NHL

Valmentaja Kankaanpäästä ihastelee NHL:stä pelipaikan vallanneen Ville Heinolan, 18, satumaista tarinaa – ”’Meidän Ville’ pyörii maailmantähtien seassa”

Julkaistu:

nhl
Ville Heinolan satumainen alku NHL:ssä yllätti entisen valmentajan.
– Eihän tätä olisi varmasti kukaan uskonut, naurahtaa Juha Vartiamäki.

Sensaatiomaisesti 18-vuotiaana Winnipeg Jetsin NHL-joukkueeseen murtautuneen Ville Heinolan syksy herättää ihastusta ja ihmetystä puolustajalahjakkuuden entisissä valmentajissa.

Honkajokelaisen tarina yllätyksellisyydessään on kuin satukirjasta.

– Ville kävi pelaamassa vielä reilut pari vuotta sitten C-nuorten leirillä ja muutamissa B-poikien kakkosjoukkueen otteluissa pesäpalloa. Kankaanpään Pohjanlinnan kentältä on melko pitkä matka Madison Square Gardeniin NHL:n kirkkaisiin valoihin, ja käsittämättömän nopeasti hän sen reitin selvitti. Aika poikkeuksellinen poika, Vartiamäki hykertelee.

Vartiamäki on toiminut Kankaanpäässä Heinolan ikäluokkaa olevien 2001-syntyneiden poikien valmentajana sekä pesäpallossa että jääkiekossa, joten häneltä löytyy runsaasti perspektiiviä aiheeseen.

– Ville oli mukana joukkueissa 8–9-vuotiaasta saakka, ja poikani Joe on saman ikäinen, joten sitäkin kautta hän on meille erittäin tuttu. NHL-jääkiekon suurena ystävänä tuntuu uskomattomalta, että ”meidän Ville” siellä pyörii näiden maailmantähtien seassa, ja pärjää noin upeasti. Olemme tietysti kaikki todella iloisia hänen puolestaan, Vartiamäki iloitsee.

302 superpesisottelua pelannut Vartiamäki uskoo, että keskiviikon vastaisena yönä Pittsburghin verkkoon NHL-uransa avausmaalin iskeneestä Heinolasta olisi tullut myös erinomainen pesäpalloilija.

– Hän kuului pesäpallossa juniorina ehdottomasti valtakunnassa ikäluokkansa parhaimmistoon, samaan kategoriaan kuin Perttu Ruuska ja Konsta Kurikka, jotka ovat tehneet jo läpimurtonsa miesten Superpesiksessä, arvioi Vartiamäki Heinolaa, joka ehti voittaa C-junioreissa pesäpallon Suomen mestaruuden.

Vartiamäen mukaan Heinolaa leimaavat niin pesiskentällä kuin kiekkokaukalossakin samantyyliset vahvuudet. Kankaanpään Jääkarhujen ja Mailan kasvatti on monipuolinen palloilulahjakkuus, jota ei kylmää kovissakaan paikoissa.

– Monipuolisuus, ennakkoluulottomuus ja hyvä pelinlukutaito paistoivat läpi molemmissa lajeissa. Ville on fiksu poika, joka sopeutuu hyvin erilaisiin tilanteisiin niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Vartiamäki uskoo, että Heinolan hyvä pallosilmä ja nopeasti kehittyneet fyysiset ominaisuudet ovat monilajisuuden peruja.

– Kesällä pelattiin pesäpalloa, välillä yleisurheiltiinkin ja talvella sitten hinkattiin lätkää. Valmentajat antoivat tukensa monen lajin harrastamiselle, ja ohjelmia räätälöitiin sen mukaan.

– Välillä toinen laji antoi toisen edestä siimaa, mutta kaikki tehtiin hyvässä hengessä. Eikä lepopäiviäkään unohdettu. Uskon, että esimerkiksi Villen kohdalla monipuolinen urheilu kantaa nyt hedelmää.

Heinolan sensaatiomaista loikkaa NHL-kaukaloihin kuvaa se tosiseikka, että vielä vuosi sitten mies luuti Rauman Lukon A-junioreissa. Raumalaisten valmentajana toiminut Niko Marttila ei halua ottaa kunniaa yhdeksän ottelua joukkueessa pelanneesta Heinolasta, mutta myöntää hieraisseen silmiään puolustajan uravauhdista.

– Villessä on ollut NHL-potentiaalia, mutta tällaista tarinaa ei kukaan osannut vuosi sitten ennustaa. Tämä kuitenkin kertoo siitä, kuinka kyvykkäästä nuoresta miehestä on kyse, Marttila painottaa.

Marttilan mukaan Heinolan ominaisuudet kaukalossa tukevat erinomaisesti voittavaa viisikkopeliä ja nämä kyvyt ovat yhtä käyttökelpoisia pelattiin sitten A-nuorten SM-liigaa tai Winnipegin ylivoimaa.

– Ville on niin sanottu peluri. Hän on kylmäpäinen nuori urheilija, joka pystyy tekemään fiksuja ja peliä edistäviä ratkaisuja sulavasti. Tämä yhdistettynä erinomaisiin lajitaitoihin muodostavat paketin, jolla pärjää isommillakin areenoilla, Marttila arvioi.

Hyvän pelipään ja lajiominaisuuksien lisäksi Marttila nostaa esiin myös Heinolan oppimisjanoisen luonteen.

– Nuorilla pelaajilla isoimmat puutteet liittyvät yleensä fysiikkaan. Villellä on ollut rajusti omaa halua tehdä töitä tämän asian eteen ja yleensä se tietää isojakin harppauksia voima- sekä nopeuspuolella. Tahto kehittää itseään ja kuunnella valmentajien neuvoja on myös taito, jota ei sovi vähätellä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt