Nyrkkeily

Suomalaisnyrkkeilijän karu tarina: viina vei vanhemmat ja kaksi sisarusta

Julkaistu:

Ammattinyrkkeilyn välisarjan (66,7 kg) Euroopan huipulle tähtäävän Jussi Koivulan, 28, lähtökohdat eivät olleet hyvät. Äiti, isä ja kaksi sisarusta kuolivat päihteisiin. Kaveripiiristä moni on lähtenyt ennen täyttä aikaa.
Noissa oloissa moni retkahtaa, mutta Koivula ei. Peikkojuomiin hän ei juuri koske. Juhlimassakin Koivula käy autolla, niin että on kunnossa, jos oma lapsi soittaa ja pyytää isää lähelle.

- Vaikka ympäristö oli sellainen, se ei ole mikään syy heittää elämää lekkeriksi, Koivula sanoo.

- Vaikka ihmiset vetää ympärillä viinaa ja päihteitä, se ei tarkoita, että sun täytyisi vetää. Usein mennään itsesääliin, että "mulla on ollut niin rankkaa", mutta se ei ole mikään syy.

Koivula on otellut ammattilaisena 11 ottelua ja voittanut kaikki. Joulukuussa kukistui Espanjan mestari.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

- Lähin tavoite on Euroopan mestaruus. Sillä aukeaisi mahdollisuudet maailman listalle haastajaksi, ja sitä kautta vaikka MM-otteluun, mutta totta kai taso on järkyttävän kova, Koivula tuumii.

- Nyt eletään niitä hetkiä, että vastustajat alkaa olla kovia. Espanjalainen oli ensimmäinen. Olin selvästi sitä parempi, ja se on hyvä merkki.

Amatöörinä Koivula voitti kuusi Suomen mestaruutta.

- Suomalaiselle en ole hävinnyt lähes 12 vuoteen. Silloinkin olin 16-vuotias, kun hävisin Joni Turuselle SM-kilpailuissa pisteillä.

Koivulan lapsuus oli repaleinen. Tuskin monikaan olisi lyönyt vetoja selviytymisen puolesta. Melkein koko perhe kuoli viinaan tai muihin päihteisiin. Kova kato kävi myös kaveripiirissä.

- Kymmenestä lapsuudenkaverista puolet on varmaan kuollut. Ehkä yksi tai kaksi on vankilassa. Jotkut vetää aineita. Saattaa olla, että yksi tai kaksi on onnistunut elämässä, Koivula sanoo.

- Elämä kotona oli rällästystä. Meillä ravasi poliisit ja ambulanssit, ja jouduin itse soittamaan ne meille kotiin.

- Olin pienestä pitäen ajatellut, että joku kerta se sitten loppuu. Kuuntelin kun vanhemmat puhui keskenään, että "tuolla menolla isä ei elä pitkään". Kuolema ei ollut mikään sokkiuutinen. Olin valmistautunut siihen.

- En kokenut tuollaista elämää rankaksi. Minähän synnyin keskelle sitä ja kasvoin siinä. Nyt kun oma poika on kahdeksan, olen tajunnut, että on se ollut aika rankkaa. Jos kuvittelen oman poikani siihen tilanteeseen, hän ei kestäisi sellaista elämää, koska on tottunut ihan erilaiseen elämään.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt