Sunrise
Rottia – leluja – lentää Floridan perinteen mukaisesti jäälle. Yleisö mylvii. Mediakuutiolla pelikellossa on 4,2 sekuntia, kotijoukkue Panthersin Matthew Tkachuk on tehnyt 4–3-maalin, joka ratkaisee idän konferenssifinaalin.
Maalia lähietäisyydeltä katsellut Sebastian Aho seisoo pitkään kumarassa maalivahti Frederik Andersenin vieressä ennen kuin halaa lopulta tanskalaisveskaria.
Suomalaishyökkääjä tulee vielä jäälle ottelun viimeiseen aloitukseen ja painaa raivoisasti Floridan päätyyn, mutta summeri soi ja peli on pelattu.
Aho johti joukkojaan raivolla ja sydämellä: pelasi 19.15, laukoi viidesti maalia kohti, lähti kerran jäähylle ja sai tilastoihinsa neljä taklausta, joita hän haki ahkerasti.
Noin parikymmentä minuuttia myöhemmin Aho istuu Hurricanesin pukukopissa. Ottelussa naamaan tärähtäneet korkeat mailat näkyvät kasvoista.
Ketään muita täällä ei enää ole.
Tappio kalvaa syvältä. Ahon päällimmäinen tunne on epäusko.
– Ainakaan minun uralle ei ole tämmöistä ikinä osunut. En sano, ettei parempi olisi voittanut, mutta 4–0 tuntuu kyllä... aika oudolta. En tajua, miten tässä kävi näin, Aho nieleskelee.
– Mielestäni meillä oli kaikki maailman momentum. Tulimme tasoihin, olimme tosi hyviä kolmannessa erässä. Sitten tuollainen jäähy, jota emme saaneet tapettua. Neljä sekuntia jäljellä... Karua se on.
Aho tuntui välillä olevan kaikkialla. Hän oli joukkueensa sielu, mutta paikoin tunne oli läikkyä yli. Avauserän loppusummerin jälkeen hän otti tulisesti yhteen Aleksander Barkovin kanssa niin fyysisesti kuin sanallisestikin.
Aho myönsi, että Carolinan ykköspakin Jaccob Slavinin loukkaantuminen avauserässä osui syvälle. Sam Bennett taklasi rajusti Slavinia, joka näytti lyöneen päänsä eikä enää pystynyt pelaamaan. Slavinin jalat pettivät taklauksen jälkeen alta.
– Hän on meidän paras pakki, joka pelaa puolet peleistä. Hyvä kaverini, jolla pimeni hetkeksi. Vähän kiehahdin siitä. Tunne vei ensimmäisessä erässä.
Carolina Hurricanesin kausi päättyi.
Carolina hallitsi otteluita, voitti laukaukset jokaisessa ja yhteensä 174–128, mutta Florida voitti joka kerta yhdellä maalilla.
Kuinka vahvasti kyse on epäoikeudenmukaisuuden tunteesta?
– Juuri siitä... Kaikki tapahtui niin äkkiä. Kaksi jatkoaikapeliä ja kaikki olivat maalin pelejä. Varsinkin kahdessa viimeisessä hallitsimme kenttätapahtumia... En tiedä. Se on osa jääkiekkoa ja elämää. Kaikki ei mene kuten haluaisi. Tällä kertaa meni näin.
Aho sanoi, ettei ”todellakaan” pysty selittämään ulkopuoliselle tunnetta, jonka tappio ja jälleen ilman palkintoa jääminen aiheuttaa.
– Kyllä ottaa päähän.
Sebastian Aho (vasemmalla) joutui pettymään raskaasti. Aho oli Carolinan paras pistemies pudotuspeleissä (15, 5+7) mutta jäi konferenssifinaaleissa tehoihin 0+2.
Carolinan päävalmentaja Rod Brind’Amour hämmästeli sivulauseessa Carolinan viimeisellä minuutilla saamaa jäähyä eikä pitänyt Jordan Staalin rangaistusta linjan mukaisena.
Brind’Amour oli jo viime ottelun jälkeen ihmeissään tuomarilinjasta ja jäähyjen tasapainosta.
Carolinan leiriä on sikäli helppo ymmärtää, että harvoin tuomiot näyttivät ainakaan sen eduksi kääntyvän.
– Ehkä se on ihan fakta sekin... Mutta kyllä kaiken rehellisyyden nimissä meillä oli omat ylivoimat, joista olisi voinut tehdä maalit.
– En jaksa lähteä siihen. Ei siitä seuraa mitään hyvää, jos alkaa syyttelemään muita. He tekevät parhaansa. Sellaista sattuu. Meillä oli silti paikkamme, Aho sanoi.
Kevään ja kesän sensaatiojoukkue Florida kohtaa loppuotteluissa Vegasin tai Dallasin. Vegas johtaa lännen finaaleja voitoin 3–0.
