NBA

NBA

Chicago leikkasi kynnen kun pitäisi amputoida koko käsi – Lauri Markkasen tilanne paranee vasta, kun Bulls tekee suuria muutoksia

Julkaistu:

kommentti
Valmentaja Fred Hoibergin potkujen pitäisi olla vain ensiaskel Chicago Bullsin remontissa. Totuus on todennäköisesti toinen, kirjoittaa Janne Oivio.
Fred Hoibergin potkut eivät olleet suuri yllätys. Chicago Bulls ei ole näyttänyt laatujoukkueelta missään vaiheessa päävalmentaja Hoibergin alaisuudessa. Hoiberg valmensi Bullsia kolmen ja puolen kauden ajan.

Hoiberg oli kuuma nimi, kun Chicago palkkasi hänet kesällä 2015. Hänen ensimmäinen pestinsä NBA-päävalmentajana tuli viiden menestyksekkään Iowa Statessa vietetyn yliopistokauden jälkeen.

Entisen Bullsin pelaajan (1999–03) piti tuoda uutta elämää organisaatioon Tom Thibodeaun potkujen jälkeen. Thibodeau on todellinen vanhan koulun valmentaja. Vaativa persoona ajautui riitoihin seurajohdon kanssa.

Suurinta valtaa pitivät tuolloin ja pitävät edelleen toimitusjohtaja Gar Forman sekä seuran varapuheenjohtaja John Paxson.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Forman sai GM:n tehtävät vuonna 2009. Hän peri ne Paxsonilta, joka ylennettiin seuran varapresidentiksi. Paxson on käytännössä tehnyt kaikki koripallopäätökset Chicagossa vuodesta 2003, jolloin hän aloitti itse GM:nä.

Tämän kaksikon kanssa ei siis kannata joutua riitoihin. Muuten on tykinruokaa, kuten menestyksekkäästi seuraa luotsannut Thibodeau – ja moni muu – sai huomata.

Hoibergin piti olla piristysruiske modernin hyökkäyspelinsä kera, mutta niin ei käynyt. Bulls oli kaudet 2015–17 väsynyt veteraanijoukkue josta valmentaja ei saanut otetta. Menestysjoukkueen romahtaminen keräilyeriin ei saanut seurajohtoa reagoimaan.
Lauri Markkasen, Kris Dunnin ja Zach LaVinen hankkiminen kesän 2017 varaustilaisuudessa vaihdossa tähtipelaaja Jimmy Butleriin oli signaali siitä, että seurajohto nosti kädet pystyyn. Oli aika luopua konkareista ja rakentaa alusta alkaen uusiksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hoiberg sai jatkaa, nyt tehtävänään nuorten pelaajien kehittäminen. Hänen onnistumisensa on ainakin osin arvioitavissa maanantain potku-uutisesta. Markkanen on toki ottanut isoja harppauksia eteenpäin, mutta LaVine, Dunn, Jabari Parker ja monet muut polkevat paikallaan. Ainakin osa siitä vastuusta lankeaa myös valmentajalle.

Luotsin potkut kuitenkin muistuttivat siitä, missä todellinen syy Bullsin ongelmiin piilee. Chicagolaismedian mukaan Hoibergin potkut toteutettiin todella amatöörimäisesti.

Forman ja Paxson päättivät Hoibergin potkuista sunnuntaina, mutta odottivat valmentajalle kertomista maanantaihin, koska halusivat kertoa luotsille kasvotusten. Ajatus on kaunis, mutta samalla he olivat jo kulisseissa antaneet päävalmentajan tehtävät Jim Boylenille sunnuntaina.


Maanantaina Hoiberg saapui joukkueen harjoituksiin vailla pienintäkään aavistusta, että hän saisi potkut. Hän oli valmistautunut vetämään normaalit harjoitukset. Muut tiesivät totuuden.

Kuten sanoin, amatöörimäistä.

Boylen on mielenkiintoinen valinta. Hän on toiminut apuvalmentajana eri NBA-seuroissa 1992–2005 ja 2011–18, viimeiset kolme ja puoli Hoibergin apuna Chicagossa. Hän on ammentanut oppia yliopistossa maineikkaalta Tom Izzolta ja NBA:ssa mm. Gregg Popovichilta ja Rudy Tomjanovichilta. Hän on voittanut apuvalmentajana kolme NBA:n mestaruutta. Annettavaa on varmasti.

Vielä ei kuitenkaan kannata alkaa tuulettaa Bullsin tulevaa menestysmarssia. Kuten olet ehkä jo päätellyt yltä, ei valmentaja ole ollut Bullsin ongelma Thibodeaun tai Hoiberginkaan aikakausilla – vaikkei Hoiberg kaksisesti onnistunutkaan. Ongelmat alkavat huipulta, Paxsonista ja Formanista.

Hoiberg ei kaupannut Nikola Miroticia, Taj Gibsonia, Doug McDermottia ja varausvuoroja vaihdossa vaatimattomiin palautuksiin. Hän ei värvännyt Rajon Rondoa tai Dwyane Wadea epärealistisilla toiveilla mestaruudesta, kun molemmat olivat jo parhaat pelinsä pelanneet tai antanut jättisopimusta yhden suunnan pelaajalle LaVinelle tai Jabari Parkerille – kaksikosta jälkimmäinen ilmoitti kesällä suoraan, ettei hänelle makseta puolustamisesta. Sama on näkynyt otteissa läpi kauden.

Hoiberg ei sen kummemmin antanut Cristiano Feliciolle naurettavan pitkää ja kallista sopimusta siihen nähden, että hänen tasonsa on lähempänä Korisliigaa kuin NBA:ta. Eikä hän päästänyt kelpo pelaajia kuten David Nwabaa ja Noah Vonlehia kävelemään tuosta vain.


Formanin ja Paxsonin merkittävin onnistuminen on Markkasen hankkiminen, ja silloinkin oli luovuttava erinomaisesta Jimmy Butlerista. Seura on muuten varannut korkeintaan keskinkertaisesti. Osa osumista, mm. Jusuf Nurkic, Gary Harris ja Tony Snell, on ajat sitten päästetty muualle käytännössä ilmaiseksi pukematta kertaakaan Bullsin paitaa ylleen.

Voi olla, että Hoibergista kuoriutuu lopulta kelpo valmentaja NBA:han. Hänen aikansa Bullsissa ei antanut sellaista kuvaa, mutta kun pysähtyy miettimään kaikkia Bullsin virheliikkeitä viime vuosien ajalta niin ei se ihmekään ole, että valmentajan työt loppuivat kesken.

Hoibergin potkut ilman seurajohdon samanaikaisia lähtöpasseja olivat kuin leikkaisi sormen kynnen, kun pitäisi amputoida koko käsivarsi. Suojatyöpaikoilla operoivat miehet tekevät liikkeensä oma työturvallisuus edellä. Nyt oli helppo uhrata Hoiberg. Seuraavana syntipukkien listalla lienee taas sitten pelaajia – sen jälkeen jo pian Boylen, jos peli ei kulje.

Paxson on saanut palkata nyt kuusi eri päävalmentajaa Bullsille. 15 vuoden aikana seuran paras saavutus on yksi vierailu konferenssifinaaleihin. Sekin tapahtui keväällä 2011.

Lauri Markkasen lienee turha haaveilla suurmenestyksestä ennen kuin Chicagossa uskalletaan puuttua todellisiin ongelmiin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt