Täytyykö joku lyödä hengiltä, ennen kuin ammattinyrkkeily ottaa dopingin vakavasti?

Julkaistu:

Ammattinyrkkeily
Nyrkkeilyssä doping on valtava terveysriski – eikä vain käyttäjälle, kirjoittaa Mikko Marttinen.
Erkan Teperin hurja vasen koukku tavoitti David Pricen leuan, ja britin aivot hölskähtivät kallon sisällä rajusti. Tärähdyksen seurauksena Price menetti tajuntansa ja kaatui selälleen kanveesille suorin vartaloin.

Teper juhli raskaan sarjan Euroopan mestaruutta samalla kun lääkintähenkilökunta yritti elvyttää selällään makaavaa Pricea.

Vain 13 kuukautta aikaisemmin Teper oli antanut positiivisen dopingnäytteen. Saksan ammattinyrkkeilyliitto antoi hänelle kuuden kuukauden kilpailukiellon, mutta salasi sen ulkopuolisilta. Neljä kuukautta ennen ottelua poliisi ratsasi Teperin hotellihuoneen ja löysi valikoiman dopingaineita. Price oli tästäkin tietämätön.

Testaus retuperällä

Ammattinyrkkeily on vaarallinen laji. Iskut ohuilla hanskoilla päähän eivät tee koskaan hyvää, pahimmillaan ne aiheuttavat vakavia vammoja tai jopa kuoleman.

Kun iskujen tehoa vahvistetaan kiellettyjen lääkeaineiden avulla, riskit ovat entistä suurempia. Dopingnyrkkeilijä ei vaaranna vain urheilun rehellisyyttä ja omaa terveyttään, vaan myös vastustajansa hengen.

Siksi on käsittämätöntä, että dopingvalvonta on ammattinyrkkeilyssä täysin retuperällä. Suurimmassa osassa maailmaa ammattinyrkkeilijöitä testataan vain titteliotteluiden yhteydessä. Suomessakaan ei ole käytössä harjoituskauden testejä.

Koska testipäivämäärät ovat nyrkkeilijöiden tiedossa jo pitkään ja kiellettyjen aineiden varoajat tunnettuja, ei testeillä koetella muuta kuin nyrkkeilijöiden älykkyyttä. Tästä huolimatta tänä vuonna kaksi suomalaista ammattinyrkkeilijää on kärynnyt dopingista.

Voi vain aavistella, kuinka moni nyrkkeilijä lisää iskujensa tehoa dopingin avulla.

Ongelman ytimessä on ammattinyrkkeilyn järjestyksen puute. Teperin tapauksessa Saksan liitto ei kertonut hänen viimevuotisesta kärystään edes Euroopan ammattinyrkkeilyliitolle EBU:lle, jonka hallinnoimasta tittelistä Teper otteli. Vain osa liitoista on sitoutunut Kansainvälisen antidopingtoimiston Wadan sääntöihin. Kilpailukiellot ovat usein naurettavan lyhyitä.

EBU:nkin keinot ovat rajalliset. Se ei ole urheilun kattojärjestö sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan erilaisia titteleitä hallinnoiva organisaatio. Sama koskee niin sanottuja maailmanliittoja. Mikään niistä ei voi saada otetta lajista. Jos yhden säännöt eivät ottelunjärjestäjää miellytä, voi hän valita toisen.

Kuka kantaisi soihtua?

Ammattinyrkkeilyn antidopingtyössä edelläkävijän roolin ovatkin ottaneet yksittäiset nyrkkeilijät ja promoottorit. Floyd Mayweather vaati uransa viimeisinä vuosina jokaiselta vastustajaltaan suostumista yllätystesteihin. Saksalainen Sauerland-talli alisti omat nyrkkeilijänsä harjoituskauden testeille tv-partnerinsa vaatimuksesta.

Myös suomalainen ammattinyrkkeily kaipaisi edelläkävijää. Täkäläiset toimijat ovat vedonneet testien kalleuteen, mutta suurten tapahtumien budjetissa ne eivät olisi mahdoton kuluerä. On helppo kuvitella, että kulujen kattamiseen löytyisi myös positiivista julkisuutta kaipaavia sponsoreita.

Vai täytyykö jonkun kuolla dopingnyrkkeilijän iskuista ennen kuin asia otetaan vakavasti?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt