Pekka Rinne on nyt yksi jääkiekkomaailman tunnetuimmista maalivahdeista, mutta reilu kymmenen vuotta sitten tilanne oli toinen.
Oulun Kärppien maalivahti ei ollut pelannut pelin peliä nuorisomaajoukkueissa eikä hänen nimensä ollut edes vilahtanut yhdenkään NHL-seuran listoilla.
Kempeleestä kotoisin olevan maalivahdin agentti Jarmo Kork ei kuitenkaan luovuttanut. Hän valmisteli myyntipuheen Nashville Predatorsin kykyjenetsijälle Janne Kekäläiselle.
– Jarmo kertoi miten Pekka on kaksonen ja kehittynyt vähän hitaasti, mutta on saanut nyt lisää voimaa ja pelityyli sopisi pieneen kaukaloon. Hän kehotti mennä katsomaan, Kekäläinen muistelee nyt.
Kekäläisen veli, nykyisin Columbus Blue Jacketsin GM:nä työskentelevä Jarmo Kekäläinen oli tuolloin St. Louis Bluesin pääkykyjenetsijä, mutta pikkuveli oli vain Nashvillen osa-aikainen kykyjenetsijä.
Pekka Rinne on kulkenut pitkän tien NHL:n huipulle.
Hän otti agentin neuvosta vaarin.
– Rupesin ajattelemaan, että kyllähän kehitystä voi tapahtua lyhyessä ajassa paljon. On vielä isokokoinenkin. Käydäänpä katsomassa, ei siinä mitään menetä.
Oli vuodenvaihde 2004.
Kekäläinen piirsi kalenteriinsa Kajaanin Hokin Mestis-pelin tammikuun lopulle. Rinne oli hakemassa Hokista peliaikaa, koska Kärpissä Niklas Bäckström imi leijonanosan minuuteista.
Suomessa pelattiin tuolloin alle 20-vuotiaiden MM-kisat ja Kekäläisen esimies, Nashvillen silloinen apulais-GM Ray Shero oli Suomessa tarkkailemassa pelaajia.
MM-kisojen jälkeen kaksikko suunnisti Ouluun katsomaan silloin Kärpissä pelannutta Jussi Jokista.
– Kävimme ensin katsomassa jääpallon talviklassikon, pakkasta enemmän kuin katsojia, Kekäläinen naureskelee.
– Sanoin Raylle, että olen kiinnostunut tuosta maalivahdista, mutta en ole koskaan nähnyt pelaavan. Että katsotaan nyt edes alkuverryttely. Ja me katsottiin se.
”Olen nähnyt alkuverryttelyn!”
Kekäläinen meni Kajaaniin katsomaan Hokin ja KalPan välistä ottelua. Siinä pelissä hän vakuuttui Rinteen kyvyistä.
Seuraavaksi Kekäläinen raahasi ruotsalaisen kollegansa Lucas Bergmanin katsomaan isokokoista tuntematonta maalivahtia Mikkeliin, jossa Rinteen oli tarkoitus pelata Hokin paidassa.
Maalivahdin peli päättyi ennen aikojaan, kun Jukurit takoi kiekon viidesti hänen selkänsä taakse.
– Lucas sanoi, että ei tästä nyt oikein mitään käsitystä saanut.
Seuraavan kerran Kekäläinen näki Rinteen pelaavan SM-liigan pudotuspeleissä. Bäckström loukkaantui kesken välieräpelin HIFK:ä vastaan ja Rinne tuli maalin suulle. Hän pelasi varsinaisen peliajan loppuun ja torjui vielä Kärpille voiton jatkoajalla.
Kekäläinen seurasi ottelua kotona televisiosta.
– Mietin, että toivottavasti mikään muu joukkue ei nyt kiinnitä häneen huomiota.
Nuori Pekka Rinne juhli Suomen mestaruutta Kärpissä ennen Nashvilleen siirtymistään.
Kauden jälkeen Nashvillen henkilökunta kokoontui useamman päivän kestävään palaveriin, jossa valmistaudutaan tulevan kesän varaustilaisuuteen.
Siellä Kekäläinen piti Rinteen puolia niin tiukasti, että suomalaisvahti päätyi seuran listoille.
– Olin jo silloin oppinut, että pitää vain olla tiukkana ja pitää omia puoliaan. Olin tehnyt hyvän raportin etukäteen ja sanonut siinä, että hän tarvitsee aikaa kehittyä.
Kyseessä oli Kekäläisen oma projekti, sillä kukaan muu Nashvillen organisaatiossa ei ollut nähnyt suomalaisvahdin pelaavan.
– Ray naureskeli, että tämä on se maalivahti jonka olen nähnyt alkuverryttelyssä.
Silmänisku ennen h-hetkeä
Kesällä 2004 varaustilaisuus pidettiin Raleighissa, Carolina Hurricanesin kotihallissa.
Kaksipäiväinen tapahtuma eteni ja eteni ja eteni.
Nykyisin NHL:n varaustilaisuudessa varataan pelaajia seitsemällä kierroksella. Vielä vuonna 2004 kierroksia oli yhdeksän.
Nashville oli jo käyttänyt oman kahdeksannen kierroksen vuoronsa, mutta sillä oli kaksi kahdeksannen kierroksen vuoroa.
Jälkimmäisen Predators oli saanut pelaajakaupassa Tampa Bay Lightningilta, kun Predators oli luopunut sveitsiläisestä Timo Helblingistä. Sattuman kauppana Helbling pelasi myöhemmin Oulun Kärpissä, mistä Rinne oli lähtenyt maailmalle.
Kun kahdeksannen kierroksen toinen vuoro lähestyi, Predatorsin pöydässä alettiin kysellä kenellä on listoillaan vielä pelaajia. Kahdeksannen ja yhdeksännen kierroksen pelaajista harvoin tulee edes NHL-pelaajia ja usein viimeisillä kierroksilla varataan sukulaisia tai naapurin poikia.
– Minä sanoin, että olisi tämä iso suomalainen maalivahti, Kekäläinen kertoo.
– Ja me otimme hänet.
Rinteen agentti Jarmo Kork oli paikanpäällä Raleighissa. Tapahtuman kuuluttaja ei osannut lausua suomalaisen nimeä, joten Kork ja muut suomalaiset tajusivat Rinteen tulleen varatuksi vasta siinä kohtaa, kun hänen nimensä ilmestyi taululle.
– Jarmo on kertonut, että me olimme ennen Pekan vuoroa olleet Lucasin kanssa kävelemässä ja olisin iskenyt hänelle silmää. Itse en muista sitä, Kekäläinen toteaa.
”Meidän tuleva ykkösvahti”
Uransa alussa ollut Kekäläinen sai varaustilaisuuden jälkeen kuulla muiden seurojen kollegoilta ja ulkopuolisilta kommentteja Rinteen varaamisesta.
– Kun seuraava kausi alkoi, niin olihan siinä kaikenlaista puhetta. Teidän lehtenne (silloinen Veikkaaja) kolumnisti Jallu Rantanen kirjoitti, että kyllä NHL on sitten huono liiga, kun sinne kelpaa SM-liigasta kakkosvahditkin. Ajattelin vain, että katsotaan nyt muutama vuosi.
Vuotta myöhemmin syksyllä 2005 Rinne oli tehnyt sopimuksen Nashvillen kanssa ja lähti ensimmäistä kertaa Predatorsin harjoitusleirille.
Myös kaikki seurojen kykyjenetsijät ovat aina paikalla ja pitävät kokouksiaan valmentajien kanssa harjoitusten ja leirin sisäisten pelien jälkeen.
– Siinä oli varmaan ollut joku tulokasleiri ja oli ehkä mennyt yhdet treenit ja yksi scrimmage (leirin sisäinen peli), kun puhe kääntyi maalivahteihin, Kekäläinen muistelee.
Barry Trotz oli Nashville Predatorsin pitkäaikainen päävalmentaja.
Pääpuheenvuoroa piti maalivahtilegenda Mitch Korn, josta tuli Rinteen monivuotinen luottovalmentaja. Lopulta päävalmentaja Barry Trotz avasi suunsa, kun keskustelu kääntyi suomalaisvahtiin.
– Barry hymyili maireasti ja sanoi, että tämä on meidän tuleva ykkösvahti. Siinä rupesi suomalaisscoutti miettimään, että mitä se juuri sanoi.
Ikioma pelaaja
Rinteestä on sittemmin tullut yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Eikä Kekäläinenkään ole enää osapäiväinen työntekijä, vaan yksi Nashvillen organisaation arvostetuimmista kykyjenetsijöistä.
– Meillä on ollut pitkään hyvä tiimi. Lucas on ollut 15 vuotta, meidän pääscoutti Jeff Kealty on ollut nykyisessä tehtävässään kymmenisen vuotta ja Tshekin scoutti Martin Bakulakin kymmenisen vuotta. Yhdessä tätä tehdään, katsotaan pelaajia yhdessä ja keskustellaan yhdessä pelaajista.
Mutta Pekka Rinne on Janne Kekäläisen pelaaja.
Lähes kuka tahansa voi nähdä Sidney Crosbyn, Aleksandr Ovetshkinin tai Patrik Laineen olevan huippuluokan talentti, mutta huippupelaajan löytäminen kahdeksannelta kierrokselta vaatii jo todellista silmää pelaajille.
– Totta kai ensimmäisiltäkin kierroksilta pitää saada varattua huippupelaajia, mutta loppupään varausvuoron onnistuminen on herkullista, Kekäläinen myöntää.
Isoveli Jarmo Kekäläinen on varannut urallaan satoja pelaajia, mutta nimeää uransa mieleenpainuvimmaksi valinnakseen Sami Salon, jonka hän varasi Ottawaan vuonna 1996 koko varaustilaisuuden kolmanneksi viimeisenä pelaajana.
Salo pelasi 878 NHL:n runkosarjaottelua, mutta Rinteen löytäminen kahdeksannella kierroksella on vielä kovempi suoritus.
– Se on minun urani suurin saavutus. Ja kerrankin voi sanoa, että se oli oma pelaajani. Kukaan muu meiltä ei ollut oikein edes nähnyt hänen pelaavan.
