Näin pukeutuu suomalainen Anna Ahonen, jonka näkemykseen jopa kansainväliset muotimerkit luottavat

Julkaistu:

Gloria
Taiteellinen johtaja Anna Ahonen yhdistää elegantisti miesten vaatteita ja pariisilaisia vintage-löytöjä.
Suomen kulttuuri-instituutissa Pariisissa vietetään uuden näyttelyn avajaisia. Tumma-asuisten kutsuvieraiden joukossa välähtää nainen puistoruusunpunaisessa housupuvussa, jonka leveät lahkeet pyyhkivät ihmisten nilkkoja. Hän pitelee kädestä pientä tytärtään.


Nainen on Anna Ahonen, Ahonen & Lamberg -designtoimiston toinen osakas ja taiteellinen johtaja, jonka näkemykseen kansainväliset muotimerkit, taidegalleriat ja kulttuurijulkaisut luottavat. Hän on asunut Pariisissa 14 vuotta.

Puku on puolestaan John Lawrence Sullivan -merkin kevään 2018 mallistoa, ja sen on suunnitellut Ahosen asiakas ja ystävä Arashi Yaganava.

– Vaatteiden takana olevat tarinat kiinnostavat minua. Käytän mielelläni ystävieni tekemiä vaatteita, sillä niiden tarinat tunnen tarkasti. Yaganava on entinen nyrkkeilijä ja itseoppinut vaatesuunnittelija.

Lenkkareita ja korkokenkiä

Yaganavan suunnittelemien housupukujen ja miesten malliston päällystakkien lisäksi Ahosen vaatekaapissa on pino t-paitoja, vintagemekkoja ja -hameita, Asicsin lenkkareita ja Balenciagan korkokenkiä.

– Olen haaveillut oman univormutyylin kehittämisestä. Nyt havahduin siihen, että minulla on se jo. Ylläni on useimmiten jotain maskuliinista ja jotain feminiinistä, jotain pehmeää ja jotain raamikasta.


Kontrastit ovat 2010-luvun pukeutumisen kulmakivi, mutta Ahonen luo omansa tavalla, jota voi kutsua syvälliseksi. Hänen asuissaan on kerrostumia muodin historiasta. Väljä housupuku viittaa viime vuosisadan alkupuolelle, ja bändi-t-paidat, tolppakorot ja lyhyet hameet 1990-luvulle. Kultainen kauluspaita ja piikkikorot puolestaan miellyttäisivät 1980-luvun alun Yves Saint Laurentia.

 

Aiemmin saatoin miettiä muiden mielipiteitä, mutta nyt pukeutuminen on samanlaista leikittelyä kuin joskus hyvin nuorena. Se saa hymyilyttää.

– Joitain vuosia sitten ystäväni sanoi, että näytän kirjastonhoitajalta. Se oli hyvä kohteliaisuus, Ahonen nauraa.

Nimekkäitä muotiasiakkaita

Ahonen on tehnyt uransa mittaan töitä muun muassa Adidakselle, Carvenille, Kitsunélle, Lacostelle ja Uniqlolle ja ollut mukana perustamassa kulttimainetta nauttivaa Dossier Journal -muotilehteä.

– Muoti on Pariisissa aina läsnä, ja täällä pääsee tekemään kiinnostavia projekteja suunnittelijana ja taiteellisena johtajana.


Viime vuosina muodissa on puhuttu – aivan syystäkin – paljon kiihtyvistä tuotantosykleistä, trendien kuolemasta ja suunnittelijoiden burnouteista. Ahonen näkee alan nopeassa liikkeessä myös esteettisen voiman.

– Muodin sykli on hurja, pelottava ja kiinnostava. Visuaalinen kieli uudistuu vauhdilla, ja tyylien kierrätys on nopeaa. On mielenkiintoista seurata, kuinka trendit kulkevat lomittain ja ketkä suunnittelijoista tarttuvat samaan aikaan samoihin vaikutteisiin.

Kuvaile tyyliäsi?

Pukeutumiselleni on ominaista maskuliinisten ja feminiinisten elementtien yhdistäminen. Olen esimerkiksi pitkään pitänyt isoista miesten takeista, joihin yhdistän jotain hyvinkin naisellista. Myös ajankohtaisten ja vintage-vaatteiden sekoittaminen on oma juttuni. Aiemmin saatoin miettiä muiden mielipiteitä, mutta nyt pukeutuminen on samanlaista leikittelyä kuin joskus hyvin nuorena. Se saa hymyilyttää.


Miten juuresi näkyvät tyylissäsi?

Olen kotoisin Hyvinkäältä. Siellä luonto on kaunis, mutta muutoin visuaalinen ympäristö ei ollut kovin rikas. Se inspiroi luomaan itse oman estetiikan. Pukeutuminen oli yksi keino, ja siinä saattoin hullutella. Myös isoäitini vaikutti minuun. Hän oli aina huoliteltu, mutta myös valmis spontaanille saariretkelle.

 

Suomessa on ihanaa se, että ihmiset pukeutuvat omalla tyylillään.

Mikä on Pariisin paras vintagelöytöjen osoite?

Olen tehnyt parhaat löytöni katukirpputoreilta, joilla ihmiset myyvät omia vanhoja vaatteitaan. Place de la Boursen aukiolla on hyviä myyjäisiä. En kauheasti pidä shoppailusta, joten piipahdan katumyyjäisissä tai vintage-kaupoissa, jotka sattuvat reitilleni. Suomessa rakastan UFFin liikkeitä.


Mikä on pisimpään käytössä ollut vaatteesi?

Minulla on ikivanha Oi polloi -punkbändin t-paita, johon on hiutunut valtava reikä keskelle. Olen miettinyt, mitä paidalle pitäisi tehdä: voiko sitä vielä käyttää vai pitäisikö se kehystää seinälle. Pois sitä ei voi tietenkään heittää.

Ketkä ovat lempisuunnittelijoitasi?

Pidän paljon ystävieni tekemistä vaatteista ja asusteista. Pariisissa asuvan Achilles Ion Gabrielin Ion-merkin kengät ovat upeita, ja Lontoossa vaikuttavan Heikki Salosen vaatteet samoin. Omistan sekä hänen omaa nimeään kantavan merkin että tuoreen Vyner Articles -merkin vaatteita. Koruissa suosikkini on Randi Matesin Aesa-merkki. Käytän myös paljon vintagea.


Mistä muotituotteesta haaveilet?

Margielan Tabi-nilkkurit kuuluisivat vaatekaappiini, ja olen miettinyt niiden ostamista pitkään. Ne näyttäisivät hyvältä melkein jokaisessa asukokonaisuudessa, ja ne ovat mukavat jalassa. Lisäksi haaveilen täydellisestä sukkakokoelmasta, jossa olisi paljon eri värisiä, kauniita sukkia. Sukkia voisi käyttää pukeutumisessa paljon nykyistä paremmin.

Mitä sinulta voi oppia?

Käytän asiat loppuun asti. Esimerkiksi lompakkoani käytin siihen saakka, että se todella hajosi palasiksi. Onneksi kollegani ja rakas ystäväni Katariina Lamberg osti minulle syntymäpäivälahjaksi Comme des Garçonsin kultaisen lompakon.

Kerro hiustyylistäsi?

Hiukseni ovat yleensä varsin samanlaiset, enkä tee niille juuri mitään. Puolitoista vuotta sitten tosin ajelin hiukseni pois. Kampaajatuttuni halusi leikata minulle lyhyen tukan Saksan Interview-lehden hiuseditorialia varten. Oli haaveillut hiusteni ajelemisesta, joten sen jälkeen tein sen. Nyt en ole käynyt kampaajalla yli vuoteen.

 

En ole käynyt kampaajalla yli vuoteen.

Mitä haluaisit muuttaa muodissa?

Suomessa on ihanaa se, että ihmiset pukeutuvat omalla tyylillään. Pariisissa ja vaikkapa Tukholmassa liian monella on samanlainen, persoonaton univormu ilman omaa tulkintaa. Se on harmi. Vaatteilla on aina väliä, sillä niillä viestitään paljon.

Kenen tyylistä pidät?

En osaa nimetä yksittäisiä suosikkeja, mutta rokkitähteys kaikkineen on inspiroivaa. Kaikki kurtcobainit, freddiemercuryt ja princet olivat todellisia hahmoja ja pukeutuivat juuri itsensä näköisiksi. Heidän asunsa olivat ennennäkemättömiä ja ilmaisuvoimaisia.

 

Joitain vuosia sitten ystäväni sanoi, että näytän kirjastonhoitajalta. Se oli hyvä kohteliaisuus.

Mikä trendi miellyttää sinua eniten?

Pidän tämän hetken muodissa vallalla olevasta käytettävyydestä, teknisistä kankaista ja sportswear-tyylistä. On ihanaa, että se on nyt trendikästä. Sen myötä käytän itsekin enemmän lenkkareita, eikä joogatunnilta lähtiessä tarvitse välttämättä vaihtaa vaatteita. Muistan vielä ajan, jolloin ei olisi tullut mieleenkään tehdä niin!

Juttu on ilmestynyt alun perin Gloriassa. Lisää Glorian juttuja osoitteessa menaiset.fi/gloria.

Lue myös:

Maikki Lavikkala kehitti itselleen tyylin, jossa kaikki vaatteet sopivat yhteen – nyt hän kertoo, miten se onnistui

Miltä näyttää pukeutumistyyli, jonka tarkoitus on olla herättämättä huomiota? Tyrmäävän hyvältä, kuten Anni Korkmanin esimerkki osoittaa

Muotitoimittaja valitsi vaatteet, joissa on ainesta uusiksi klassikoiksi – 6 vaatekaapin kulmakiveä