Elina Gustafsson avautui vaikeuksiensa taustasta – itki aamuisin lähtiessään harjoituksiin: ”Se p***a pitää vain lakaista maton alle”

Julkaistu:

Nyrkkeily
Nyrkkeilyn valmennuskulttuuri on viime vuosina vienyt nyrkkeilijä Elina Gustafssonin sekä henkiselle että fyysiselle pohjalle.
Elina Gustafssonin kasvoilla on leveä hymy.

Tuo sama hymy on nähty nyrkkeilijän kasvoilla oikeastaan siitä asti, kun hän on noussut otsikoihin ja lajin huipulle.

Gustafsson on voinut ensivaikutelmalta vaikuttaa pelottavalta porilaiselta, joka ei häpeile puhua suoraan, mutta kovan ulkokuoren takana on aina ollut lempeä hymy.

Tähän saakka hymy on usein ollut kuitenkin vain kulissia, joka on huijannut häntä itseäänkin.

– Olen ollut todella hyvä luomaan illuusion jostain paremmasta pääni sisään. Olen nyrkkeillyt 7,5 vuotta, mutta vasta nyt on menossa ensimmäinen vuoteni, kun kukaan ei alista ja kontrolloi minua väärällä vallankäytöllä, Gustafsson, 27, kertoo.

Noin vuosi sitten Gustafsson juhli naisten 69 kilon sarjan Euroopan mestaruutta. Lehtien sivuilla paistatteli jälleen hymyilevä porilainen, mutta todellisuudessa hän oli jo rotkon pohjalla sekä fyysisesti että henkisesti.

Aamuisin harjoituksiin lähtiessä häntä itketti, minkä lisäksi nyrkkeilijä kärsi syömishäiriöstä ja oli masentunut. Nyrkkeily oli ottanut kaiken.

– Ei siinä urheilukuplassa edes itse hahmota, mikä on oikein tai väärin. Meillä tuntuu olevan suomalaisessa yksilöurheilussa sellainen tapa, että kaiken pitää olla kärsimystä ja kipua, eikä tällaisista asioista ole syytä valittaa.

– Se vähän kuin kuuluu juttuun, ja se paska pitää vain lakaista maton alle. Sitten mennään ”sisulla” eteenpäin.

Pitkään hän kulki itsekin oravanpyörässä mukana kyseenalaistamatta asioita. Hän noudatti valmentajiensa ohjeita kirjaimellisesti. Siinä samalla hän oli matkalla kohti syvää suota, josta ei pääsisi enää pois.

Kolminkertainen EM-mitalisti Kiira Korpi on arvostellut voimakkaasti taitoluistelun valmennuskulttuuria, jossa henkinen hyväksikäyttö, häirintä, vähättely ja kiusaaminen ovat arkipäivää.
Gustafsson tunnistaa samoja lieveilmiöitä myös nyrkkeilystä ja on sitä mieltä, että niistä pitää puhua avoimesti ja suoraan.

Gustafsson on aina ollut se, joka ei ole koskaan mahtunut muottiin. Rohkeus olla erilainen oli ehkä syy siihen, miksi Gustafsson nousi suonsilmäkkeestä uudestaan pinnalle.

– Tiedostan, että olen vaikea valmennettava, mutten vain suostu hyväksymään joitain asioita siksi, että näin on kuule tehty aina ennenkin. Jos se on ainoa perustelu. Nyt on kohta 2020-luku, niin ehkä asioiden olisikin syytä muuttua.

– Varsinkin, jos se ”näin on tehty aina ennenkin” -tapa tekee urheilijoista ihmisraunioita. Uskon, että huipulle voi päästä myös sillä tavalla, että säilyn urheilu-urankin aikana ehjänä ihmisenä.


Tamperelaisessa kahvilassa istuukin onnellisempi nainen kuin pitkään aikaan. Hän ei aio enää ikinä luisua tilanteeseen, jossa valmentaja, lajin sisäinen valmennuskulttuuri tai normisto määrittelisivät häntä ihmisenä ja urheilijana.

Gustafsson haluaa yhä olla paras lajissaan, mutta hän haluaa yltää siihen omana ja vapaana itsenään.

– Enkä tarkoita, että haluan kaiken olevan huippu-urheilussa kivaa ja iloista. Mutta jos vääränlaista vallankäyttöä, alistusta ja muuta negatiivista perustellaan sillä, että tämä on osa huippu-urheilua, se ei ole sen arvoista.

– Jukka Jalonen on mielestäni puhunut hienosti siitä, miten näkee pelaajat ihmisinä. Ihan hyvin hänellä on kaiketi mennyt. Haluaisin nähdä samaa enemmän esimerkiksi nyrkkeilyssä.