Jean Beliveau ja Saku Koivu ainutlaatuisessa haastattelussa 2003 – huimaa kokemusta jääkiekosta - NHL - Ilta-Sanomat

Jean Beliveau ja Saku Koivu: Antakaa tilaa tähdille!

Julkaistu: 4.12.2014 13:00

Ainutlaatuinen haastattelu vuodelta 2003: NHL-kirjeenvaihtaja Joose Palonen sai kaksi Montreal Canadiensin kapteenia haastatteluun, jossa puhuttiin jääkiekosta syvällisesti. Kymmenen Stanley Cupia pelaajana voittanut Jean Beliveau (1931–2014) oli lajin suurimpia legendoja ja kaikkien aikojen tyylikkäimpänä pidetty herrasmies, Saku Koivu puolestaan silloinen Canadiensin kippari. Haastattelutilanteesta huokui molempien kunnioitus toisiaan kohtaan.

Millaista on jääkiekko, josta nauttisitte pelaajina ja jota haluaisitte tulla katsomaan? Millainen on hyvä jääkiekko-ottelu?Jean Beliveau: »Rehellisesti sanottuna tämän päivän peli ei ole sellaista, jota nauttisin pelata. Kun itse pelasin, tykkäsimme kuljettaa kiekkoa ja tehdä peliä. Enää ei näe kovin usein maalia, joka syntyisi hyvän syöttökuvion päätteeksi. Nykyään lyödään liian usein kiekkoa päätyyn. Katsoisin mieluummin pelaajia, jotka yrittävät luoda jotain.»

Saku Koivu: »Vaikka jääkiekko on joukkuepeli, ihmiset tulevat usein katsomaan yksilöitä. Nykypäivän ajatusten mukaan yksilöiltä pyritään ottamaan tila pois kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Pelaamisen pitäisi olla vapaampaa ja hyökkäysvoittoisempaa. Pelissä pitäisi tulla enemmän tilanteita, enemmän yksilösuorituksia. Liika puolustaminen pitäisi saada pois, jotta pelistä tulisi rennompaa ja vauhdikkaampaa.

Tulisin mielelläni katsomaan huippuyksilöiden taidonnäytteitä. Peli pitäisi avata, että taitavimmat pääsisivät oikeuksiinsa. Ei ole väliä, päättyykö ottelu 3–2, jos se on loistavaa peliä, jossa on vauhtia, taklauksia ja yksilösuorituksia. Mieluummin taito esiin kuin että maaleja suurennettaisiin törkeästi ja peli päättyisi 6–4.»

Jean Beliveau muistelee lämmöllä Montrealin ja Detroitin kohtaamisia. Kuvassa Beliveau (4) haastaa maalivahti Terry Sawchukin.

Paras ottelu, jonka olet pelannut tai nähnyt katsojana?

Jean Beliveau: »On vaikeaa tiivistää 20 vuoden uraa yhteen peliin. 1950-luvulla Detroitilla oli hieno joukkue ja upeita pelaajia, kuten Gordie Howe, Ted Lindsay, Sid Abel ja Terry Sawchuk. Meillä oli rajuja kamppailuja. Molemmat pelasivat luisteluun perustunutta hyökkäävää jääkiekkoa.»

Saku Koivu: »Mielenkiintoisimpia näkemiäni pelejä olivat Neuvostoliiton ja Kanadan finaaliottelut Kanada-cupissa 1987. Omalla uralla on ollut paljon tunnepitoisia otteluita. On vaikea sanoa, mikä niistä on paras. Naganon olympiakisoissa pelasimme hyökkäysvoittoista peliä, hienoja otteluita.»

Kuka on suosikkipelaajanne kautta aikain? Mikä hänessä oli parasta?

Jean Beliveau: »Koska olen Quebecistä, muistan hyvin kauden 1944–45, kun Maurice Richard teki 50 maalia (50 ottelussa). Kun hän aloitti, olin yhdeksänvuotias pikkupoika, joka pelasi takapihalla ja rakasti jääkiekkoa. Sitten löysin itseni hänen vierestään pukukopissa... En unohda koskaan niitä vuosia. Istuin kopissa hänen vieressään seitsemän vuotta siitä, kun tein sopimuksen 1953.

Hän oli uskomaton johtaja – hiljainen tyyppi, joka puhui teoillaan kaukalossa. Hän todella rakasti maalintekoa. Hänen pelityylinsä oli häikäisevä. Me nuoret näimme hänen valtavan intohimonsa peliä kohtaan ja saatoimme vain seurata hänen jälkiään – tai ainakin yritimme.»

Saku Koivu ihastelee Wayne Gretzkyn peliälyä.

Saku Koivu: »Edmontonin joukkue 1980-luvulla on jäänyt mieleen, Wayne Gretzky keulahahmona ja tietysti Jari Kurri. Nuoruuden idolini oli Esa Keskinen TPS:n paidassa.

Näillä kolmella oli poikkeava tapa ajatella peliä. Heillä oli taitoa, johon kiinnitti heti huomiota: Gretzkyn kiekonkäsittely ja syötöt sekä tapa, jolla hän reagoi tilanteisiin jo paljon ennen kuin sai kiekon. Keskisen Esan tekninen osaaminen ja syötöt.

Kiinnostukseni herättää poikkeava tapa toimia ja ajatella, jossa ei pyritä vain heittämään kiekkoa päätyyn vaan yritetään voittaa 1–1 -tilanteita ja tehdä maaleja.»

Mikä on suurin pelissä tapahtunut muutos viimeisten vuosikymmenten aikana?Jean Beliveau: »Puolustajien liikkuvuus. Ennen puolustajat olivat isoja ja vahvoja, mutta vähän hitaita. Heidän oli pakko peruutella ja antaa hyökkääjille tilaa. Bobby Orr Bostonissa 1960-luvun puolivälissä mullisti kaiken. Yhtäkkiä oli kaveri, joka ei peruutellut vaan tuli täyttä vauhtia vastaan. Mitä siinä tekee keskushyökkääjä, jonka laiturit ovat vartioituja? Hän heittää kiekon päätyyn. Siten nyt pelataan: kiekko päätyyn ja kulmaan kamppailemaan kiekosta, ja katsotaan mitä tapahtuu.»

Saku Koivu: »Suurin harppaus on tapahtunut puolustajien liikkuvuudessa ja maalivahtipelissä. Pelaajien koko, fyysiset ominaisuudet ja vauhti ovat eri luokkaa verrattuna siihenkin, kun aloitin NHL:ssä (1995).

1980-luvulla peli lähti siitä, miten hyökätään. Nyt kaikki on päinvastoin.»

Huoli NHL:n tilasta nousi vahvasti esiin viime keväänä, kun lähinnä rikkomiseen keskittyneet joukkueet menestyivät. Mitä mieltä olette pelistä tällä hetkellä?

Jean Beliveau: »Nautin yhä jääkiekosta, rakastin sitä pelaajana ja rakastan sitä katsojana. Jääkiekko on hieno peli. Siinä on vauhtia, ja jos katsoo tarkkaan, aina tapahtuu jotain. Liian monet ihmiset juttelevat katsomossa, yhtäkkiä jotain tapahtuu ja he havahtuvat: mitä tapahtui, mitä tapahtui... Se ei ole oikea tapa katsoa jääkiekkoa.

En usko, että peli kaipaa suuria muutoksia. Minua vaivaa tapa, jolla sitä nykyään pelataan. Koukkimista on aivan liikaa. Monet käyttävät mailaansa lähes aseena. En pidä iskuista poikittaisella mailalla. Tuntuu, että minun aikanani pelaajilla oli enemmän kunnioitusta toisiaan kohtaan.

Antakaa lahjakkaiden pelaajien näyttää taitonsa. En tarkoita lainkaan sitä, että heitä ei pitäisi karvata ja vartioida tarkkaan.»

Saku Koivu: »Olen samoilla linjoilla niiden kanssa, jotka olivat huolissaan pelistä viime keväänä. Jos joku sanoo, että Anaheimilla tai Minnesotalla on taidoiltaan paras joukkue, kaikki tietävät, ettei se pidä paikkaansa. Ne pelaavat loistavaa puolustavaa jääkiekkoa. Sitä on helvetin tylsä katsoa ja pelata, mutta sillä menestytään. Meidän ja minkä tahansa joukkueen treenit perustuvat siihen, miten puolustetaan. Niin kauan kuin henkinen lähestymistapa on tämä, peli on puolustamista ja tylsää katsottavaa.

Huonompikin pelaaja pystyy kovalla työllä puolustamaan, mutta hyökkääminen ei heiltä yksinkertaisesti onnistu. Rikkominen on huomattavasti helpompaa kuin rakentaminen.

Kun New Jersey voitti mestaruuden 1995 puolustamalla Detroitia vastaan, siitä lähti uusi trendi. Muuttuuko trendi; tuleeko nyt joku jengi joka voittaa kolme mestaruutta pelkästään sillä, että ne ovat niin hyviä tekemään maaleja? Sitä on vaikea sanoa.

Jos ajatellaan pelaajien yksilötaitoja, peli on varmasti nyt parempaa. Mutta aiemmin peli oli paljon vapaampaa. Pelaajat ovat nyt parempia, mutta peli on tylsempää.

Jean Beliveaun mielestä koukkiminen pitäisi poistaa jääkiekosta.

Jos olisitte kaikkivaltiaita jääkiekossa, mitä tekisitte?

Jean Beliveau: »Poistaisin kaiken koukkimisen ja poikittaiset mailat takaapäin. Olen vaatinut sitä NHL:n johtajilta. Sanoin, että se nopeuttaisi peliä ja toisi lisää maaleja. Niitä fanit haluavat nähdä.

Kun joku tekee hyvän harhautuksen, puolustaja kääntyy ja vetää mailallaan hyökkääjän takaisin. Jos puolustajan pitäisi ottaa hyökkääjä kiinni luistelemalla, peli olisi aivan erilaista.

Meidän aikanamme ei ollut kypäriä, me pidimme mailat jäässä. Jos jonkun maila nousi liian korkealle, siitä sai kuulla seuraavassa aloituksessa. Jos kaveri jatkoi silti, me hoidimme asian kuntoon pelaajien kesken.

Maila on laukomista, kiekonkäsittelyä ja syöttämistä varten. Nykyään se on koukkimista ja lyömistä varten. Nuori sukupolvi ei ole nähnyt vaihtoehtoa, johon verrata.»

Saku Koivu: »Vaikea sanoa. En tiedä, onko yhtä asiaa, joka avaisi pelin. Punaviivan poistaminen ei ollut ratkaisu. Ehkä NHL:ssä kentän suurentaminen voisi olla yksi apu ainakin jollakin lailla. Sääntömuutoksia enemmän kyse on ajatusmallista, joka valmentajilla on.»

Mitä mieltä olette uusista sääntöehdotuksista, kuten neljällä neljää vastaan pelaamisesta tai maalien suurentamisesta?

Jean Beliveau: »En ole ollenkaan samaa mieltä. Peliä on aina pelattu näin, ja toivottavasti pelataan jatkossakin.»

Saku Koivu: »On totta, että neljällä neljää vastaan tulee tilanteita. Jos alettaisiin pelata koko ajan neljällä neljää vastaan, pelityyli muuttuisi totaalisesti siitä, mitä se on nykyään jatkoajalla. Nyt kummallakin on jo yksi piste taskussa, joten uskalletaan mennä hakemaan voittomaalia. Jos pelattaisiin koko peli, vastustaja olisi punaviivalla vastassa, kuten nytkin.

Maalien suurentaminen toisi ehkä lisää maaleja. En usko, että itse peli muuttuisi. Pelityyli on liian passiivinen, siinä se ongelma on.»

Onko 30 joukkuetta liikaa?

Jean Beliveau: »Ongelma on siinä, ettei kuuden tai 12 joukkueen liigan edustaja voi mennä neuvottelemaan tv-sopimuksista, kun muilla suurilla urheilulajeilla Pohjois-Amerikassa on 30 joukkueen liigat.

Tapahtuiko laajeneminen liian nopeasti? Ehkä, sillä lahjakkaita pelaajia ei ollut riittävästi. 20 joukkueen liigassa peli olisi ilman muuta parempaa. Toivotaan, ettei uusia joukkueita tule vähään aikaan.»

Saku Koivu: »On. Huippupelaajia ei ole missään nimessä 30:een joukkueeseen. Joillakin joukkueilla materiaali pakottaa siihen, että on pakko vain puolustaa, rikkoa ja voittaa otteluita sitä kautta.»

Jean Beliveaun lopettaessa uransa kauden 1970–71 päätteeksi NHL:ssä pelasi 14 joukkuetta.

Entä sarjaohjelma? Onko 82 ottelun runkosarja liian pitkä?

Jean Beliveau: »Välillä tuntuu, että pelejä on liikaa. Toisaalta, katsokaa pelaajien palkkoja. Katsokaa mitä pelaajayhdistys haluaa. Seurat tarvitsevat rahaa, sillä suurin osa niistä tekee tappiota.»

Saku Koivu: »Otteluita on aivan liikaa. Ei ole mahdollista olla jokaisessa pelissä parhaassa vireessä. Puolet peleistä pelataan joku paikka kipeänä tai fyysisesti väsyneenä.

Sitten törmätään talouteen. Jos pelattaisiin 60 peliä, kuinka paljon se veisi omistajilta rahaa? Pelaajat joutuisivat ottamaan ison palkanalennuksen. Se voisi herättää aikamoisen keskustelun pelaajien keskuudessa.»

Mikä on rahan vaikutus peliin? Puhutaanko NHL:ssä nykyään liikaa rahasta ja liian vähän itse pelistä?

Jean Beliveau: »Puhuin erään valmentajan kanssa, ja hän kertoi etteivät pelaajat harjoitusten jälkeen enää puhu jääkiekosta. He ottavat käsipuhelimensa ja soittavat sijoitusneuvojalleen. Minusta he voisivat odottaa siihen asti, kun ovat käyneet suihkussa ja pukeneet siviilivaatteet päälleen...

Me vanhat pelaajat olemme vaikeassa asemassa, kun alamme puhua palkoista. Jotkut sanovat, että olemme vain kateellisia. Minä en ole kateellinen nykypelaajille, olen onnellinen heidän puolestaan. Toivon vain, että ensi syksyn neuvotteluissa pelaajat ajattelevat myös pelin tulevaisuutta.»

Saku Koivu: »Peli on unohdettu aika lailla. Enemmän puhutaan siitä, miten paljon pelaajat tienaavat ja miten paljon seurat tekevät tappiota tai voittoa. Se on tavallaan ymmärrettävää, koska palkat ovat kasvaneet huimasti.

Puhuimme herra Beliveaun kanssa, että oheisjuttu on jo isompi asia kuin itse peli. Enemmän mietitään sitä, miten saadaan kerättyä enemmän rahaa kuin sitä, miten pystyttäisiin parantamaan peliä. Se on väärä lähestymistapa.»

Jean Beliveau sai NHL:n elämäntyöpalkinnon vuonna 2009.

Työehtosopimus umpeutuu ensi syksynä, ja monet puhuvat pitkästä työsulusta. Useat seurat painivat talousvaikeuksien kanssa. Miltä NHL:n tulevaisuus näyttää tätä taustaa vasten?

Jean Beliveau: »Seuroilla on syytä olla huolissaan. Omistajat saavat syyttää itseään paljosta, mutta eivät seurat voi maksaa 76 prosenttia tuloistaan pelaajien palkkoihin.

Olen aina sanonut, että olen tyytyväinen pelaaja, jos seura tekee voittoa. Silloin omistajalla on myös varaa maksaa palkkani.»

Saku Koivu: »Tulevaisuuteen ei mennä välttämättä näillä sopimusehdoilla. Jotain on pakko tapahtua, jotta pystytään paremmin hallitsemaan uusien sopimuksien ehdot ja palkkojen kasvu.

Aikoinaan omistajat olivat täysin hallitsevia, nyt tilanne on muuttunut enemmän pelaajien eduksi. Kultainen keskitie pitäisi jostain löytää. Ei tilanne voi olla pelkästään meille hyvä, mutta ei se voi olla myöskään sellainen kuin se oli 20–30 vuotta sitten.»

Miltä jääkiekkoilu näyttää 20 vuoden kuluttua?

Jean Beliveau: »Riippuu siitä, mitä ongelmille aiotaan tehdä. Olen sanonut jo vuosikausia, että mailankäyttö pitää ottaa pois. Se nopeuttaisi peliä ja toisi lisää maaleja. Se on suurin asia, jota toivon.»

Saku Koivu: »Silloin maalit ovat varmaan suurempia ja kenttää on suurennettu ainakin NHL:ssä. Pelaajien keskipituus on 187 senttiä ja keskipaino 90 kiloa.

NHL:ssä on edelleen 30 joukkuetta, mutta Euroopan maat Venäjän johdolla ovat tulleet mukaan. Maailmanliigan joukkueista 5-6 pelaa Euroopassa. Uskon, että silloin puolustetaan edelleen. Maalien lisäämiseksi on pyritty tekemään sääntömuutoksia. Pelaajat ovat entistä nopeampia ja parempia, mutta peli voi olla entistä tylsempää.»

Juttu on julkaistu Urheilusanomien edeltäjän Veikkaajan NHL-erikoislehdessä 7.10. 2003.