NHL

Hiitelän kommentti: Hanskat tiskiin, Mikko Koivu

Julkaistu:

Mikko Koivun olisi nyt syytä panna päätös tälle kaudelle, kirjoittaa Veikkaajan ja IS Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Juha Hiitelä.
Eräs venäläinen valmentaja filosofoi minulle aivan toimittajaurani alussa näin: "Toivo kuolee viimeisenä."

Viime viikonlopun räpellyksiensä jälkeen Minnesota Wild menetti viimeisenkin toivonsa pudotuspeleistä. Elämänlanka, matemaattinen toivo, katkesi. Slut, finito.

Jäljellä on kuusi peliä, jossa pelataan enää vain kunniasta. Ja pohditaan tulevaa. Seura teki alkuviikosta sopimuksen vuoden 2010 kakkoskierroksen varauksensa Jason Zuckerin kanssa, kun tämän yliopistokausi sai päätöksensä. Zucker pelaa mitä ilmeisemmin torstaina ensimmäisen pelinsä Wildissa.

Kun Kelowna Rocketsin kausi WHL:ssä päättyy, myös toinen saman vuoden varaus Brett Bulmer liittyy todennäköisesti Wildin NHL-ryhmään. Kyse on sopimusteknisistä asioista, mutta samalla myös siitä, että seura haluaa nähdä nuorten poikien pelaavan NHL:ssä, kun mitään menestyspaineita ei ole.

Samaan aikaan joukkueen kakkossentteri Matt Cullen kävi sormileikkauksessa ja sanoi hyvästit tälle kaudelle, jota Wildin osalta voidaan kuvata loukkaantumisten rikkomaksi.

Ja siinä keskellä Mikko Koivu, joukkueen sielu ja tärkein pelaaja, kapteeni ja taistelija, yrittää puolikuntoisena tehdä kaikkensa, jotta joukkue voittaisi.

Koivu on tällä kaudella ollut kolmeen eri otteeseen sivussa loukkaantumisen vuoksi. Ensin oli jalkavamma ja sen jälkeen kahteen eri otteeseen olkapäävamma. Keskimmäisen kahdeksan pelin poissaolojakson aikana Wildin peli, joka siihen asti oli rullannut kuin unelma, romahti, eikä kapteenin paluu enää kelkkaa kääntänyt.

Faktat tiskiin: Mikko Koivu on Minnesota Wildin nykyisyys ja tulevaisuus. Hän on pitkällä sopimuksellaan sitonut itsensä Wildiin vielä seuraavan kuuden vuoden ajaksi. Joten nyt ensisijainen fokus on oltava siinä, mitä Wildille tapahtuu.

Vaikka Koivu on pelikunnossa, ja väläytti Rangersiä vastaan tiistaina osaamistaan tekemällä tyylikkään maalin kotiyleisön edessä, fakta on, että hän ei ole sataprosenttisessa pelikunnossa. Ja vaikka kautta on jäljellä nyt enää kuusi peliä, loukkaantumisriski on ilmeinen. Varsinkin kun vastustajista jokainen joko taistelee elintilasta ja jatkopaikasta, tai pudotuspelien kotiedusta.

Golfkenttiä odottelevia surffailijoita ei ole loppupeleissä luvassa.

Wildin alkukausi, vaikka se olikin rakennettu savijaloille, osoitti sen, että joku itu organisaatiossa on syntymässä. Uuden päävalmentajan Mike Yeon pelitapa oli kiekollinen, tuore ja raikas. Viisikot pysyivät tiiviinä ja joukkueen ilmapiiri oli tuore. Eväät tosin loppuivat kesken, osittain materiaalin taitovajeen ja osittain järkyttävän loukkaantumissuman vuoksi.

Minnesotassa ollaan todellakin menossa eteenpäin. Mainittujen Zuckerin ja Bulmerin lisäksi tyrkyllä ovat nuorten MM-kisoista tutut ruotsalaiset Johan Larsson ja Jonas Brodin, jenkkihyökkääjä Charlie Coyle ja Quebecin junioriliigan ylivoimaisesti parhaassa joukkueessa Saint John Sea Dogissa pelaava Zach Phillips. Eikä unohtaa sovi tietenkään Mikael Granlundia.

Stephane Veilleux'n kaltaisten turistien seassa Wildin NHL-ryhmässä on jo nyt nuoria ja eteenpäin meneviä pelaajia. Homma ei enää vuoden tai kahden päästä ole pelkkien savijalkojen tai Mikko Koivun käsivarsien varassa.

Silti Minnesota tarvitsee kipeästi kapteeniaan ensi syksynä. Huippukunnossa päivästä yksi lähtien. Ohjaamaan nuoria, näyttämään työnteon mallia, kannattamaan ryhmää vaikeilla hetkillä, pitämään nuorten poikien jalkoja maassa silloin kun menee lujaa ja tekemään tehoja. Olemaan sitä, miksi hän on Suomen paras jääkiekkoilija ja Wildin pelin sielu.

Sen vuoksi, vaikka se turkulaisen taistelijan luonteen tuntien tuntuukin pahalta ja vaikealta, nyt on oikea hetki nostaa kädet ylös ja pistää tämän kauden osalta hanskat tiskiin. Niin Wildissä kuin Leijonissakin.

Kotikisat kun lisäävät loukkaantumisriskiä entuudestaan. Ja toukokuussa leijonapaidassa tullut loukkaantuminen voi siirtää paluuta syksyllä entistä pidemmälle.

Lisäksi olkapäävammasta pelikuntoon toipuminen on toinen asia kuin sataprosenttiseen kuntoon toipuminen. Wild tarvitsee Koivulta täyttä panosta, eikä siinä kohtaa riitä, että mieli on täysillä mukana, jos kroppa ei pysy toipumisjakson vuoksi perässä.

Kotikisojen houkutus on ymmärrettävä, varsinkin kun tuoreimmat muistot maajoukkueesta ovat parhaimmat mahdolliset, ja koska asema maajoukkueen ykköspelaajana on kiveen hakattu ja sementoitu.

Saatan vielä katua sanomaani, mutta täältä kaukaakin katsottuna leijonien mahdollisuudet kotikisoissa on nyt jo syöty. Markkinahuuma ja hulabaloo tulee olemaan sietämätön, täysin ennenkuulumaton. Ja Suomi, jonka vahvuudet ovat joukkueen yhtenäisyydessä ja harmoniassa, ei kaikkeen siihen härdelliin totu eikä mukaudu viikossa tai kahdessa.

Sitä paitsi Mikko Koivu on jo maailmanmestarijoukkueen kapteeni. Ikuisesti. Sitä kunniaa ei häneltä vie kukaan pois. Olkootkin, että se olisi varmasti hienompaa kruunata toiseen mestaruuteen ulvovan kotiyleisön edessä.

Olennaista on kuitenkin se, että Koivulta puuttuu Stanley Cup. Ja sen jahtaamisesta hänelle maksetaan. Stanley Cupin rinnalla MM-kisat ja MM-kulta ovat täysin sekundäärisiä tavoitteita.

Wildin GM Chuck Fletcher tuskin uskaltaa pakottaa Koivua jäämään MM-kisoista sivuun. Päätöksen täytyy tulla pelajalta itseltään. Ja kun se päätös on tehty, niin pulinat pois ja puhelimet kiinni. Antaa Kalervo Kummolan soitella, nyt kyse on omasta ja palkanmaksajan edusta.

Kansakunta Härmässä kyllä ymmärtää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt