillä karmeaan tilanteeseen, joka oli viedä hengen – muistoksi pohjoisen huutokauppakuninkaalle jäi jatkuva kipu

Julkaistu:

Pohjoisen huutokauppakunkku Reijo Partala pelastui salamaniskusta ja asettui aloilleen.
Oululaisen huutokauppakamarin sali täyttyy sunnuntai-iltapäivänä tuntia ennen huutokaupan alkua. Ostajat kiertelevät rauhassa tutkimassa tavaroita.

Puupintoja sivellään.

Kahvikuppien pohjasta kurkataan valmistajan nimi. Tuolien kestävyyttä testataan istuen.

Tasan kahdelta Reijo Partala tarttuu nuijaansa ja kertaa pelin säännöt:

– Tavarat myydään siinä kunnossa kun ne myyntihetkellä ovat. Niillä ei ole palautus- eikä vaihto-oikeutta nuijan kopautuksen jälkeen. Aletaanpa hommiin!

Jos Uuraisten Hirvaskankaalla on Suomen huutokauppakeisari, Oulussa nuijaa heiluttaa pohjoisen huutokauppakunkku Reijo Partala. Hän hoitaa hommansa pohjoissuomalaisen napakasti. Turha rönsyily ja liika makeilu eivät kuulu miehen tyyliin. Oululainen pariskunta istuu salin takana rauhallisin mielin. He eivät ole tulleet etsimään mitään tiettyä tavaraa. Jos huudettavaksi tulee kiinnostava esine, se ostetaan pois kuljeksimasta.

– Tällä kertaa näimme tuolla kaiken romppeen alla Muuramen kirjoituspöydän. Se kiinnostaa ainakin, pitkin ja poikin Suomea huutokaupoissa, kirppareilla ja rompetoreilla kiertelevä pariskunta kertoo.


Oulun hintataso on molempien mielestä kohtuullisen alhainen. Jotkut käytetyt tavarat kiertävät nyt kuitenkin paljon korkeammilla hinnoilla kuin ennen. Esimerkkinä rouva mainitsee kotimaisen maitokannun, joka ennen maksoi 100 markkaa, nyt sen hinta on 100 euroa.

– Aina näistä tapahtumista jotakin herkkuja löytyy. Rouva on ainakin löytänyt kymmeniä kotimaisia maitokannuja. Niitä ja voikippoja on keittiön kaappien päällystät täynnä, vanhoista tavaroista innostunut mies kertoo.

Oululaispari ja keskusteluun liittyvä keski-ikäinen huutokauppakamarin asiakas ovat tyytyväisiä, että käytetyn tavaran kauppa käy ja huutokauppoja järjestetään.

– Meikäläisten ikäisten lisäksi myös parikymppisen nuoret aikuiset ovat alkaneet ymmärtää aidon tavaran merkityksen. He haluavat ostaa puisia huonekaluja ja tavaroita, joilla on tarina, nainen pohtii.


Huutokauppakamari Aikalöydön sunnuntain huutokaupassa on noin 150 ostajaa, mutta vain muutama nuori. Yleisö koostuu pääasiassa keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista ihmisistä.

Yli kolmekymmentä vuotta vanhan tavaran kauppaa tehnyt Partala yllättyy, kun häneltä tiedustelee omaa lempitavaraa. Mitä alan ammattilainen kauppaa mieluiten ja minkä tavaran hän nappaa itselleen heti kun sellainen eteen tulee?

– En pysty enää sanomaan sellaista tavaraa, joka saisi minut hihkumaan, että VAU. Joskus tavara kirpaisee, joskus naurattaa, mutta vuosien aikana niihin on niin tottunut, ettei enää mikään sen kummemmin hetkauta, Oulun Ruskossa huutokauppakamaria pitävä mies tuumaa.

Partala aloitti uransa 1980-luvulla Kemissä kiertelemällä appiukon kanssa ostamassa vanhoja tavaroita. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa hän alkoi järjestää messutapahtumia eri puolilla Suomea.

Vuonna 1993 perhe muutti Ouluun.

Antiikkimessuille oli 1990-luvuilla selkeästi tilausta, ja vähitellen ala vilkastui.

– Antiikkimessut ovat menettäneet merkityksensä, kun niitä innostuttiin pitämään liikaa kaikenlaisilla seurain- ja kylätaloilla. Nyt ne ovat muuttuneet monialamessuiksi, mukana on antiikin lisäksi puutarha-, erä- tai muuta toimintaa, Partala tietää.

Huutokauppakamari Aikalöytö on Partalan unelmien täyttymys.

Vuosikausien kiertely loppui, kun vastaan tulivat nykyiset 300 neliön tilat Oulussa neljä vuotta sitten.

Paikallaan olemisen mahdollisuus tuli ensimmäisen kerran Partalan mieleen Saarijärvellä neljä vuotta sitten, kun Ahvenlammen rompepäivillä meni melkein koko elämä uusiksi. Kokemuksen jälkeen Pohjois-Suomea kolmekymmentä vuotta ristiin rastiin kulkenut vanhan tavaran kauppias ymmärsi asettua aloilleen.

Saarijärvellä yllättänyt myrsky oli viedä mieheltä hengen: Partalan jalkaan iski salama.

– Olin menossa sisälle mökkiin, kun salama paukahti oikeaan jalkaan ja tuli tuosta kyljestä ulos. Siihen jäi sormen mentävä reikä. Jos se olisi osunut hieman ylemmäs, henki olisi lähtenyt. Se pysäytti, mies näyttää kylkeään ja kertaa vakavaa tilannetta.


Puut kaatuivat kuin tulitikut Saarijärven myrskyssä. Partalan mökin päälle kaatui kaksi puuta ja perheen autotkin jäivät puiden alle. Pelastushenkilöstö joutui kulkemaan paikalle metsän kautta, kun tiet olivat kaatuneita puita täynnä.

Muistoksi tapahtumista jäivät varpaisiin sulaneet kynnet ja jatkuva kipu oikeaan jalkaan.

– Se oli pysäyttävä paikka. Päätin vähentää töitä ja onneksi vastaan tuli tämä paikka, Partala toteaa.

Vakituisen kamarin pitämisen lisäksi Partala ostaa kuolinpesiä ja tekee arviointikäyntejä. Yksi 2000-luvulla kasvanut liiketoiminta koskee ulkomaille muuttavien irtaimistoja. Espanjaan tai Portugaliin eläkepäiville lähtevät myyvät omaisuutensa Suomessa ja lentävät uuteen kotimaahan mahdollisimman keveiden matkatavaroiden kera.


Muuttoirtaimistoja Partala käy katsastamassa 1–2 kuukaudessa. Kuolinpesiä sen sijaan on tarjolla 1–3 viikossa. Niistä pitkän linjan ammattilainen on huomannut yhden aina paikkansa pitävän piirteen.

– 80 prosentissa tapauksista perijät ovat käyneet hakemassa irtaimistosta jotakin itselleen, vaikka sopimus sen myynnistä on jo tehty. Selityskin on melkein aina sama: joku sukulainen halusi ottaa itselleen jotakin.

Onneksi suurin osa kuolinpesistä luetteloidaan ja myydään sovussa. Jos tavaroista kuitenkin tulee riitaa, ne voidaan myydä kuolinpesän omassa huutokaupassa. Jokainen perikunnan jäsen saa huutaa sieltä sen mitä haluaa ja rahat jaetaan kuolinpesän jäsenten kesken.

– Aika usein vastaan tulee kuolinpesiä, joiden tavaroissa on kiinni nimilappuja. Perikunnan jäsenet ovat käyneet nimikoimassa tavaroista osan itselleen, Partala tietää.

Ruskon sunnuntaihuutokauppa kestää 3-4 tuntia. Sen aikana Partala napauttaa nuijallaan myydyksi noin kolmesataa tavaraa. Mukana on mitaleita, koruja, tauluja, huonekaluja, puukkoja, käsityötarvikkeita, astioita ja koriste-esineitä.

Varmimmin kaupaksi menee kotimainen taidelasi, työkalut ja huonekaluista laatumerkit kuten Muurame tai Artek.


Sen sijaan vaatteita Partala ei myy lainkaan.

Ne lahjoitetaan eteenpäin.

– Karkeasti arvioituna miesten tavarat menevät hyvin kaupaksi, naisten tavarat taas eivät. Nykypäivän huonekalut kuten olohuoneen sohvakalustot tai kirjahyllyt eivät kiinnosta ostajia.

Vaatteista menevät kaupaksi vain naisten turkit ja miesten kelkkahaalarit, huutokauppayrittäjä tietää.

Suomalaista taidelasia on kaupan myös sunnuntaisena huutokauppapäivänä. Sarpanevan Festivo-kynttilänjalka saa uuden omistajan 21 eurolla. Villeroy & Bochin Kesä-seinälautanen vaihtaa omistajaa 15 eurolla. Kuusi paria kahvikuppeja, Made in USSR, huudetaan 35 eurolla. Vuonna 1939 tehdyn kenttäpullon hinta nousee 13 euroon.

Kaupankäynnin arvokkaimmaksi tavaraksi nousee vanha lasivitriini. Se vaihtaa omistajaa 300 eurolla.

Juttu on julkaistu alun perin kesällä 2018.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt