Kommentti: Matti Mattssonin superuinnin taustalla merkittävä muutos - Olympialaiset - Ilta-Sanomat

Kommentti: Valheen pitkät jäljet – näin arvokisoista tuli taas Matti Mattssonille mahdollisuus onnistua eikä epäonnistua

Palomiesurasta haaveileva porilainen perusäijä ei lähtöjään ole henkisen valmennuksen viljavinta maaperää. Matti Mattsson otti onnekseen lusikan kauniiseen käteen, kirjoittaa Pekka Holopainen.

Matti Mattson on tuore olympiapronssimitalisti.

29.7. 15:09

Käydään aluksi läpi numeraalista dataa, joka ehkä valaisee Matti Mattssonin, 27, olympiapronssin ja finaalisuorituksen mittasuhteita maassa, jossa tämän tasoiset urheiluteot ovat käyneet niin kovin harvinaisiksi.

Tokion olympiauinteihin osallistuu 855 uimaria 158 maasta. Kyllä, on paljon matkoja, mutta jokaiselle riittää laadukkaita yrittäjiäkin.

Kyse on kirkkaasti kesäolympiakisojen kakkoslajista, kun asiaa mittaa urheilullisella tasolla ja mediaseurannan laajuudella. Mattsson kilpailee yksin Australian, USA:n, Japanin tai Venäjän kaltaisia valtavia lajikoneistoja vastaan.

Hänen finaaliaikansa 2.07,13 vie porilaisen kaikkien aikojen maailmantilastossa 8. sijalle. Jo tämä on suomalaisessa tämän hetken yksilöhuippu-urheilussa täysin vertaansa vailla oleva saavutus. Mattssonin mitali on ylipäätään kovin suomalainen urheiluteko vuonna 2021, toistaiseksi.

Lue lisää: Kuvat näyttävät, kuinka olympiasensaatio Matti Mattssonin olemus on muuttunut – paino putosi 20 kiloa

200 metrin rintauintifinaalin taso ei koskaan lajin historiassa ole ollut niin kova kuin torstaina. Mattsson olisi voittanut ajallaan kaikissa muissa arvokisoissa paitsi Budapestin MM-kisoissa 2017 ja Gwangjun MM-kisoissa 2019. Jälkimmäiseen palataan myöhemmin.

Maailmanennätys Mattssonin aika olisi ollut vielä elokuussa 2012.

Jani Sievinen tapasi Matti Mattssonin ensimmäisen kerran Porin uimahallissa 2011 ja totesi 17-vuotiaan nuorukaisen lahjakkaaksi raakileeksi.

Vielä hämmentävämmäksi tämän kauden superpaluun ja lähes kahden sekunnin ennätysparannus muuttuu, kun tietää lähtökohdat. SE-ajalla niukasti välieristä pudonnut Mattsson oli Lontoon olympiakatsomossa 2012, kun Unkarin Daniel Gyurta voitti hänen matkansa ME-ajalla 2.07,28.

Rehvakkaasti Rion kisoista 2016 kultaa luvannut urheilija laski olevansa Sokeritoppavuoren juurella samanikäinen kuin Gyurta Lontoossa ja teki matemaattisia johtopäätöksiä.

Arvokisoista kasvoi musta möhkäle

Mattsson on avoimesti myöntänyt, ettei ollut koulunpenkillä koskaan se isowattisin lukulamppu, eikä yhtälö toiminutkaan. Vuoden 2013 MM-yllätyspronssia seurasi liuta heikkoja arvokisoja, eikä putki Rion jälkeen ottanut katketakseen.

Kovan työrupeaman huipennuksesta eli pitkän altaan arvokisoista kasvoi sisälle musta möhkäle. Keho muisti, millaista on pelätä epäonnistumista – ja palautti nämä muistot mieleen H-hetken kynnyksellä luotettavasti kuin sveitsiläinen kello.

Ylempänä mainituissa Gwangjun MM-kisoissa Mattsson nousi altaasta alkuerien jämäsijoilla ajalla 2.13,80. Epätoivoinen valmentaja Eetu Karvonen olisi katsomossa repinyt hiukset päästään, jos hänellä sellaisia olisi.

Uintimenestyksen lisäksi Mattsson on haaveillut työurasta Porin pelastuslaitoksella, omasta perheestä ja omakotitalosta. Kolme neljästä on jo kasassa, mutta lista kertoo myös porilaisesta, epäluuloisesta perusäijästä, joka ei lähtökohtaisesti ole mentaalivalmennukselle sitä Venäjän arojen viljavaa mustaa multaa.

Paksu valhe herätti

Akateemisesti pitkälle sivistyneen Karvosen myötävaikutuksella tiimiin liittyi kuitenkin mentaalivalmentaja Aapo Kilpeläinen – joka ensitöikseen meni ja kertoi Mattssonille paksun valheen: ”Ei olympiakullan voittaminen ole vaikeaa.” Kilpeläinen tarkoitti tietenkin sitä, että ihmisen mieli tekee asioista usein paljon tavoittamattomampia kuin ne ovatkaan.

Olympiakullan voittamisen ”helppoudesta” tuli ryhmän sisällä eräänlainen slogan. Valheella oli pitkät jäljet, vaikka ne eivät aivan kultapallille vielä johtaneet. Kullanmakuiselle pronssipallille kyllä.

Pelkällä mentaalisella magiikalla ei leivota 200 metrin rintauinnissa olympia- ja MM-mitalistia. Sillä voidaan kuitenkin joskus tehdä ero samassa iskussa olevien urheilijoiden välille.

Mattssonin raaka fyysinen potentiaali selvisi allekirjoittaneelle jo 2011, kun Ilta-Sanomat vei Porissa itsensä Jani Sievisen tapaamaan 17-vuotiasta rintauintilupausta jo purettuun vanhaan uimahalliin.

Matti Mattsson putosi aikuisten arvokisadebyytissään Lontoon olympiakisoissa 2012 niukasti välieristä, mutta luupissa olivat jo Rion olympiakisat 2016. Ei niistä sen enempää.

Mattsson toi pyynnöstä mukanaan harjoitushistoriaansa ja -ohjelmiaan. Samanikäisenä jo vuosia ammattimaisesti harjoitellut Sievinen pyöritteli päätään:

–Jos olet tällä treenillä uinut tuollaisia aikoja, niin älä vain lopeta! Olet niin lahjakas.

Erityisesti Sievinen ilahtui, kun Mattsson kertoi, ettei tulisi kuuntelemaan mestarin valmennusluentoa, vaan menisi treenaamaan.

–Niin olisin minäkin mennyt tuossa iässä!

Ja vielä:

Vaikka Pori tunnetaan paljon vahvemmin joukkue- kuin yksilöurheilusta, uinnin suomalaista olympiahistoriaa kaupunki dominoi samoin 3–2-lukemin, joilla patapaidat kaatoivat Tapparan kiekkoliigan ratkaisupelissä 2013. Arvo Aaltonen otti 1920 kaksi rintauintimitalia ja Mattsson 2021 yhden. Vihtiläinen Jani Sievinen otti 1996 omansa sekauinnissa ja espoolainen Antti Kasvio 1992 vapaauinnissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?