– Kun maalaan, minulla on lupa olla ihan paska, Eva Wahlström nauraa ja levittää paljaalla kämmenellään vaaleaa väriä purppuraiselle kankaalle. Hän käyttää kehoaan maalaamisessa, koska haluaa tuntea liikkeen kankaalla.
Wahlströmin taiteilijan työhuonetta Helsingissä peittävät maaliroiskeet. Sivellin on kuivunut kiinni lattiaan. Keskeneräiset ja valmiit taulut täyttävät seinät. Ovesta voi seurata maalijälkiä käytävän toisella puolella olevaan vessaan, jossa Wahlström käy suihkuttamassa töitään vedellä.
– Huone kuvastaa täydellisesti persoonaani, Wahlström sanoo.
Kaksi vuotta sitten taiteen kandidaatiksi valmistunut nainen on huoneessaan vapaa huippu-urheilun paineista, rajoituksista ja vaatimuksista. Taiteessa voi huoletta epäonnistua. Nyrkkeilyssä pienestäkin virheestä tulee turpaan.
Eva Wahlström haluaa tuntea värin kankaalla. –Maalaan joskus silmät kiinni, Wahlström kertoo.
Viikko sitten Wahlström hävisi kehässä. 39-vuotias nyrkkeilijä oli elämänsä kunnossa, mutta 16 vuotta nuorempi Terri Harper oli vielä vahvempi. Englantilainen Harper otti Wahlströmistä pistevoiton ylemmän höyhensarjan MM-ottelussa ja riisti WBC-liiton mestaruusvyön itselleen. Wahlström oli pitänyt vyötä viiden vuoden ajan ja puolustanut sitä onnistuneesti viisi kertaa.
Ottelun jälkeen sekä Wahlströmin valmentaja että manageri vihjasivat sosiaalisessa mediassa, että ottelu saattoi olla Wahlströmin uran viimeinen. Wahlström tietää jo, mitä tekee, muttei kerro jatkostaan vielä. Hän tiedottaa päätöksestään lähiviikkoina.
Jatkui ura tai ei, Wahlström kokee luovuttaneensa kruununsa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Hän näki Harperissa itsensä nuorempana. Harper treenasi otteluun Wahlströmin tavoin – kuin hullu. Harperista huokui nuoruuden into, kun kokeneempi Wahlström lähestyi ottelua kypsän rauhallisesti.
Kun Harper voitti, Harper juhli liikuttuneena, kuin ei olisi vielä ymmärtänyt voittaneensa. Valmentaja itki. Ilo muistutti Wahlströmiä hänen ja entisen valmentajansa Risto Merosen onnesta vuosia sitten.
Wahlström halasi Harperia heti ottelun päättyessä. Suuri mestari osaa onnitella kohdattuaan parempansa.
– Harper on vyön arvoinen. Olen aina vihannut häviämistä, mutta sillä hetkellä häviämiseni tuntui toissijaiselta. Olin aidosti iloinen hänen puolestaan, Wahlström muistelee.
Wahlström (oik.) halasi Terri Harperia heti tappion hetkellään.
– Ottelin elämäni parhaat erät, mutta se ei silti riittänyt voittoon.
Väärässä painoluokassa vuosikausia
Yksi asia on varma: ylemmässä höyhensarjassa Wahlström ei enää ottele. Wahlström aloitti alle 59-kiloisten sarjassa loukkaantumisen ja synnyttämisen jälkeen painaessaan 57 kiloa. Sarjan maailmanmestaruusvyön hän voitti vuonna 2015 ja sitä vyötä on pitänyt puolustaa yhteensä kuusi kertaa.
Wahströmin normaalipaino on kuitenkin 64 kiloa. Wahlströmin on pitänyt pudottaa kilojaan rajusti otteluihinsa. Hermosto on kärsinyt. Nyrkkeilijä on kärsinyt rytmihäiriöistä.
– Olen ollut niin nälkäinen öisin, etten ole pystynyt nukkumaan. En jaksa edes olla iloinen, kun olen niin nälkäinen ja väsynyt, Wahlström kertoo.
Wahlström on luonut nyrkkeilyuransa samalla tavalla kuin hän maalaa: yrittämällä ja erehtymällä. Nyrkkeilyssä panokset ovat olleet taidetta kovemmat. On pitänyt näyttää.
Wahlström syntyi vuonna 1980 suomenruotsalaiseen perheeseen, jossa urheilemista ei arvostettu eikä pidetty oikeana työnä. Silti hän nousi maailman huipulle maasta, jossa ei ollut naisnyrkkeilyn ammattilaisia, ja jossa ei hänen mukaansa ollut kuin muutamia hyviä valmentajia ja vain yksi isohko promoottori.
Eva Wahlström on ulosmitannut ruumistaan kaiken nyrkkeilyn eteen.
Nyt Wahlström katselee maisemia huipulta ja pohtii jatkoa. Vieläkö rääkätä itsensä uudelleen ottelukuntoon? Antaako taiteen viedä?
Ajatus pelkkänä taitelijana työskentelemisestä tuntuu tyhjältä. Wahlström kertoo muiston hetkestä, jona hän näki oman taulunsa ensimmäistä kertaa sisustuslehdessä. Wahlström soitti äidilleen.
– Sanoin äidille, että maalaaminen ei sattunut yhtään. Miten voin luoda jotain, mikä ei satu? Wahlström kysyi.
Jossain vaiheessa kivusta pitää irrottaa. Wahlström vain ei halua, että hänet suljetaan yhteen lokeroon. Jatkui ura miten tahansa, hän haluaa säilyttää itsensä työhuoneensa kaltaisena: värikkäänä ja monipuolisena.
Rakkaus nyrkkeilyyn on saanut jatkamaan
Wahlströmin uran vammahistoria on musertava. Mystinen selkään ja jalkoihin kohdistuva jännetulehdus on tehnyt kävelemisestä tuskaa eikä Wahlström ole juossut 13 vuoteen. Oikea olkapää on leikattu neljästä eri kohdasta. Molemmat kyynärpäät on leikattu sisäpuolelta. Ulkopuolelta kyynärpäät operoitiin, kun jänteiden kiinnityspaikkaa siirrettiin golfkyynärpäiden takia.
Ranteen paksuin jänne on katkennut ja kiinnitetty uudelleen. Rystynen on haljennut. Oikeaa jalkaa pitää kasassa pari ruuvia. Nenä on murtunut kuusi kertaa ja otsa kerran.
– Olen jatkanut nyrkkeilemistä, koska rakastan lajia ja sen tekemistä yli kaiken, Wahlström kertoo.
– Rakastan sitä, miltä liike tuntuu kehossa.
Tärkein kohta kehosta on onneksi yhä ehjänä: aivot. Wahlströmille tehtiin kattavat neurologiset tutkimukset Las Vegasissa ennen Ronica Jeffrey -ottelua viime vuonna. Aivot kuvattiin. Lääkärin mukaan elimessä ei näkynyt jälkeäkään päähän kohdistuneista iskuista.
– Lääkäri sanoi, että minulla on tosi kauniit aivot, Wahström naurahtaa.
