Mikko Rantasen vanhemmat kertovat NHL-tähden uskomattomasta palosta – ”Nyt se meidän jaksaminen ehkä antaa kiitoksen”

Coloradon suomalaistähti Mikko Rantanen kasvoi urheilullisessa duunariperheessä. Äidiltään kiekkotähti on saanut hyvät geenit urheiluun.

24.6. 21:54

Colorado Avalanchen Mikko Rantanen, 25, loistaa Stanley Cupin finaaleissa.

Paikalla Denverissä finaalisarjaa seuraamassa ovat myös hänen vanhempansa Hannu ja Hannamaija.

– Ei voi sanoin kuvata. Tämä on niin hienoa, äiti Hannamaija kuvailee tunnelmia viidennen finaalipäivän aamuna.

Tätä haastattelua tehdessä Rantasten poika on yhden voiton päässä Stanley Cupista.

– Voisi se olla aika herkkä paikka. Mutta olemme aina olleet sillä tavalla realisteja, että ikinä emme ole halunneet mennä asioiden edelle, Hannu-isä sanoo.

– Olemme aina koettaneet perheessä pitää tietynlaisen maltin. Emme halua hehkuttaa tai voittaa mitään etukäteen. Nöyrästi mutta päättäväisesti eteenpäin. Se on meidän motto, hän jatkaa.

Rantanen on tänä päivänä yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista. Intohimo lajiin näkyi jo varhain.

– Mikko kulki kolmevuotiaasta lähtien Kohon suoralapainen maila kädessä joka paikassa. Se oli hänen tavaramerkkinsä. Se piti välillä ottaa väkisin pois, jos johonkin juhliin vaikka mentiin, isä nauraa.

– Mikko pääsi siskonsa ringettetreeneihinkin mukaan. Sanottiin vain, että maila täytyy kääntää toisin päin, äiti jatkaa.

– Tällaisten juttujen ansiosta Mikolle tuli valtavasti jäätä ihan pikkupojasta lähtien, isä lisää.

Hannamaija ja Hannu Rantanen seuraavat Stanley Cupin finaaleita paikan päällä Denverissä.

Rantasten perheessä on aina kannustettu lapsia liikunnan ja urheilun pariin. Isä harrasti nuorempana jääkiekkoa, mutta sitäkin kovemmat urheilijageenit NHL-tähti on saanut äidiltään.

Hannamaija (os. Mäki) oli nuorena kova tekijä yleisurheilussa. Turun Urheiluliiton lupaus panosti seitsenotteluun ja 400 metrin aitoihin. Palkintokaapista löytyy SM-mitaleja aina aikuisten sarjoja myöten.

Lupaavasti alkanut ura päättyi kuitenkin melko varhain loukkaantumisiin.

Ringa Ropon ja Satu Ruotsalaisen kanssa kilpailin. Heidän uriaan oli sitten kiva seurata. Mietin, että vitsi, minäkin voisin ehkä olla tuolla, Hannamaija sanoo.

– Mutta jos urani ei olisi silloin päättynyt, emme olisi ehkä koskaan tavanneet, hän jatkaa mieheensä viitaten.

– Luojan kiitos se päättyi, Hannu naurahtaa.

Samaa mieltä ollaan varmasti myös Coloradossa.

Urheilullinen elämäntapa on siis aina ollut vahvasti läsnä Rantasten perheessä. Myös innostus jääkiekkoon.

– Meillähän oli Tepsin kausikortit jo ennen lapsia, äiti sanoo.

Kaikista kolmesta lapsesta tuli urheilijoita. Tyttäret Laura, 30, ja Noora, 21, voittivat päättyneellä kaudella salibandyn Suomen mestaruuden TPS:ssä, jonka valmennustiimiin Hannu-isä kuuluu.

Mikonkin, 25, kausi on nyt lähellä päättyä mestaruuteen.

Jääkiekko imaisi Mikko-pojan jo varhain mukaansa.

– Pidin aika monta vuotta tarkkaa päiväkirjaa kaikesta, mitä lapset tekivät. Kun Mikko kolmevuotiaana sai luistimet jalkoihinsa, sinä talvena hän oli muistaakseni tasan sata kertaa ulkojäällä, isä kertoo.

Vanhemmat olivat päättäneet, ettei lasten innostus urheiluun jää ainakaan heidän panoksestaan kiinni.

– Kaikki annoimme heille. Koetimme antaa paloa ja kannustaa kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka itse oli kuinka poikki, kaukalolle lähdettiin, koska lapset halusivat. Ei tehty kyllä etelänreissuja.

– Kaukalolle piti aina päästä. Muistan yhden sellaisenkin tilanteen, kun vein Mikkoa aamulla päivähoitoon. Olimme olleet seitsemän päivää putkeen joka ilta kaukalolla. Hän kysyi, että mennäänkö isä tänäänkin kaukalolle. Sanoin, että mitä jos pidettäisiin huilipäivä tänään. Mikko oli hetken hiljaa ja tuumasi: "joo, kun tullaan kotiin, huilataan hetki ja mennään sitten", isä muistelee.

Mikko Rantanen (oik.) loistaa Stanley Cupin finaaleissa.

Mikon urheiluinnostus ei rajautunut vain jääkiekkoon. Lapsena hän harrasti myös muun muassa jalkapalloa, salibandya ja yleisurheilua.

Treenejä oli valtavasti.

– Ja niitä eri lajien pelejä viikonloppuisin. Jokaiseen piti päästä, äiti sanoo.

– Siinä kimpoiltiin kyllä joka suuntaan. Mutta se oli ehkä elämämme parasta aikaa. Saimme olla yhdessä perheen kanssa, isä sanoo.

– Kaikkien lasten kanssa olemme aina olleet hirveästi joka paikassa mukana. Katsomassa harjoituksia ja sellaista. Nyt se meidän jaksaminen ehkä antaa kiitoksen, äiti jatkaa.

Rantasten perhe on vahvasti duunaritaustainen. Hannamaija teki vuorotöitä perushoitajana, isä on ollut ikänsä rakennusalalla.

Perhe asui ja asuu yhä Hannun kotitalossa Nousiaisissa.

– Siellä maaseudun vihreydessä ja vehreydessä on ollut lapsien hyvä kasvaa. On pystytty rakentelemaan kaikenlaisia juttuja.

Käsistään kätevä Hannu rakensi urheilusta innostuneille lapsilleen kotipihaan mitä erilaisempia paikkoja toteuttaa intohimoaan.

– Meillä oli sellainen oma stadion tontilla. Oli laukaisupaikat, korispaikat, vähän leuanvetopaikkaa.

– Tein myös sellaisen kiekkosyklonin, joka keräsi lauotut kiekot. Maalissa oli tarkkuustäplät, joihin Mikko kohdisti vetoja. Sitten se systeemi imi kiekot pohjalle koriin, isä kertoo.

Mikko hioi sinnikkäästi laukaustaan ja kirjasi määrät aina tarkasti viereiseen vaneriseinään.

– Hän oli tarkka, että päivässä tuli aina tietty määrä täyteen, äiti sanoo.

Rantanen asui vanhempiensa luona Nousiaisissa aina siihen asti, kunnes hän vuonna 2015 lähti NHL-unelmansa perään Pohjois-Amerikkaan 18-vuotiaana.

– Niin vain matkalaukut laitettiin kiinni, ja äiti rupesi itkemään, Hannamaija muistelee.

Rantanen pelaa NHL:ssä nyt kuudetta kautta. Ennen sitä hän vietti yhden kauden AHL:ssä.

Nyt Mikko-poika säkenöi maailman huipulla NHL:n suomalaisena palkkakuninkaana. Kolmisen vuotta sitten hän rustasi kuuden vuoden ja 55 miljoonan dollarin sopimuksen.

Vanhemmat ovat eläneet poikansa NHL-uralla vahvasti mukana.

– Kyllä on monta kertaa pysähdytty ja nipistelty toisiamme. Välillä tulee tippa linssiin, välillä nauramme vääränään. On ollut matkan varrella tunteet pinnassa. Hienoa seurata, isä sanoo.

– Mikko on nyt siellä, minne on pienestä pitäen halunnut, äiti jatkaa.

Poikansa luona Denverissä pariskunta käy kerran tai pari kaudessa.

– Jos saa koiravahdin, Hannamaija lisää.

– Meillä on myös kaverin kanssa suunnitelma kiertää kaikki NHL-hallit. Vähän olemme sitä jo aloittaneet. 5–6 paikkaa olemme käyneet läpi, Hannu sanoo.

– Ne ovat siis miesten reissuja, Hannamaija huomauttaa.

Härkämäinen Rantanen on puolustajien painajainen.

Vaikka Mikko Rantanen on kovan luokan supertähti, hänet tunnetaan hyvin nöyränä ja ystävällisenä ihmisenä, joka ei henkseleitään paukuttele. Jalat pysyvät menestyksestä huolimatta tiukasti maassa.

Vanhempien kanssa jutellessa käy nopeasti ilmi, ettei omena ole pudonnut kauas puusta.

– Siihen olemme aina lasten kasvatuksessa pyrkineet, että se menisi näin. Emme ole koskaan pitäneet ylimääräisestä pullistelusta tai esiintymisestä.

– Jos maaleja tuli jossain junnupeleissä liukuhihnalta, niin ei siellä henkseleitä paukuteltu. Sillä tavalla heitä on kasvatettu. Tietenkin olemme joskus kotona perheen kesken fiilistelleet.

Vanhemmat ovat pitäneet yllä myös vaatimustasoa urheilun suhteen.

– Mutta vain kaksi kertaa jouduin Mikon junioriuran aikana vähän ärähtämään, että mikset antanut kaikkeasi. Kyllä se niin kova pikku-ukkeli oli. Tulta ja tappuraa, isä sanoo.

– Koska sekin oli motto, että jos jotain tehdään, se tehdään täysillä, ei puolivaloilla, hän jatkaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?