Kommentti: Traagisesti kuollut Kobe Bryant oli aivan poikkeuksellinen lahjakkuus, jonka otteet loksauttivat jopa nuorempien tähtien leuat

Kobe Bryant oli oman aikakautensa suuri yksinäinen ja aivan poikkeuksellinen voittajatyyppi, kirjoittaa toimittaja Janne Oivio.

27.1.2020 6:25

Yksi koripallohistorian suurista on poissa. Kobe Bryant kuoli 41 vuoden iässä Kaliforniassa. MVP, pistekunkku, suurimman seuran suurin tähti – ja ennen kaikkea viisinkertainen mestari.

Uutinen Los Angeles Lakersin tähden Bryantin kuolemasta oli välittömästi eräänlainen sosiaalisen median sukupolvikokemus. Jos on edes välillisesti vilkaissut urheilun suuntaan 1990-luvun loppupuolelta lähtien ei voi olla tietämättä, kuka Kobe Bryant on. Eihän Kobe, tuhoutumaton urheilijana, voi tuhoutua oikeassa elämässä?

Bryant syntyi koripalloperheeseen. Hänen isänsä, Joe ”Jellybean” Bryant pelasi NBA:ssa ja Euroopassa. Philadelphiassa syntynyt Kobe kasvoi Italiassa, jonne hänen isänsä siirtyi pelaamaan Koben ollessa kuusivuotias. Lapsena hän pelasi jalkapalloa ja rakastui AC Milaniin.

Koripallo vei kuitenkin mennessään ja Bryant kehittyi nopeasti sen jälkeen kun perhe palasi Yhdysvaltoihin Jellybeanin uran päätyttyä 1991. Viisi vuotta myöhemmin Kobe päätti ilmoittautua NBA:n varaustilaisuuteen vain 17-vuotiaana.

Vain muutama pelaaja häntä ennen oli ottanut saman loikan, ja harva seura uskalsi varata keltanokkaa. Los Angeles Lakersin toimitusjohtaja Jerry West näki tulevan tähden, kun Bryant harjoitteli hänen edessään ennen varaustilaisuutta.

Perimätiedon mukaan West junaili kulisseissa Bryantin tietämättä, että mahdollisimman harva muu kilpailija pääsi näkemään Kobea livenä ennen varaustilaisuutta. Lakers kauppasi luottosentterinsä Vlade Divacin Hornetsiin vaihdossa vuoroon, jolla se sai Bryantin.

Klisee tai ei, niin loppu oli historiaa.

Voimakas luonne näkyi

Mikään ei määrittänyt Bryantia urheilijana niin kuin voittaminen. Millään muulla ei ollut merkitystä. Ja Bryantilla oli aina näppinsä pelissä voitoissa. Sekin johtui siitä, että Bryant tiesi olevansa oikea mies tehtävään. Kukaan sitten Michael Jordanin ei ollut yhtä väkevä ottaessaan pelin sormiinsa ja pakottamaan oman joukkueensa voittoon.

Ei ollut tapaa, jolla Bryant ei olisi pystynyt pisteitä tekemään ja joukkuettaan nostamaan. Puolustajana hän oli parhaimmillaan yhtä intensiivinen haka kuin pallo näpeissäänkin – kuten oli hänen esikuvansa, kuuden mestaruuden Jordankin.

Voimakas luonne näkyi kentällä ja sen ulkopuolella. Joskus jalkoihin jäivät pelikaverit, toisinaan valmentajat. Tulosten kanssa ei kuitenkaan sovi riidellä. Kolme mestaruutta peräjälkeen 1999–2002 yhdessä sentteritähti Shaquille O'Nealin kanssa ja valmentajalegenda Phil Jacksonin johdolla sementoi Bryantin aseman liigan supertähtien joukossa.

Jackson joutui valmentamaan Bryantia erityisen kovalla kädellä. Entinen Michael Jordanin päävalmentaja paloi niin pahasti loppuun Lakersin penkin takana, että hän jäi sivuun kauden 2003–04 jälkeen.

Hän julkaisi finaalitappioon päättyneestä kaudesta muistelmateoksen, jossa hän suoraan leimasi Bryantin ”mahdottomaksi valmentaa” ja jyräsi entisen suojattinsa maan rakoon.

Vuosi 2003 oli synkkä jakso Bryantin elämässä. Kaikkien saavutusten keskellä ei saa unohtaa, että kuolema ei tee kenestäkään meistä pyhää. Vuonna 2004 Bryant sovitteli lakituvan ulkopuolella naisen kanssa, joka syytti häntä raiskauksesta. Bryant julkaisi sovittelun jälkeen tiedotteen, jossa hän pyysi naiselta anteeksi ja sanoi mm. seuraavasti.

– En kyseenalaista tämän naisen motiiveja oikeusjutussa. En ole maksanut hänelle rahaa. Hän on suostunut siihen, ettei tätä tiedotetta voida käyttää minua vastaan siviilioikeudessa. Vaikka minä uskoin todella, että kyseessä oli suostumuksellinen tapahtuma, niin ymmärrän nyt, että hän ei kokenut tilannetta samalla tavalla.

Oikeudenkäynnin aiheuttamien ongelmien jälkeen yhteiselo O'Nealin ja Jacksonin kanssa rapistui lopullisesti. O'Neal vaihtoi maisemaa, ja Lakersista tuli viimein yksin Bryantin joukkue.

– Ei minua haitannut, kun minulle sanottiin, että voitat mestaruuksia vain, koska pelasit Shaqin kanssa. Minua häiritsi, kun hän itse sanoi niin.

Tästä alkoi myös ”Black Mamban” aikakausi ja vaihe Bryantin urassa, joka määritteli hänet lopullisesti NBA:n kaanonissa. Kolmen mestaruuden sijaan tärkein oli aina se seuraava mestaruus.

Leuat loksahtivat salilla

Monella tapaa todellinen koripalloilija Kobe Bryant nähtiin vasta sen jälkeen, kun hänen ja Shaqin tiet erosivat kesällä 2004. NBA eli hidasta muutoksen aikaa, jossa siirryttiin hiljalleen yksittäisistä sankaritähdistä kuten Michael Jordanista ja kumppaneista kollektiivisempaan peliin.

Tie voittoihin kulki Kobe Bryantin kautta, koska kukaan ei tehnyt enempää töitä. Nuorempien tähtien kuten Dwyane Waden ja LeBron Jamesin leuat loksahtivat useaan otteeseen Pekingin olympialaisissa, kun he tulivat aamuharjoituksiin kahdeksalta – ja Bryant oli ollut salilla treenaamassa jo aamuviidestä lähtien.

Bryant oli sankarikoriksen viimeinen todellinen suuri. Lakersilla oli muitakin nimimiehiä riveissään, mutta koskaan ei ollut epäselvää, kenen joukkueesta oli kyse. Koskaan ei kysytty, kenen hyppysissä pallo on päätösneljänneksen ratkaisuhetkillä tai kuka heittää viimeisen heiton.

Samalla Lakersin fanit ottivat hänet omakseen tavalla, jonka olivat aiemmin saaneet kokea Magic Johnsonin kaltaiset harvat ja valitut. Muuttuvan koripallomaailman keskellä Kobe oli heidän universuminsa – ja se toi myös tulosta.

Paljon Bryantin karismasta ja vetovoimasta kertoo sekin, että Jackson, joka haukkui Koben pataluhaksi kirjassaan vain muutamaa vuotta aiemmin, palasi Lakersin penkin taakse. Hän tiesi, että hänellä oli käsissään voittajatyyppi, jolle vain Jordan veti vertoja.

”En unohda mitään”

O'Neal voitti mestaruuden Miamin kanssa 2005–06 ja siirtyi ”johtoon”, mutta vain hetkellisesti. Bryant juhli vielä kesällä 2009 ja 2010. Kun hän voitti uransa viidennen ja viimeiseksi jääneen mestaruutensa, hän sanoi asian suoraan:

– Minulla on yksi enemmän kuin Shaqilla! Tuon voi viedä pankkiin. Tiedätte, millainen olen. En unohda mitään.

Harva pelaaja on jakanut fanien ja asiantuntijoiden tunteet samoin kuin Bryant. Oli hänestä mitä mieltä hyvänsä, niin kukaan ei kiistä, etteikö kyse olisi yhdestä kaikkien aikojen parhaista koripalloilijoista.

Laji Koben ympärillä muuttui, mutta Jacksonin kolmiohyökkäys Bryant sen keihäänkärkenä jatkoi voittamistaan ja pysyi piikkinä uuden aikakauden sanansaattajien lihassa niin pitkään, kunnes Koben kroppa ei enää kestänyt.

Bryant kärsi akillesjännevamman vuonna 2013 34-vuotiaana. Hän palasi vielä parketille kuin osoittaakseen, että pystyy vielä pelaamaan huipputasolla. Hän saavutti nuorimpana pelaajana 30 000 pisteen rajapyykin ja teki paluukaudellaan vielä 22,3 pistettä per peli.

Viisi mestaruutta, kaksi olympiakultaa. Kaksi jäädytettyä numeroa Los Angelesissa, MVP-palkinto, 18 tähdistövalintaa ja liuta muita voittoja. Pian uransa päättymisen jälkeen Bryant käsikirjoitti animoidun lyhytelokuvan Dear Basketball. Ja voitti Oscarin. Tietysti.

Isä rakkaille lapsille

Parkettien jäätyä Bryant sai myös jättää maanisen treenaamisen ja olla isä rakkaille lapsilleen. Hänellä ja Vanessa-vaimolla oli neljä tytärtä. Kobe oli Gianna-tyttärensä kanssa matkalla tämän koripallo-otteluun kun traaginen helikopterionnettomuus sattui.

13-vuotiaan Gianna Maria Onoren tavoitteena oli yliopistokoripallo ja myöhemmin naisten ammattilaisliiga WNBA.

– Joskus joku fani saattaa tulla minulle sanomaan, että Kobe, sinun pitää saada poika perheeseesi, joka jatkaisi perintöäsi parketilla. Siihen Gianna vastasi, että hei faija, ei hätää, minä hoidan sen puolen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?