Kommentti: NHL-seura sai Mikko Rantasen 50 miljoonalla alehintaan – sikariporras on aivopessyt fanit ovelalla tavalla

Mikko Rantanen tienaa jatkossa mojovia summia, mutta hän antoi Colorado Avalanchelle turhan paljon siimaa, kirjoittaa Janne Oivio.

29.9.2019 21:13

Todellinen joukkuepelaaja ottaa vähän vähemmän ja säästää seuralleen tilaa palkkakaton alle. Silloin saadaan kovin mahdollinen joukkue kasaan.

Kuulostaako tutulta? Tätä samaa mantraa toistavat niin fanit kuin iso osa mediastakin aina, kun on kyse Pohjois-Amerikan suurimmista urheilusarjoista, joissa on palkkakatto. Meno on samankaltaista NFL:ssä, NBA:ssa ja NHL:ssä.

Mikko Rantanen allekirjoitti viikonloppuna sopimuksen, joka takasi hänelle mukavan loppuelämän ja suomalaisittain ennätyskovat tienestit. Onnea hänelle – Rantanen on rahansa kovalla työllä ansainnut. Hän on kiistatta osoittanut olevansa supertähti. Tehot ja pelillinen panos puhuvat puolestaan.

Kuusivuotinen, kaikkiaan 55 miljoonaa dollaria Rantaselle tuova sopimus on ensivilkaisulla mainio. Pinnan alla se on kuitenkin Jarmo Kekäläisen – ja jokaisen seurapomon sekä omistajan – märkä uni.

Miksi näin? Mainitsen Kekäläisen erikseen nimeltä, koska hän puki erinomaisesti Urheilulehdessä sanoiksi totuuden Rantasen kaltaisten rajoitettujen vapaiden agenttien asemasta sekä siitä, miten tärkeitä juuri nämä sopimusneuvottelut ovat seuroille.

Käytännössä hän sanoi, että seurojen pitää uskaltaa puristaa ”RFA-pelaajat” niin ahtaalle kuin mahdollista, koska uutta tilaisuutta ei tule. Markkinoita ei saa päästää räjähtämään käsiin, tai kaikki joutuvat maksumiehiksi. Kuten Kekäläinenkin tuosta jatkoi, rajoittamaton vapaa agentti puolestaan voi sanella omat ehtonsa. Etenkin, jos on Rantasen tasoinen pelaaja. Seurojen neuvotteluvaltit ovat vähissä.

Tässä suhteessa seurat ja sikariportaat ovat onnistuneet kääntämään keskustelun häkellyttävän hyvin: pelaajan pitää uhrautua, tai palkkakatto kärsii.

Palkka-ale

Edes kiilusilmäisimmän fanin ei kannata unohtaa, että vastuu palkkakatoista on seuroilla, ei pelaajilla. Seurajohdon pitää osata hallita sitä hyvin ja osa koko katon ideaa on, etteivät joukkueet voi rohmuta kaikkia huippupelaajia. Pitää tehdä kovia valintoja, eikä sen valinnan vastuun sysääminen pelaajien niskaan ole reilua. Silti edellä mainittua mantraa toistetaan hyvin kevytkenkäisesti, koska pintapuolisesti katsottuna pelaajat tienaavat huimia summia.

Mitch Marner (oik.) neuvotteli itselleen paremman sopimuksen kuin Rantanen.

Colorado toteutti Kekäläisen unelmatilanteen ja puristi Rantasen paljon ahtaammalle kuin, mihin turkulaisen olisi välttämättä tarvinnut suostua. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin suomalainen on täysin verrannollinen pelaaja Toronto Maple Leafsin tähteen Mitch Marneriin. Silti hänen keskipalkkansa sopimuksen ajalta on puolitoista miljoonaa vähemmän per vuosi.

9,25 miljoonaa vuodessa on kova palkka, tietenkin. Mutta se on silti alle asetetun markkinahinnan.

Kanadan verot verrattuna Coloradon osavaltioon tasoittavat yhtälöä, mutta pelaajien arvotus mitataan keskipalkassa. Eikä Rantanen voi olla varma, että hän pelaa matalien verojen osavaltiossa koko sopimuksen ajan.

Tälläkin hetkellä Coloradolla on yli kuusi miljoonaa taalaa tilaa palkkakaton alla – se kaikki valuu suoraan omistaja Stan Kroenken taskuun, ei mihinkään yhteisen hyvän aarrearkkuun. Toisin kuin NFL:ssä, ei NHL:ssä yli jäävää cap-tilaa saa siirrettyä vuodella eteenpäin. Taloudellisesti Rantanen antoi omistajalleen kivan bonuksen, ei mitään muuta.

Hyvin pitkä sopimus

Selvästi isompi kummallisuus minun näkökulmastani silti on sopimuksen pituus, joka on kuusi vuotta. Rantanen pääsisi liigan sääntöjen turvin jo neljän kauden jälkeen rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi. Rantanen antaa käytännössä kaksi ”ilmaista” vuotta Avalanchelle.

Mikko Rantanen (vas.) ja Gabriel Ladeskog ovat Coloradon tähtiä.

Seurat kammoavat sitä, kun huippupelaajien mahdollisuus päästä kokonaan vapaille markkinoille lähestyy. Ymmärrän, että Avalanchella on tiettyjä valtteja, joista Kekäläinenkin puhui. Ymmärtäisin pitkän sopimuksen, jos keskipalkka olisi aivan terävintä huippuluokkaa.

Nyt Colorado saa ikään kuin kaksi bonusvuotta, jonka aikana se voi pitää Rantasen alle markkinahinnan. Kun vielä viimeisen vuoden faktinen rahapalkka on kuusi miljoonaa taalaa, niin se on varsin edullinen Avalanchelle.

Kokonaan toinen asia Rantasen palkassa on se, miten edulliselta se näyttää neljän-viiden vuoden kuluttua. NHL:n palkkakattosumma nousee tasaisesti, ja pelaajien suhteellinen ”kalleus” laskee katon noustessa. Kun NHL solmii seuraavan televisiosopimuksensa muutaman vuoden kuluttua, sillä tulee todennäköisesti olemaan dramaattinen vaikutus nostavasti palkkakattoon.

Rantanen joutuu pelaamaan tämän sopimuksen viimeiset kolme kautta ”vanhalla” sopimuksella eli sellaisella, jossa ei pääse nauttimaan uuden tv-diilin hedelmistä palkkakaton suhteen.

Ei pidä käsittää väärin, ei Rantanen karkkirahoilla pelaa. Mutta hän teki mielestäni turhaan kaksikin palvelusta seuralleen kun ei olisi tarvinnut. Sitä on turha selitellä sillä, että pitää uhrautua palkkakaton vuoksi. Avalanche sai jo monta superedullista kautta huipputehoja kiitos Rantasen tulokassopimuksen. Ei hän ole mitään seuralleen velkaa.

Seuraavat suursopimuksia metsästävät nuoret pelaajat eivät varmasti lähetä kiitoskorttia Rantasen suuntaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?