Kommentti: Nyt ei salailu ja kaunistelu auta – Oulussa tuomion tuonut lapsiraiskaus on iljettävä rikos

Julkaistu:

Oulun käräjäoikeuden ensimmäinen tuomio viime vuoden lopulla ilmi tulleista alaikäisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista meni syvälle sieluun, kirjoittaa IS:n Oulun aluetoimittaja Mirja Rintala.
9-vuotias lapsi joutui hyväksikäytetyksi paikassa, jonka pitäisi olla turvallinen kaikille. Kalevan saamien tietojen mukaan tekopaikka oli Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan moskeija Oulussa.
Käräjäoikeus tuomitsi 44-vuotiaan miehen törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 3 vuodeksi ja 8 kuukaudeksi vankeuteen. Tuomittu mies oli arvostettu henkilö muslimiyhteisössä ja hän opetti uhrilleen uskontoa.

Käynti moskeijassa tuomion jälkeen ei ollut miellyttävä kokemus. Imaami ei halunnut antaa minkäänlaista lausuntoa asiasta. Ovella vastassa oli miehiä, jotka pysyvät tuomitun tukena. Moskeijassa ei heidän mielestään voi tapahtua kuvaillun kaltaista rikosta. Vankilatuomion saanut mies väitti käräjillä, että lapsi on pantu puhumaan valheita, koska taustalla on riitaa veloista.

Imaamin suhtautuminen tapahtumiin ihmetyttää. Tammikuussa hän antoi Ilta-Sanomille haastattelun, jossa vakuutti, ettei yksikään yhdyskunnan jäsen ole syyllistynyt seksuaalirikoksiin eivätkä Oulussa julki tulleiden tapausten epäillyt ole käyneet moskeijassa.

Olisin pyytänyt imaamia perustelemaan tammikuisen haastattelun väittämiä. Onko minulle puhuttu muunneltua totuutta vai peräti valehdeltu? Imaamin on täytynyt tietää jo haastattelun tekemisen aikoihin Koraania opettaneen miehen seksuaalirikosepäilyistä. Imaami kun on oman lausuntonsa mukaan käynyt todistamassa käräjillä.
Tuomion saanut mies oli IS:n useista lähteistä saamien tietojen mukaan hyvin arvostettu yhdyskunnan jäsen. Sen todistivat myös moskeijan ovelle vastaan tulleet miehet. ”Hän on hieno mies”, oli kommentti.

Oulun käräjäoikeus salasi ensimmäisen jutun oikeudenkäynnin ja asiakirjat kokonaan. Tuomiosta annettiin medialle julkinen seloste. Tätä ihmettelevät sekä uhrin että syytetyn asianajajat. Tapahtumia olisi ollut heidän mielestään pitänyt saada avata, sillä kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä asia.
Tapaus on saanut runsaasti julkisuutta ilman oikeudenkäynnin asiakirjojakin. Mieltä jäi vaivaamaan ajatus, että asiakirjat salaamalla yritämme jollakin tavalla vähätellä muslimiyhteisössä tapahtunutta rikosta. Samalla yritämme myös kaunistella totuutta, jotta se ei tuntuisi niin pahalta. Itsekin sorruin käyttämään uhrista ilmaisua alle 10-vuotias nuori tyttö. 9-vuotias on lapsi.

Suomeen ja Ouluun tullut perhe on tyttärensä kokemusten takia joutunut vaikeaan tilanteeseen. He ovat nousseet miesvaltaista uskonnollista yhteisöä vastaan. Se on varmasti vaatinut heiltä paljon.

Jos kaikki moskeijassa käyvät muslimit suhtautuvat käräjäoikeuden antamaan tuomioon samalla tavalla kuin nuo paikalla olleet miehet, uhrin perheellä ei ole asiaa rukoushuoneelle. Yhteisön tuki ja turva on menetetty.

Luulin että Suomessa on päästy tilanteeseen, jossa uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta voi puhua avoimesti. Sanomalehti Kaleva paljasti vuonna 2010, että vanhoillislestadiolaisessa uskonyhteisössä ilmi tulleiden seksuaalirikosten määrä on suuri ja pelkästään tekijöitä on paljastunut kymmeniä.

Paljastui, että herätysliikkeessä on painettu tapauksia villasella ja niin sanottua maallikkorippiä käytettiin välineenä rikosten sovittamiseen ilman tuomioistuinta. Saarnamiehet saarnasivat synnit anteeksi ja teot unohdettiin.

On vaikeaa uskoa, että samantapainen, vanha käytäntö on voimassa vielä jossakin uskonyhteisössä. Miten Suomessa voidaan valvoa näiden yhteisöjen toimintaa ja varmistaa, ettei minkään uskonnon rukoushuoneessa pääse tapahtumaan tällaisia iljettäviä rikoksia?