Kommentti: Artturi Lehkonen ja Montreal jysäyttivät jättimäisen NHL-paukun – menestyksellä on myös synkkä varjopuolensa - NHL - Ilta-Sanomat

Kommentti: Artturi Lehkonen ja Montreal jysäyttivät jättimäisen NHL-paukun – menestyksellä on myös synkkä varjopuolensa

Montreal Canadiensin palaset ovat loksahdelleet yksi kerrallaan oikeille paikoille pudotuspelien edetessä. Menestyksellä on kaupungissa myös varjopuolensa, kirjoittaa Ville Touru.

Montreal Canadiens eteni Stanley Cupin finaaleihin.

25.6. 13:41

Montreal Canadiens on kirjoittanut NHL:ssä upean tuhkimotarinan. Stanley Cupiin on vielä matkaa, mutta jo Montrealin eteneminen finaaleihin on satumainen temppu. Ei siihen uskonut vielä kuukausi sitten kukaan.

Montreal eteni pudotuspeleihin viimeisenä joukkueena runkosarjan 18. sijalta. Peli takkusi runkosarjan jälkimmäisen puoliskon, valmentajakin vaihtui. Materiaaliltaankin Montreal on kaukana NHL:n kärkiporukoista.

Pudotuspelien alkaessa Montrealin taival vaikutti menevän odotettua reittiä. Jättisuosikki Toronto rallatteli suvereeneilla esityksillä avauskierroksella jo 3–1-johtoon, ja Montrealin kesäloma vaikutti vääjäämättömältä.

Sitten kelkka kääntyi, ja lumipallo lähti vyörymään oikeaan suuntaan koko ajan kiihtyvää vauhtia.

Artturi Lehkonen (oik.) upotti Vegasin kuutospelin jatkoajalla ja vei Montrealin finaaleihin.

Montreal järjesti pudotuspelien ensimmäisen sensaationsa nousemalla sillasta voittoon Torontoa vastaan. Winnipegiäkin vastaan se lähti sarjaan altavastaajana, mutta siitä tulikin totaalinen ylikävely Canadiensin eduksi.

Mahtijoukkue Vegasin piti viimeistään puhkaista Montrealin ja heikkotasoiseksi parjatun Kanadan divisioonan kupla, mutta toisin kävi.

Vegasia vastaan Montreal paransi jälleen peliään ja rynni ansaitusti jatkoon.

Montrealin menestys osoittaa jälleen todeksi, kuinka NHL-kauden aikana on kaksi tyystin erilaista jaksoa: puuduttavan pitkä runkosarja, jossa ainoa missio on selvitä riman yli 16 pudotuspelijoukkueen joukkoon – sitten pudotuspelit, joissa jokaisessa vaihdossa lyödään kaikki tiskiin ja näpertelijät putoavat kelkasta.

Montrealin menestys ei perustu superyksilöiden loisteeseen, vaan äärimmäiseen sitoutumiseen ja joukkuepeliin.

Neljä tasavahvaa hyökkäysketjua ja jämäkkä, kokenut pakisto tekevät vuoroillaan nöyrästi töitä menestyksen eteen.

Kun yhtenäisen joukkueen viimeisenä lukkona on joukkueen ainoa supertähti, tulikuuma Carey Price, menestysresepti on valmis.

Kirsikkana kakun päällä on käsittämättömän kova alivoima.

Montrealin tämän hetken alivoimaprosentti 93,5 on NHL:n pudotuspelihistorian kovin vähintään 14 ottelua pelanneista joukkueista.

Joukkue on tappanut nyt 30 alivoimaa putkeen 13 ottelun aikana, mikä on pudotuspelien ennätys.

Montreal ei ole päästänyt alivoimalla yhtäkään maalia sitten Toronto-sarjan nelospelin, jonka jälkeen sen nousu alkoi.

Palaset Montrealin palapelissä ovat loksahtaneet yksi kerrallaan kohdilleen vasta pudotuspeleissä.

Esimerkiksi 20-vuotiaat Jesperi Kotkaniemi ja Cole Caufield eivät mahtuneet kokoonpanoon vielä pudotuspelien alkaessa.

Sittemmin Kotkaniemi on tehnyt viisi maalia ja jakaa joukkueen parhaan maalintekijän paikkaa. Vasta runkosarjan lopussa NHL:ssä debytoinut sensaatiotulokas Caufield oli puolestaan Vegas-sarjan suuri sankari neljällä maalillaan.

Jesperi Kotkaniemi on täyttänyt oman ruutunsa loistavasti.

Jatkoaikasankari Lehkonen on puolestaan muodostanut vastustajan ykköstähtien painajaisketjun Phillip Danault’n ja Brendan Gallagherin kanssa päästyään siihen Winnipeg-sarjassa.

Lehkonen ja Gallagher ovat olleet vuosia kaukalon ulkopuolella parhaat kaverit, mutta vasta nyt, kreivin aikaan, heidät pantiin ensi kertaa samaan ketjuun.

Viiden pudotuspelimaalin porilaishärkä Joel Armia on niin ikään ollut korvaamaton lenkki veteraanien Eric Staalin ja Corey Perryn rinnalla raskaan kaluston ketjussa – ja mahtavan alivoiman erikoismiehenä.

Ketju Armia-Staal-Perry on maalinedustalla ja laitojen vieressä kuin kotonaan.

Canadiensin joukkueesta voisi nostaa positiivisessa mielessä esille oikeastaan kenet tahansa yksilön.

Jokainen pelaaja on ollut merkityksellinen menestyksen takana. Se jos mikä on omiaan ruokkimaan yhtenäisyyttä ja sitoutumista.

Siitä menestys myös kumpuaa: jokainen täyttää oman ruutunsa.

Montrealilla ei ole tähtipelaajien ykkösketjua, jonka mukana se nousee tai kaatuu. On neljä ketjua, joista kukin vuorollaan on tehnyt ratkaisevat maalit.

Pudotuspelin 17 ottelun aikana yksikään Montrealin pelaaja ei ole tehnyt yli viittä maalia. Sen sijaan 11 hyökkääjää on tehnyt 2–5 maalia. Se kertoo paljon.

Runkosarjan 18. sijalta ilman supertähtiä ja sen suurempia odotuksia finaaliin yltäminen olisi jymypaukku miltä tahansa joukkueelta.

Tarina nousee aivan uudelle tasolle, kun kyseessä sattuu olemaan juuri Montreal Canadiens.

NHL:n tarunhohtoisin ja perinteikkäin seura. 24 Stanley Cupin Le Club de Hockey Canadien.

Seura, jossa vielä tänäkin päivänä päävalmentajan ja GM:n on osattava ranskaa – vaikkei sitä kukaan joukkueessa puhuisikaan.

Montrealissa perinteet velvoittavat – ja perinteitä kunnioitetaan. 24 mestaruusviiriä roikkuvat niin Centre Bellin kuin harjoitushallinkin katossa. Samoin lukuisat jäädytetyt paidat.

Suurimmat seuralegendat ovat Montrealissa jumalan asemassa. Yksi sellainen oli 1950- ja 60-lukujen suurpelaaja Jean Béliveau, jonka leski tunnetaan yhä Canadiensin ensimmäisenä naisena.

Madame Béliveau, 85, saatetaan tänäkin päivänä pelaajakäytävää pitkin omalle paikalleen vaihtoaition taakse kuin seuran kuningatar konsanaan.

Siinä on tyyliä, jota ei löydy mistään muualta.

Canadiensin ensimmäinen nainen Élise Béliveau omalla paikallaan Centre Bellissä.

Centre Bellin ulkopuolella tyyli on kuitenkin Montrealissa luultavasti pian kaukana. Siitä saatiin esimakua jo välieräsarjan ratkettua.

Mellakkapoliisit joutuivat käyttämään kyynelkaasua hajottaessaan väkivaltaisiksi äityneitä juhlijoita.

Missään jääkiekko ei merkitse koko kaupungille niin paljon kuin Montrealissa. Eikä tällaisia tunteita ole Montrealissa koettu lajin parissa vuosikymmeniin.

Kun ne finaalisarjan päättyessä purkautuvat – suuntaan tai toiseen – kaaos on valmis.

Kun Montreal edellisenä kanadalaisjoukkueena voitti Stanley Cupin 1993, keskusta pantiin sekasorrossa uuteen uskoon.

Tuolloin Montreal oli joutunut odottamaan mestaruutta pitkät seitsemän vuotta.

Nyt edellisestä Stanley Cupista on 28 vuotta. Kävi finaaleissa Canadiensille miten tahansa, pääkatu Saint-Catherinella on viimeisen loppuottelun jälkeen taas maailmanlopun meininki.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?