Muotitalo Gucci julistautui hiilineutraaliksi – suomalaiset asiantuntijat kertovat, voiko päästökompensoituja vaatteita ostaa huoletta - MyStyle - Ilta-Sanomat

Muotitalo Gucci julistautui hiilineutraaliksi – suomalaiset asiantuntijat kertovat, voiko päästökompensoituja vaatteita ostaa huoletta

Gucci ilmoitti, että se on kompensoinut kaikki päästönsä. Kuvituskuva.

Julkaistu: 26.9.2019 13:19

Luksusmuotitalo Gucci ilmoitti, että sen koko tuotantoprosessi on tästä lähin päästökompensoitu. Aivan näin yksinkertaista hiilineutraalius ei ole, sanovat asiantuntijat.

Muun muassa The Guardian uutisoi toissaviikolla Guccin julistautumisesta täysin hiilineutraaliksi. Italian arvokkain muotibrändi kertoo nollanneensa päästönsä vähentämällä, poistamalla ja kompensoimalla tuottamaansa ympäristökuormaa.

Päästöjen kompensointi ja hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että toimija poistaa ilmakehästä yhtä paljon hiilidioksidia kuin sen toiminta sitä sinne tuottaa.

Vaateteollisuuden hiilijalanjäljen on laskettu olevan hieman suurempi kuin globaalin lento- ja laivaliikenteen yhteensä. Vaatteiden valmistus ja jakelu aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä yli miljardi tonnia vuosittain, noin kolmaskymmenesosan koko maapallon päästöistä.

Voiko yritys maksaa itsensä hiilineutraaliksi?

Gucci kertoo ulottaneensa hiilineutraaliuden koko tuotantoketjuunsa ja toimintaansa. Se on tiettävästi maailman ensimmäinen vaatevalmistaja, joka väittää kompensoivansa kaiken tuottamansa hiilidioksidin. Gucci kertoo kompensoivansa päästöjään osallistumalla esimerkiksi metsänsuojeluun. Omia päästöjään se ilmoitti vähentäneensä vuodesta 2015 lähtien 16 prosenttia.

Mutta voiko yritys ostaa itsensä puhtaaksi?

– Ympäristöhaittojen minimoiminen on periaatteena hieno, mutta päästöjen kompensoiminen ei ole yksiselitteinen asia, Sitran Hiilineutraali kiertotalous -teeman johtava asiantuntija Ernesto Hartikainen sanoo.

 Maailmasta löytyy tällä hetkellä vain rajallinen määrä keinoja ja projekteja, joilla hiilidioksidia voidaan sitoa ilmakehästä.

– Herää kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten näitä väitettyjä kompensointitapoja voidaan todentaa. Avoimuus ja läpinäkyvyys on näissä tapauksissa todella tärkeää.

Hartikaisen mukaan yritysten tulisi vähentää ja poistaa päästöjä ensisijaisesti omassa toiminnassaan.

– Vasta sen jälkeen on kompensoimisen vuoro. Päästöjen kompensaatiossa on se haaste, että maailmasta löytyy tällä hetkellä vain rajallinen määrä keinoja ja projekteja, joilla hiilidioksidia voidaan sitoa ilmakehästä tai todistetusti estää tulevaisuudessa syntyviä päästöjä.

 Jos firman tehtävä on myydä mahdollisimman paljon vaatteita, sen toiminta ei ole kestävällä pohjalla.

Hiilidioksidia voi varastoida esimerkiksi maaperään tai sitoa puihin muun muassa metsittämällä. Yritys voi kompensoida päästöjään myös esimerkiksi ostamalla muualla säästyneitä päästöjä.

Päästökompensointi ei ratkaise pikamuodin ongelmaa

Suomen Tekstiili & Muoti Ry:n vastuullisuuden ja kiertotalouden asiantuntija Satumaija Mäki sanoo, että muotibrändin ilmastokompensointi on tällä hetkellä nopea reagointitapa.

– Hiilineutraaliksi julistautuminen ei riitä ainoaksi toimenpiteeksi. Ilmastokompensointi on siirtymistä suoraan helppoon vaihtoehtoon.

– Omasta toiminnasta tulisi aiheutua mahdollisimman vähän ilmastokuormaa. Vaatteiden kertakäyttökulttuuriin liittyviä haasteita ei ratkaista sillä, että kompensoidaan vain päästöjä ja jatketaan muuten samaan malliin.

 Jos kuluttajat käyttäisivät ostamiaan vaatteita nykyistä kaksi kertaa pidempään, vaateteollisuuden päästöt vähenisivät yli 40 prosenttia.

Mäen mukaan moni muotiteollisuuden suurista toimijoista sitoutui viime vuonna yhteiseen ilmastosopimukseen, jonka mukaan ne lupaavat vähentää päästöjään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä niiden pitäisi olla hiilineutraaleja. Gucci on kertomansa mukaan sitoutunut vähentämään päästöjään 50 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

Vaatteiden kertakäyttökulttuuri on globaali haaste.

Lopetetaan koko muotiala?

Guccilla tiedostetaan kritiikki. Brändin toimitusjohtaja Marco Bizzarri toteaa Guardianille, että sillä välin, kun ala odottaa tehokkaampia tapoja vähentää ja poistaa omia päästöjä, kompensointi on tyhjää parempi vaihtoehto.

– Täydellisten ratkaisujen odottaminen on tekosyy olla tekemättä mitään. Meidän täytyy toimia. Emme ole täydellisiä, haluamme vain näyttää, että tämä on mahdollista ja toivomme, että muut seuraavat perässä.

 Ostamista lopettamalla ei ratkaista kaikkia ongelmia.

Samalla Bizzarri sanoo, että paras ratkaisu päästöjen poistamiseksi olisi lopettaa koko yritystoiminta – se tosin poistaisi samalla tuhansia työpaikkoja.

Satumaija Mäki tunnistaa tasapainoilun ja vaateteollisuuden dilemman.

– Meidän täytyy tulevaisuudessakin pukeutua. On myös hyvä huomata, että kuluttamisella on sosiaalisia vaikutuksia. Ostamista lopettamalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. Ennemmin miettisin sitä, keneltä ostaa, ja mitkä ovat oman ostamisen perusteet. Ostaako esimerkiksi mielihyvän vai aidon tarpeen takia, ja millaista ostaa.

Parempia tapoja tehdä vaatteita

Sekä Hartikainen että Mäki listaavat samat tavat, joilla vaatealan yritykset ja vaatteita ostavat ja käyttävät kuluttajat voivat tehdä omasta toiminnastaan kestävämpää ja vähäpäästöisempää.

Millaisia materiaalivalinnat ovat? Kuinka materiaalit on tuotettu? Kuinka pitkäikäisiksi ja kestäviksi vaatteet on suunniteltu? Voinko vuokrata vaatteen käyttöön tai siirtää käytetyn vaatteeni eteenpäin jatkokäyttöön? Korjaanko vaatetta vai heitänkö sen pois? Kuinka kierrätän vanhan vaatteen?

 Hiilineutraaliksi julistautuminen ei riitä ainoaksi toimenpiteeksi. Ilmastokompensointi on siirtymistä suoraan helppoon vaihtoehtoon.

– Tekstiili- ja vaateala elää suuressa murroksessa. Uusia ekologisia materiaaleja, valmistusmenetelmiä ja kierrätysmahdollisuuksia kehitetään koko ajan, Satumaija Mäki sanoo.

Näiden ratkaisujen tulisi olla ensisijaisia, ei päästökompensoinnin, sanoo Ernesto Hartikainen.

– Jos firman tehtävä on myydä mahdollisimman paljon vaatteita, sen toiminta ei ole kestävällä pohjalla, sillä se perustuu jatkuvaan uuden ostamiseen. Jos puolestaan myydään laadukkaita pitkäikäisiä vaatteita, firma myy vaatteen mukana myös aineetonta palvelua eli pitkää käyttöikää.

Näin suuri rooli on kuluttajalla

Satumaija Mäki huomauttaa, että on laskettu, että pelkästään kuluttajilla voisi olla voima vähentää vaateteollisuuden päästöjä huimat 40 prosenttia.

– On arvioitu, että jos kuluttajat käyttäisivät ostamiaan vaatteita nykyistä kaksi kertaa pidempään, vaateteollisuuden päästöt vähenisivät yli 40 prosenttia. Se on jo iso harppaus kohti päästötavoitteita.

Keskivertovaate majailee vaatekaapissa noin kolme vuotta, josta se on aktiivisessa käytössä vain kaksi kuukautta.

Puolet vaatteen päästöistä syntyykin kotona

Isoin osa yksittäisen vaatteen ilmastopäästöistä aiheutuu Mäen mukaan yllättäen vasta tuotannon ja myynnin jälkeen käyttövaiheessa. Vaatteen elinkaaressa jopa puolet päästöistä syntyy kotona.

 Harvemmalla pesulla saa pienennettyä pukeutumisen ilmastovaikutuksia.

– Eniten vaatteen aiheuttamia päästöjä syntyy todellisuudessa siinä vaiheessa, kun sitä pestään, silitetään ja kuivataan kotona. Harvemmalla pesulla ja pidentämällä vaatteen käyttöikää saa pienennettyä pukeutumisen ilmastovaikutuksia.

– Myös se vaikuttaa, makuutatko käyttämättömiä vaatteita vaatekaapissa vai myytkö niitä mieluummin heti eteenpäin. Pikamuodinmukaiset trendivaatteet kestävät huonosti aikaa, ja ne tulee useammin heitettyä arvottomana parin vuoden jälkeen pois, koska eivät enää kelpaa kenellekään.

Suuri vaikutus on myös vaatteiden tilaamisella ja etenkin palauttamisella netissä.

– Kaikki liittyy isoon päästökeskusteluun, vaikka voikin tuntua vieraalta, miten oma pukeutuminen vaikuttaa ilmastoon.