Nyrkkeily

Selitysten aika on ohi, Robert Helenius

Julkaistu:

Nyrkkeily
Robert Heleniuksen esitys oli surullinen, kirjoittaa Mikko Marttinen Cardiffista.
Robert Helenius jäi uransa suurimmassa ottelussa täysin ilman mahdollisuuksia.

Heleniuksen esitys Dillian Whytea vastaan oli masentava ennen kaikkea siksi, että se antoi vihjeitä siitä miten toisin asiat voisivat olla.

Helenius aloitti toisen erän lyöden terävästi vasenta suoraansa. Näytti siltä, että hän oli löytämässä ajoitusta bravuurilleen, vastaiskulle oikealla suoralla. Merkitsin erän Heleniukselle.

Mutta jo kolmannessa erässä Helenius alkoi haukkoa henkeä. Siitä eteenpäin ottelu oli selviytymistaistelua. Helenius kiersi kehää selkä köysissä ja jaksoi juuri ja juuri nostaa suojaustaan Whyten hyökätessä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ei Helenius huono nyrkkeilijä ole. Hän osasi puolustautua ja viedä tehon Whyten kovimmilta iskuilta.

Ja se on juuri kaikkein surullisinta. Heleniuksella on fyysiset lahjat ja tekniset kyvyt vaikka maailman huipulle. Hän ei kuitenkaan jaksa harjoitella, kuten huippu-urheilijan kuuluu.

Ottelu Whytea vastaan todisti, että Helenius ei ollut ottanut opiksi tappiostaan Johann Duhaupas’lle. Silloin hän puhui huonosta päivästä. Myöhemmin Helenius lupasi harjoitella kestävyysominaisuuksia, mutta lauantaina sellaisesta ei ollut merkkiäkään.

Kestävyyttä on helppo harjoitella, kyse on vain tahdosta. Kun Helenius nyrkkeili Saksassa Sauerland-tallin riveissä, hänet piiskattiin riittävään kuntoon. Ahvenanmaalta häneltä puuttuu auktoriteetti, käskijä jollaista hän tarvitsee.

Vain harva suomalaisnyrkkeilijä on saavuttanut yhtä paljon kuin Helenius, rahassa mitattuna tuskin kukaan. Silti Heleniuksen urasta jää käteen kysymys siitä, miten paljon parempaan hän olisi voinut pystyä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt