Tokion olympialaiset: Kommentti: Tästä syystä Suomen purjehtijat kelpaavat esimerkiksi kaikille - Olympialaiset - Ilta-Sanomat

Kommentti: Tällä kertaa kukaan ei kinkannut olympia­regattaan kainalo­sauvoilla tai selitellyt – tästä syystä Suomen purjehtijat kelpaavat esimerkiksi kaikille

Suomen loistavien naispurjehtijoiden tuloshistoria olympiakisoissa kertoo siitä, että Suomi lähtee menestyslajeissaankin näihin kinkereihin takamatkalta, kirjoittaa Pekka Holopainen.

Olympiaregatta Enoshiman komeilla merialueilla ei tälläkään kertaa tuonut Suomelle mitalia. Samoin kävi vuonna 1964.

2.8. 6:14

Suomen menestys Japanissa purjehdittavassa olympiaregatassa ratkeaa erittäin epätodennäköisesti jalkapallo-ottelussa Pohjois-Saksassa. Näin kuitenkin tapahtui – vuonna 1964, kun näillä samoilla Enoshiman vesillä edellisen kerran vedettiin olympiapurjeet pulleiksi.

Star-luokan veljespari Peter, 25, ja Henrik Tallberg, 22, osallistui Kielin regatan yhteydessä kuntoilumielessä jalkapallo-otteluun. Ruotsalainen purjehtija kolasi Peterin niin, että tämän sääriluu meni poikki.

Jalka ei ollut olympiaregattaan mennessä ehtinyt kuntoutua huippu-urheilussa vaadittavalle tasolle. Tallberg kinkkasi joka päivä veneeseen kainalosauvoilla, jotka jäivät rantaan odottamaan veljesten paluuta mereltä.

– Siitä huolimatta tulimme neljänneksi ja olimme hyvin lähellä mitalia. Jouduimme jättämään merellä useita manööverejä tekemättä siksi, että Peter sanoi muuten lentävänsä mereen ja hukkuvansa, Henrik Tallberg, 79, muisteli sunnuntaina.

Lue lisää: KOK:n suomalaisjäsen Peter Tallberg kuollut

Hän uskoo, että ilman isoveljen epäonnea keihäänheittäjä Pauli Nevala ei olisi ollut Tokion olympiakisojen ainoa suomalaisvoittaja 1964.

57 vuotta myöhemmin olympiaregatta taputeltiin Suomen osalta päättyneeksi samalla tavalla mitalitta kuin 1964. Kukaan ei raahustanut rantaan kainalosauvoilla tai selitellyt; taso ei vain tällä kertaa riittänyt lajissa, joka on 2000-luvulla tuonut Suomen kesäolympiamitaleista tasan viidenneksen. Eipä purjehdusmitalia toki etukäteen pidetty millään lailla todennäköisenä, mahdollisena toki.

Thomas Johansonin (vas.) ja Jyrki Järven 49er-kultamitali Sydneyssä 2000 on toinen Suomen purjehduksen kahdesta täysosumasta. Toiseen venyi finnjollapurjehtija Esko Rechardt Moskovan olympiaregatassa Tallinnassa 1980.

Kansainvälisen kilpauransa Enoshimaan lopettaneen Tuula Tenkasen, 30, viides sija oli sunnuntaina koko olympiajoukkueen kolmanneksi paras suoritus ja sinänsä erinomainen veto, mutta palkintopallisija ei missään vaiheessa mitalilähtöä ollut varsinaisesti lähellä.

Lue lisää: Uransa lopettava Tuula Tenkanen valtavissa tunne­kuohuissa – kertoi nyt 13 vuoden takaisesta jätti­kohusta: ”Se oli aika kova paikka”

Onkin mielenkiintoista ja symbolista tutkia Tenkasen ja tämän kovan kilpakumppanin ja esikuvan Sari Multalan uria nimenomaan olympianäkökulmasta.

2000-luvun vankinta suomalaista kesälajiosaamista edustaneet naiset pääsivät kumpikin kolmesti olympiakisoihin. Kumpikin sijoittui kahdesti viidenneksi. MM-tasolla on tullut selvästikin parempaa menestystä.

Älykäs hiihtovalmentaja Jarmo Riski totesi allekirjoittaneelle takavuosina, että suomalainen osaaminen ja koneisto saattavat riittää auttamaan urheilijoita mitalitasolle MM-tasolla, mutta varsinkin kesäolympiakisoissa ollaan systeemitasolla liikaa takamatkalla.

Lue lisää: Mitalista taistelleen Tuula Tenkasen valmentaja kertoo valtavasta riskin­otostaan Kiinassa – ”Jos olisimme jääneet kiinni”

Tuula Tenkasen olympiasaldo oli sama kuin Sari Multalan: kolmet kisat ja kaksi viidettä sijaa.

Purjehdus kuuluu Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön painopistelajeihin, ja parhaat urheilijat ovat parhaiden julkisten tukien piirissä. Yksityistä sponsorirahaakin purjehdus omista syistään pystyy haravoimaan paremmin kuin sanotaan nyt vaikka kreikkalais-roomalainen paini.

Siitä huolimatta ollaan ahtaalla, kun vastassa on esimerkiksi Britannian kaltaisia koneistoja, joissa lajia tuetaan yhden olympiadin aikana kymmenillämiljoonilla punnilla.

Vaikka Sailing Team Finland poistuu nyt toisen kerran peräkkäin olympiakisoista ilman mitalia, se kelpaa esimerkiksi kaikille, joiden mielestä vaativienkin opintojen ja huippu-urheilun yhdistäminen on tekemätön paikka.

Sari Multala on kauppatieteiden maisteri, Silja Kanerva juristi, Niklas Lindgren maisteri, Tapio Nirkko maisteri, Silja Frost (os. Lehtinen) lääkäri, Tenkanen diplomi-insinööri, Tuuli Petäjä-Siren arkkitehti. Ja niin edelleen. Ympäristö todella tekee kaltaisekseen.

Laji opettaa myös ankarallakin tavalla projektinhallintaa, työn etiikkaa, vaikeiden olojen sietämistä, kansainvälisyyttä, verkostoitumista ja varainhankintaa. Sijoittuminen työelämään uran jälkeen on nopeaa ja menestyksekästä.

Sattumaa se ei ole.

Ja vielä:

Naisten 100 metrin kärkikaksikon eli Elaine Thompson-Herahin ja Shelly-Ann Fraser-Prycen maaliintulon jälkeen jääkylmiksi paljastuneet välit eivät olleet yllätys yleisurheilumanageri Jukka Härköselle. Hän vei vuonna 2016 tiiminsä luottofysioterapeutin kolmeksi viikoksi Padovaan daamien avuksi. Kaksikko ei suostunut edes treenaamaan samaan aikaan. Valmentaja Stephen Francis joutuikin viettämään kentällä kaksi kertaa päivässä 2,5 tunnin setin.

Olympiavoittaja Elaine Thompson-Herah (oik.) ja hopeamitalisti Shelly-Ann Fraser-Pryce eivät ole sydänystäviä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?