Stanely Cupin finaali: Artturi Lehkonen järjesti perheelleen sokeeraavan yllätyksen teinipoikana - NHL - Ilta-Sanomat

Montrealin sankari Artturi Lehkonen järjesti perheelleen sokin teininä: ”Oikeastaan kaikki meni sekaisin”

Montreal Canadiensin sankari Artturi Lehkonen teki jo 16-vuotiaana ratkaisun uransa suunnasta täysin itsenäisesti. Perheen oli pakko seurata pojan perässä.

Artturi Lehkonen (oik.) ratkaisi Montrealille finaalipaikan juhannuksena. Hän järjesti isälleen Ismo Lehkoselle (vas.) ja muulle perheelle suuren yllätyksen 16-vuotiaana.

28.6.2021 14:00

Artikkeli on julkaistu alun perin Urheilulehden ja Urheilusanomien edeltäjässä IS Veikkaajassa lokakuussa 2012. Tilaa Urheilulehti kotiisi täältä.

Talvi 2000–01, Helsingin Nordenskiöldinkadun jäähalli. HIFK:n edustusjoukkue vetää aamuharjoituksiaan, mutta joukossa luistelee myös joukkueen maskotilta näyttävä natiainen. Tämä vaalea pellavapää on Artturi Lehkonen, 5 vee, päävalmentaja Ismo Lehkosen poika.

Yhtäkkiä omiaan touhuava poika eksyy vähän väärille raiteille, ja HIFK-ikoni Mika ”Kölli” Kortelainen jyrää pojan yli. Harjoitus keskeytyy, ja Kortelaisella pomppaa sydän kurkkuun. Nyt taisi käydä pahasti.

Vielä mitä.

– Siisti takli, Kölli, poika hihkaisee noustessaan pystyyn ja jatkaa touhujaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sillä hetkellä moni paikalla olija ymmärsi, että pojasta saattaa olla vaikka mihin.

Lehkonen, nyt 25, auttoi seuransa Montreal Canadiensin Stanley Cupin finaaliin Tampa Bayta vastaan jatkoaikamaalilla Vegas Golden Knightsin verkkoon juhannuksena. Montreal pelaa finaalissa ensi kerran sitten kevään 1993, jolloin legendaarinen seura voitti edellisen mestaruutensa.

Lue lisää: Kommentti: Artturi Lehkonen ja Montreal jysäyttivät jättimäisen NHL-paukun – menestyksellä on myös synkkä varjopuolensa

Artturi-poika oli jo muutaman vuoden ajan pyörinyt isänsä valmentamien joukkueiden pukukopeissa ja joskus jäilläkin ja imenyt joka solullaan oppia ammattilaiselämän huumaannuttavista huippuhetkistä ja raadollisesta arjesta. Haaveet ja unelmat alkoivat kasvaa pojan mielessä.

Koko perheen mukana Artturi oli myös tottunut muuttamaan sinne, mistä isä kulloinkin sai töitä. Ja muuttaisi vielä pari kertaa.

Kun isän pestit niin HIFK:ssa (2001) kuin Lukossa (2004) olivat päättyneet kesken kaiken, perhe palasi oikeaan kotiinsa Turkuun. Pian sen jälkeen Artturi oli jo aivan varma, mitä halusi.

– Joskus 10–11-vuotiaana tiesin, että haluan ammattilaiseksi. Silloin syttyi jokin viimeinen kipinä, Lehkonen muistaa.

Unelma alkoi realisoitua kaudella 2010–11, kun Lehkonen pelasi ensimmäiset SM-liigaottelunsa TPS:n paidassa vain 16-vuotiaana. Ja keväällä 2012 oli pojan vuoro järjestää perheelle äkkilähtö.

– ”Arsin” ilmoitus, että hän lähtee Kuopioon, tuli meille ihan puskista. Oikeastaan kaikki meni sekaisin, Ismo Lehkonen kertoo.

16-vuotias Artturi oli täysin itsenäisesti pohtinut, mikä olisi hänen uralleen paras suunta. Hän valitsi KalPan.

Päätös lähteä urheilu-uran vuoksi kauas kotoa kertoo paitsi rohkeudesta myös poikkeuksellisesta kypsyydestä ja määrätietoisuudesta.

– Se oli täysin oma päätökseni. Tuntui vaan, että Turku oli nähty, kaikki alkoi olla tuttua. Halusin uusia tuulia elämään ja uusia kasvoja ympärille. Vaihtelu virkistää.

Muulle perheelle päätös tarkoitti sitä, että isä hylkäsi omat suunnitelmansa, kätilönä työskentelevä äiti otti virkavapaata ja hankki työpaikan Kuopiosta, ja 13-vuotiaille kaksossisaruksille etsittiin Kuopiosta koulu sekä jalkapallo- ja salibandyseurat.

– Mietin asiaa aika paljon kokonaisuuden kannalta. Kuopio on urheilullinen kaupunki, pääsin urheilupainotteiseen lukioon, ja täällä on paljon kokeneita pelaajia, joilta pystyy oppimaan jääkiekkoilijan elämää, Artturi järkeilee.

Nuori hyökkääjä olisi varmasti saanut pelipaikan jostakin muualta helpommalla kuin KalPasta. Mutta kuulostaa siltä kuin kivikovia hyökkääjiä pullistelevan KalPan valitseminen olisi nimenomaan ollut osa isoa suunnitelmaa.

– Joo, KalPassa on hyvä rosteri hyökkääjistä. Mutta lähdin kamppailemaan pelipaikasta. Sisäinen kilpailu kehittää, Lehkonen tietää.

Artturi Lehkonen oli 4-vuotias, kun hänen isänsä Ismo Lehkonen ryhtyi valmentamaan HIFK:n liigajoukkuetta. Seuraavien vajaan kahden vuoden ajan poika tapitti silmä kovana mm. taiturimaisen Jan Calounin otteita.

Artturi Lehkonen, 4, sovitteli idolinsa Jan Calounin kultakypärää jouluna.

– Caloun oli Arsille suurin sankari maan päällä. Pelilliset mallit ja esikuvien matkiminen ovat pojille tosi tärkeitä, sillä mallien kautta asioita jää päänuppiin, isä-Lehkonen sanoo.

HIFK:n ja myöhemmin Rauman Lukon treeneissä ja pukukopeilla pyöriessään Artturi tajusi, mitä haluaa isona tehdä.

– Kun näki sitä touhua läheltä, se toi mielikuvaa siitä, mitä ammattilaisuus on ja millaisia rooleja joukkueessa on. Pukukopeilla oli aina fiilis, että sinne haluan joskus itsekin. Yleensä en olisi halunnut lähteä pois, Artturi kertaa.

Ismo Lehkosen mukaan hänen tärkeimmät neuvonsa pojalle liittyvät asenteeseen.

– Olen sanonut, että mulle riittää, kun pelaat täysillä. Mutta vielä isompi juttu on, että pelaaminen on kivaa. Ei meillä ole poikaa prässätty, vaan hän elää omien päätöstensä kanssa. Toki olemme tyytyväisiä, että pojalla on aika hyvin arvot kohdallaan ja hän tykkää sportista.

Artturin mukaan isän peli- ja valmennustaustasta on ollut paljon hyötyä.

– Pienenä pääsin isän mukana esimerkiksi aamujäille pyörimään. Ukko on koutsannut mua lähes koko ikäni ja yrittänyt muutenkin päästä meidän poikien kanssa jäälle, Artturi kertoo. Nykyään palaute tulee aika suoraan, sillä isä ymmärtää pelistä eikä ole mikään selkään taputtelija. Ja ukko on aina painottanut taitojen merkitystä. Varmaan siksi, ettei minusta tulisi samanlainen röyhijä kuin hän oli!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?