Bob Probert oli NHL:n pelätyimpiä kovanaamoja, jonka traaginen elämä päättyi jo 45-vuotiaana - NHL - Ilta-Sanomat

NHL-historian pelätyimpiin kuuluva kovanaama kuoli traagisesti vain 45-vuotiaana – ”Luulen, että ne tuhosivat Bobin elämän”

Bob Probert (vas.) on NHL-historian pelätyimpiä kovanaamoja. Kuva hänen uransa viimeiseltä vuodelta 2002.

Julkaistu: 26.3. 18:30

Ylen torstaina ja sunnuntaina tv:ssä esittämä dokumentti kertoo Bob Probertin traagisen tarinan.

NHL:ään 1980-luvun puolivälissä noussut Bob Probert lunasti heti kättelyssä paikkansa sarjan pelätyimpien kovanaamojen joukossa.

Detroitin paidassa kauhua kylväneestä kanadalaisesta tuli nopeasti pelaaja, jota vastaan kukaan ei halunnut pelata. Ilmeetön ja tunteeton teurastaja.

Probertin temppuja oli mahdoton ennakoida. Hän saattoi jyrätä huvikseen vaikkapa maalivahdin, jonka jälkeen takoi vastustajilta hampaita kurkkuun ja neniä poskille.

– Hän saattoi tehdä ihan mitä vain. Epätietoisuus siitä oli usein pelottavinta, sanoo NHL-legenda Jeremy Roenick Probertin elämästä kertovassa dokumentissa, joka saa Suomen tv-ensi-iltansa torstai-iltana Ylellä.

Probert nousi nopeasti pelaajaksi, jota vastaan kukaan ei halunnut NHL:ssä pelata.

Probert loi maineensa aikana, jona väkivalta ja tappelut olivat keskeinen osa NHL-jääkiekkoa, ja niitä pidettiin suuressa arvossa. 17 kautta kestäneellä NHL-urallaan Probert keräsi 3 300 jäähyminuuttia, mikä on viidenneksi eniten sarjan historiassa.

Jos Probert oli kaukalossa arvaamaton, sama päti myös kaukalon ulkopuolella. Ongelmat alkoholin kanssa alkoivat jo teini-ikäisenä juniorisarjassa. Nopeasti kuvaan astui myös kokaiini, eikä kanadalaisjärkäle painellut jarrua.

– Oli pelottavaa joutua kokaiinia käyttävän kaverin jahtaamaksi. Se huume antaa hullua energiaa ja voimaa. Se oli vaarallista, sanoo lukuisia kertoja Probertin kaukalossa kohdannut Chris Chelios.

Probert hölmöili siviilielämässään tiuhaan heti NHL:n tulokaskaudesta lähtien. Hän oli kuitenkin fanien suursuosikki ja liki keulakuvan asemassa Detroitissa.

Bruise Brothers, Bob Probert (vas.) ja Joey Kocur oli Detroitin pahamainen poliisikaksikko 1980-luvun lopussa. He valitsivat yhdessä tappeluparinsa jo ennen otteluita ja järjestelivät sikailuillaan joukkotappeluita.

Probertin päihdeongelmat olivat tiedossa laajalti, mutta hän sai paljon anteeksi.

Red Wings palkkasi yksityisetsiviä selvittelemään Probertin sekoiluja, mutta tämän ongelmiin ei suhtauduttu tarpeeksi vakavasti. Niitä pikemminkin hyssyteltiin – olihan Probert samaan aikaan joukkueen suosikkipelaaja, jolla homma luisti kaukalossa.

Vankilaan Probertin tie vei vain 24-vuotiaana vuonna 1989. Hänen hallustaan löydettiin rajatarkastuksessa 14 grammaa kokaiinia.

Tuolloin jopa detroitilainen tullivirkailija tarjosi vielä tähdelle mahdollisuutta käydä huuhtomassa aineet vessanpönttöön ja liueta tilanteesta vähin äänin, mutta NHL-kovanaama päättikin vetää ne mielummin nenäänsä.

Jopa osa Probertin joukkuekavereista Detroitissa vaati tälle elinikäistä pelikieltoa NHL:ään.

Probertin nimi oli tiuhaan otsikoissa Detroitissa kaukalon ulkopuolisten sekoilujen takia.

Pelkkä tappelija Probert ei kuitenkaan ollut. Hän osasi myös pelata, mutta se puoli jäi varjoon.

Heti ensimmäisellä täydellä NHL-kaudellaan 1987–88 Probert voitti koko sarjan jäähypörssin 398 minuutillaan, mutta teki samalla kaudella 74 pelissä komeat 29+33=62 tehopistettä ja pelasi Wayne Gretzkyn rinnalla tähdistöottelussa.

Luisu jatkui

Edes vankilatuomio ei kääntänyt kelkkaa. Probertin sekoilut jatkuivat.

Vuonna 1994 Detroitille riitti, ja töppäilystä toiseen kulkenut Probert siirtyi Chicagoon, jossa vietti uransa viimeiset kahdeksan vuotta.

Hän kävi myös NHL:n päihdevieroitusohjelmissa, jotka toivat hetkellisen avun.

Probertille ja tämän Dani-vaimolle syntyi neljä lasta.

Dokumentti tarjoaa myös ainutlaatuista materiaalia pelätyn NHL-sekoilijan pehmeämmästä puolesta. Ääneen pääsevät muun muassa vanhat joukkuekaverit, ystävät, vaimo ja lapset.

Mukana ohjelmassa kulkee myös Probertin oma ääni, joka on peräisin elämäkertakirjan haastatteluista.

Chicagon-vuosina Probertin maine NHL-kaukaloiden silmittömänä teurastajana alkoi himmentyä.

– Monien mielestä pelasin paremmin, kun vielä dokasin, Probert itse sanoo.

– Kuivien kausien aikana en kuulemma vaikuttanut enää pelottavalta.

Chicagossa Probert (takana) ei ollut enää yhtä pelätty nyrkkisankari kuin Detroitin-vuosinaan.

Probert alkoi käyttää steroideja itsensä vahvistamiseen, koska pelkäsi menettävänsä työpaikkansa.

Myös lääkkeitä alkoi kulua aiempaa enemmän.

Probertille määrättiin helposti riippuvuutta aiheuttavia opioideja koviin kipuihin, joista urallaan satoja kertoja tapellut korsto alkoi kärsiä päivittäin.

– Luulen, että ne (opioidit) tuhosivat lopulta Bobin elämän, Probertin Chicagon-vuosien joukkuekaveri ja uransa viimeisellä kaudella Jokereissakin pelannut Ryan VandenBussche sanoo.

Probertin ura päättyi vuonna 2002. Sen jälkeen hän sortui jälleen aiempia vuosia tiuhempaan pimeälle puolelleen, jota hän ei pystynyt kontrolloimaan.

– Hän yritti suojella meitä (perhettään) siltä toiselta puoleltaan. Bob häpesi. Sen näki hänen naamastaan. Kun hän tuli retkiltään kotiin, hänen ilmeensä oli surullinen. Se oli sydäntäsärkevää, Dani-vaimo sanoo.

Lukuisat päähän kohdistuneet iskut olivat jättäneet Probertiin jälkensä.

Kuolemansa jälkeen hänen todettiin kärsineen jo pitkälle edenneestä aivoja rappauttavasta CTE-sairaudesta, joka on löydetty myös monilta muilta entisiltä kaukaloiden kovanaamoilta.

– Emme tienneet, oliko Bobilla kehittymässä oleva dementia tai alzheimer, mutta todennäköisesti oli.

Dokumentissa hänen tyttärensä kertovat isänsä viimeisien vuosien ajoittain pelottavasta olemuksesta.

– Saatoin seistä hänen edessään, mutta hän ei joskus nähnyt tai kuullut minua. Joskus isä ei muistanut asioita, joita olimme puhuneet pari tuntia aiemmin, tytär kertoo.

Probert kävi vieroitushoidossa välillä myös uransa jälkeen. Kuva vuodelta 2005.

Äkillinen kuolema

Vaikka päihderiippuvainen ja lukuisia kertoja lakia rikkonut Probert aiheutti toimillaan paljon pahaa, viimeisiin vuosiin mahtui myös hyviä hetkiä, ja hän vietti iloista aikaa myös perheensä kanssa.

Rämäpäisen kaukaloiden kovanaaman viimeiseksi reissuksi jäi veneilymatka Yhdysvaltain ja Kanadan välisellä St. Clair -järvellä kuumana heinäkuisena päivänä 2010.

Mukana veneellä olivat muiden muassa Dani-vaimo ja tytär Tierney.

– Bob touhuili veneen kimpussa. Yhtäkkiä hän lyyhistyi polvilleen, vaimo kertaa.

– Hänen huulensa olivat mustuneet. Häntä yritettiin elvyttää, ja soitin paniikissa hätänumeron.

Tytär kuvailee isän muuttuneen siniseksi.

– Sanoin isälle rakastavani häntä, koska halusin muistaa viimeiset sanani hänelle.

Ensihoitajat ennättivät nopeasti paikalle, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.

Lukemattomia kertoja vastustajia NHL-kaukaloissa nyrkeillään pudottanut Bob Probert oli nyt pudonnut itse kanveesiin, josta ei enää noussut.

Probert kuoli voimakkaaseen sydäninfarktiin 45-vuotiaana 5. heinäkuuta 2010.

Probert oli myös innokas moottoripyöräilijä. Hänen arkkunsa kuljetettiinkin sivuvaunussa.

Bob Probert – tappelijan tragedia -dokumentti, YLE TV2, torstaina 26.3 kello 21.00 ja sunnuntaina 29.3 kello 18.30. Dokumentti löytyy myös Yle Areenasta.

Lisää aiheesta