Oulun seutu

Tero kuljetti yli 10 000 euron pakettia pyörän tarakalla pitkin Oulujokivartta – ”Jos olisin tiennyt mitä kaikkea kansio pitää sisällään...”

Julkaistu:

Oulun rahahuutokaupassa on myytävänä 10 000 euron lähtöhintainen 40 markan seteli.
Oululainen numismaatikko Tero Kontiokari esittelee hellin sormin harvinaista paperirahaa. 40 markan seteli on vuodelta 1862 ja se huutokaupataan Oulussa.

Nimellisarvoltaan erikoisen setelin lähtöhinta on 10 000 euroa. Vastaavia on ollut hyvin harvoin huutokaupoissa myynnissä. Jyväskyläläisessä verkkokaupassa 40 markan setelistä pyydetään 16 500 euroa.

Oulussa on myytävänä osa suomalaisen keräilijän kokoelmasta. Mukana on ”paljon hyvää tavaraa”, kuten Oulun numismaattisen kerhon huutokaupanhoitaja Kontiokari asian ilmaisee. Kokoelma on jaettu kolmeen eri huutokauppatilaisuuteen. Niistä ensimmäinen pidetään 22.9. hotelli Lasaretin Yrjö-kabinetissa.

– Tuota 40 markan seteliäkin arvokkaampia rahoja sieltä voi vielä myöhemmissä huutokaupoissa löytyä, hän vihjaisee.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Arvokas seteli kuuluu kokoelmaan, joka tuli myytäväksi, kun sen omistaja halusi tarkentaa keräilyalaansa. Kontiokarin mukaan Oulun huutokaupasta on tulossa mielenkiintoinen ja varmasti yksi syksyn huipputapauksista juuri tämän kokoelman ja setelin takia.

Lue lisää: Onko sinulla rahanarvoista rahaa jemmassa? Nämä markat ja pennit voivat olla jopa tuhansien eurojen arvoisia

Huutokaupattavan setelin historia on pitkä ja mielenkiintoinen. Ensimmäinen erä uusia, Berliinissä painettuja 40-markkaisia saapui Helsinkiin marraskuussa 1862 ja niiden allekirjoittaminen aloitettiin Suomen Pankissa maaliskuussa 1863 jo ennen seteliä koskevaa asetusta ja liikkeellelaskua 1.6.1863.

Suomalaisten rahojen historiaan perehtyneen Jorma J. Imppolan mukaan 40 markan seteli on ollut eräs Suomen vaikeimmista ja siten kalleimmista setelityypeistä hankkia kokoelmaan. 40-markkaista laskettiin liikkeelle vain 132 000 kappaletta.

Seteleitä pidettiin aikanaan laadukkaan painotalon vuoksi huipputurvallisina, mutta hyvin pian ilmeni, että niistä tehtiin ensin käsin piirrettyjä väärennöksiä ja loppuvuodesta 1867 tuli ilmi laajamittainen, painaen tehty väärennöstapaus.

Väärennösten takia koko setelityypin liikkeelle laskeminen lopetettiin ja se vähitellen katosi rahaliikenteestä. Seteliä ei kuitenkaan mitätöity kuin vasta muiden vanhanmallisten setelien joukkomitätöinnin mukana 1. heinäkuuta 1945.

Käsinkin tehdyt väärennökset kävivät aidoista, koska vähävaraisilla kansalaisilla ei ollut silmälaseja ja näkökyky oli heikko. Lisäksi valaistus pirteissä ja taloissa oli huono. Kun setelit olivat vielä käytössä rähjääntyneitä, nuhjuisen näköiseksi tehty väärennöskin kävi aidosta.

Ouluun kallisarvoinen seteli saapui linja-autorahdilla. Kontiokari haki kokoelman sisältäneen paketin Matkahuollosta, nakkasi pyörän tarakalle ja polkaisi kotiin. Hänellä ei ole siinä vaiheessa tietoa kokoelman arvosta.

– En olisi kuljettanut kokoelmaa pyörän tavaratelineelle, enkä ajellut pitkin Oulujokivartta se mukanani, jos olisin tiennyt mitä kaikkea kansio pitää sisällään. Tai ainakin olisin kiinnittänyt kansion telineelle kunnolla, hän hymähtää jälkeenpäin.

IS:n kuvattavaksi rahat kuljetettiin turvallisesti autolla.

Kontiokari on itse aloittanut keräilyharrastuksen pikkupoikana postimerkeistä. Euroajan alussa mielenkiinto siirtyi postimerkeistä rahoihin. Hänen mielestään niiden historiaa seuraamalla pääsee ihan eri tavalla kiinni Suomen historiaan kuin ennen.

– Rahan historiassa näkyy Suomen historia. Aina kun on tapahtunut jotakin suurta, se heijastuu rahan painamisessa, hän arvelee.