Patrik Laineelta suoraa puhetta kriitikoille – ”Pitäisikö mun tulla tänne alasti?”

Patrik Laine tunsi kauden alussa olevansa parempi kuin koskaan. Kaksi ikävää loukkaantumista ovat hidastaneet suomalaistähden kauden alkua.

Patrik Laine kuvattuna Tampereella marraskuun alussa.

24.11. 6:45

Columbus

Patrik Laine on aina tykännyt räväyttää ja herättää huomiota.

Hänet muistetaan esimerkiksi jo SM-liigafinaalien 2016 ajalta mopoautonsa ohjaamosta. Kamerat seurasivat, kun teinitähti saapui Hakametsään ajohanskat käsissään, sinertävät Oakleyn peililasit silmillään ja takatukka hulmuten.

NHL:ssä Laine on paistatellut otsikoissa etenkin viime syksystä lähtien yhä enemmän pukeutumisensa kautta.

Persoonallinen tyyli puhuttaa.

Ja kuten tyypillistä: jos urheilija tekee mitään, mikä ei liity täysin suoraan peli- tai kilpailutapahtumaan, joku saattaa käyttää sitä lyömäaseena, jos urheilu vähänkään takkuaa.

Urheilijahan ei voi tehdä muuta kuin urheilla 24 tuntia vuorokaudessa. Myös Laine on viime aikoina saanut tätä klassista kritiikkiä: keskittyisi pelaamaan!

Hänellä on selvä mielipide siitä, onko pukeutuminen jollain tavalla pois pelisuoritteesta.

– Joo, kahdeksan peliä ja neljä pinnaa olen saanut tehtyä, vaikka odotusarvot ovat tietysti korkealla. Mutta minulla on ollut nämä loukkaantumiset, jotka ovat vaikeuttaneet rytmiin pääsyä, Laine sanoo.

– Onko se sitten yhtäkkiä pukeutumisen vika? En tiedä, pitäisikö mun tulla tänne alasti. Vaikuttaako se hirveästi pelaamiseen, onko puku punainen vai sininen, Laine kysyy retorisesti.

– Aina kaikesta löydetään jotain kritisoitavaa. Jos ei kulje, niin joku syy siihen löydetään. Samapa se mulle on. Pukeudun silti miten huvittaa, ja jäällä teen parhaani.

Yleisesti tyylillä tai pukeutumisella ei ole Laineelle elämää suurempaa merkitystä. Urheilijoiden sisääntulot areenoille vain ovat nykyaikana omanlaisiaan catwalkeja, ja Laine on ottanut tästä ilon irti.

– Työaikana olen tykännyt vähän kokeilla kaikenlaista erikoista, kun olen erikoinen persoona muutenkin... Suurimmaksi osaksi on tullut positiivista palautetta, ja on se ihan hauskaa, kun saa omaa persoonallisuutta tuoda esiin.

– Mutta kuten nytkin näet, muuten lähinnä otan mitä ikinä kotoa löydän ennen kuin lähden liikkeelle. Tykkään olla mukavasti, valkoiseen huppariin ja punaiseen pipoon pukeutunut Laine sanoo Columbuksen pukuhuoneessa.

Kaukalossa Laineen tyyliin lukeutuu tummennettu visiiri.

NHL on perinteisesti ollut Pohjois-Amerikan ammattilaisliigoista se konservatiivisin, ja jääkiekkoilijat eivät juuri ole erottautuneet toisistaan. On ollut jopa pahe näyttää liian erilaiselta. Esimerkiksi Auston Matthews on poseerannut miestenlehti GQ:ssa, mutta vastaavasta olisi takavuosina saanut kopissa luultavasti pelkkää kuraa.

– Vähän kasuaalimpaan suuntaan sitä on nyt tuotu. Ei ole ihan niin jäykkää meininkiä. Ammattilaiselta pitää tietysti näyttää, mutta sen puitteissa voi tehdä erilaisia juttuja, Laine sanoo NHL-kiekkoilijoiden pukeutumisesta.

Laine, joka on paistatellut erinäisten NHL-tyylirankingien kärkipaikoilla, aikoo jatkossakin säväyttää – ja on valmis myös kriittisempiin näkemyksiin.

– Ihmisillä on niin tylsää muuten, että pitäähän sitä jotain puheenaihetta antaa.

Puheenaihetta Laine antoi myös kauden alussa ollessaan pelikunnossa. Hänestä tuntui paremmalta kuin koskaan, ja siltä 24-vuotias laitahyökkääjä myös näytti kaukalossa.

Ennen kaikkea liike oli aiempaa vaivattomamman ja kevyemmän näköistä. Hän pelasi ahnaasti ja ampui ranteella avausmaalinsa Carolinan verkkoon Raleigh’ssa.

Ensimmäinen peli jäi kuitenkin jo toisessa erässä kesken. Kyynärpäävamma oli seurausta kulmakamppailusta Carolinan puolustajan Brett Pescen kanssa.

Hän palasi kaukaloon 13 päivää myöhemmin, ehti pelata seitsemän peliä ja loukkaantui uudelleen taistellessaan New York Islandersin Zach Parisen kanssa 12. marraskuuta. Siitä alkanut sairausloma kestänee vielä pari viikkoa.

– Ei oikein ole mitään, mitä itse olisin voinut tehdä toisin kuten silloin, jos vaikka nivuset menisivät huonon lämmittelyn seurauksena. Ensin toinen taklaa ja menee kyynärpää, sitten astutaan nilkan päälle. Ei sille oikein voi mitään, Laine sanoo.

– Ei auta itkeä. Tehdään hommia.

Laine kuvattuna Blue Jacketsin harjoituksissa Tampereella kuun alussa.

Rikkonaisesta syksystä ei ole, tylyä kyllä, jäänyt käteen oikein mitään.

– Ei hirveästi. No, hyvä harjoitusleiri oli, mutta kun 15 peliin ottaa pari usean viikon loukkia, niin ei se ihan ideaalia ole.

– Toiveissa tietysti olisi, että ei ikinä loukkaantuisi. Mieluummin kuitenkin tulisi keskellä kautta, kun olisi jo vähän päässyt rytmiin ja saanut pelejä alle. Mutta ei tässä tosiaan itkeminen auta. Nyt pitää vain kuntouttaa ja tulla sitten takaisin.

Huomiota herättänyt, kesän aikana parantunut liike kehittyi yksinkertaisella reseptillä: kovalla harjoittelulla.

– Ei siinä mitään taikatemppuja ole. Ollaan reenattu kovaa kuten aina ennenkin ja onnistuttu kehittymään joka kesä. Kun on pleijareista poissa, kesällä on enemmän aikaa käytettävissä. Kyse on sitten siitä, miten sen käyttää, Laine ruotii.

Kun Blue Jackets kävi kuun alussa Tampereella, Laine mainitsi liikkeensä tuntuneen ”aika hirveältä”, vaikka kaikkialta on tullut kehuja.

– Se voi joskus olla enemmän päänsisäistä. Tuntuu joltain, vaikka olisi oikeasti ihan kuosissa ja hyvällä mallilla, Laine pohtii.

Pelirytmin puute tuntui.

– Toivotaan, että tämän kuntoutuksen jälkeen ei enää tule mitään ja saan pelata.

Laine sanoo, että hänellä on tähän kauteen ollut sama yksinkertainen tavoite kuin aiempiinkin: olla aiempaa parempi. Henkilökohtaisia numerotavoitteita ei ole.

– Kunhan joukkue voittaa ja itse kehityn samalla, se riittää. Kyllä se tuloskin sieltä tulee.

– Kuten isäni aina sanoi: niin kauan kuin pääsee tekopaikkoihin, ei tarvitse olla huolestunut. Kun vain jatkaa hommien tekoa, kyllä se joskus menee sisään. Olen vähän paremmin siihen oppinutkin enkä enää turhaudu niin helposti. Joskus ei vain mene sisään, ja silloin pitää vain jatkaa yrittämistä, Laine sanoo.

Laineen isän Harrin poismenosta tuli hiljattain kuluneeksi vuosi.

Isän viisaudet – tai siis neuvot – ovat mielessä usein.

– En niitä välttämättä viisauksiksi sanoisi, Laine kuittaa humoristisesti.

– Mutta kyllähän niitä juttuja tulee mieleen, mitä aina jankattiin paljon. Ei niitä silloin miettinyt ihan samalla lailla. Olen koettanut sisäistää enemmän, mitä ne opit meinasivat ja mitä niillä ajettiin takaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?