Kommentti: Olli Mäki oli perhejuhlien myhäilevä ja huumorintajuinen mies – ja myös suuri voittaja

Julkaistu:

Olli Mäki 1936-2019
Sukulaiset, ystävät ja laaja tuttavapiiri muistavat Olli Mäen loputtoman kannustavana ja hyväntahtoisena ihmisenä, kirjoittaa edesmenneen nyrkkeilysuuruuden perhetuttava Pasi Kostianen.
Otin Olli Mäestä valokuvia syksyllä 2016. Hän oli Raija-vaimonsa kanssa käymässä anoppini Leenan luona. He kaikki olivat ystäviä vuosikymmenten takaa, omasta nuoruudestaan Kokkolassa.

Olli Mäki oli pompahtanut taas valtakunnalliseksi puheenaiheeksi, sillä hänen elämänsä eräs tärkeä vaihe oli kuvattu elokuvaksi. Juho Kuosmasen ohjaama, kansainvälisesti palkittu Hymyilevä mies (2016) on paitsi tarina nyrkkeilyn MM-otteluun valmistautumisesta, myös kuvaus Olli ja Raija Mäen sekä heidän kokkolalaisen ystäväpiirinsä eräästä nuoruusvaiheesta.

Elokuva merkitsi paljon näille ihmisille. Hymyilevä mies -nimi kuvasi Olli Mäkeä osuvasti, samoin elokuvan huolettomalta vaikuttanut ilmapiiri. Sellaisenahan nuoruus muistoissa onnellisimmallaan näyttäytyy.
Olli Mäki oli kuvausvierailun aikaan 79-vuotias. Muisti temppuili, mutta se ei estänyt vitsailua tälläkään kertaa. Kuvissa hän poseerasi kuuliaisesti ja tottuneesti – olihan häntä kuvattu jo vuosikymmenien ajan.

Seuraavan ja viimeisen kerran näin Mäen anoppini hautajaisissa seuraavana vuonna.

Suuri voittaja

Varhain lauantaina 6. huhtikuuta kuollut Olli Mäki on Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä nyrkkeilijöitä. Tänä vuonna on kulunut 60 vuotta siitä, kun hän voitti kevyen sarjan eli alle 60-kiloisten Euroopan mestaruuden Sveitsin Luzernissa.

Hän oli suuri voittaja – ja tämä unohdetaan usein.

Siis sen rinnalla, että useammin kerrotaan tarinaa Mäen tappioista, niin ammattinyrkkeilijänä kuin olympialaisista rannalle jäävänä periaatteen miehenäkin.

Olli Mäki – hymyilevä mies – oli kuitenkin tavallaan voittaja myös näiden häviöidensä keskellä.

Hänen Helsingin olympiastadionilla 17. elokuuta 1962 käymänsä WBA:n MM-ottelu yhdysvaltalaista Davey Moorea vastaan on suurin Suomessa järjestetty nyrkkeilytapahtuma edelleen. Mooren voittoa teknisellä tyrmäyksellä todisti lähes 24 000 ihmistä.

MM-ottelupäivä eli Olli Mäen tarinoissa tuon jälkeen niin pitkään, kun hän tarinoita kertoi. Tappiosta huolimatta se oli hänen mielestään hänen elämänsä onnellisin päivä.

– Tulin tyrmätyksi kahdesti, hän sanoi – ja virnisti.
Ajaessaan ottelun jälkeen Helsingistä kotiin Kokkolaan hän kosi tyttöystäväänsä Raijaa. Tämä vastasi myöntävästi.

Syntyi liitto, joka kesti siihen asti, kun Olli Mäki nukkui nyt pois pitkän sairauden jälkeen. Liitosta syntyi kaksi lasta, Tiina ja Pekka, joka on jatkanut isänsä tietä huippunyrkkeilyn vaikuttajana.

Olli Mäki oli huippu-urheilija, kovan lajin huipulla menestynyt mestari. Mutta tappion keskeltäkin hän kaivoi voiton – ja syyn hymyyn ja iloiseen tarinaan.

Periaatteen mies

Lähipiirissään Mäki ei surkutellut sitäkään, että olympiaedustus jäi väliin vuonna 1960. Hänelle voitto taisi olla se, että hän piti kiinni periaatteestaan eikä suostunut jättämään Työväen Urheiluliittoa, vaikka sen edustajia ei haluttu lähettää Rooman kesäkisoihin. Mäen seura Kokkolan Jymy jopa erosi TUL:stä, että Mäki pääsisi kisoihin, mutta Mäkipä erosikin Jymystä ja perusti muutaman muun paikallisen urheilijatoverin kanssa TUL-seuraksi Kokkolan Työväen Urheilijat.

Mäki oli edellisvuoden Euroopan mestarina jopa kevyen sarjan ennakkosuosikki voittamaan olympiakultaa. Mäki tuntui pohtineen, että edustuspaikka olisi itsestään selvästi kuulunut hänelle – hänen ajatusmaailmastaan huolimatta. Hän ei voinut hyväksyä, että työläisurheilijoita ei katsottu kelvollisiksi edustamaan Suomea.

Mäki oli kasvanut aatteeseensa leipuriperheen, tyypillisen viime vuosisadan pienen perheyrityksen poikana. 1950-luvun urheilijoiden tukiverkko oli sen verran suuriaukkoinen, että huippunyrkkeilijän oli käytävä töissä. Olli Mäki oli leipuri ja leipien jakelija, yhdessä veljensä Pekan kanssa. Siitä lempinimi ”Kokkolan leipuri”, jolla Olli Mäki tunnettiin nyrkkeilypiireissäkin aktiiviuran aikana.

Kehässä Mäki olisi tarinoiden mukaan voinut ”leipoa” vastustajia joskus pahemminkin, mutta oli siihen liian kiltti mies.

Myhäilevä ja huumorintajuinen luonne

Kiltti ja hyväntahtoinen Olli Mäki oli myös perhetuttuna. Hän oli vaimoni vanhempien hyvä ystävä, perhejuhlien myhäilevä ja huumorintajuinen mies. Kuulin häneltä esimerkiksi tarinan ”tyrmätyksi tulemisesta kahdesti samana päivänä” useasti, vuosikymmenten mittaan kymmeniä kertoja. Hän nautti naurattaessaan ihmisiä, pitäessään tunnelmaa kevyenä.

Sellainen hän oli kuulemma ollut nuorenakin. Menestys urheilijana ei muuttanut häntä. Vaikka apua ja opastusta löytyi valmentajana ja tukiaikuisena monille myöhemmin menestyneille nyrkkeilijöille, myös mutkaton ja lämmin suhde vanhaan Kokkolan nuorisoporukkaan säilyi elämän loppuun saakka.

Hymyilevä mies -elokuvan loppukohtauksessa Jarkko Lahden esittämä Mäki ja Oona Airolan näyttelemä Raija Mäki kohtaavat vastaantulevan, vanhan pariskunnan.

He ovat oikeat Olli ja Raija Mäki.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt