Perheenisä seurasi kaupassa ja ivasi – 10 suomalaisnaista kertoo, miten valtavirrasta poikkeava ulkonäkö vaikuttaa elämään

Julkaistu:

Massasta poikkeava ulkonäkö tuntuu antavan ihmisille luvan kommentointiin, kosketteluun ja ehdotteluun, kertovat suomalaiset naiset.

Kauneutta on monenlaista, eikä kaikkien ihmisten tarvitse mahtua samaan muottiin. Tästä huolimatta valta­virrasta poikkeavat ihmiset saattavat saada osakseen hyvinkin ajattelematonta, jopa julmaa kohtelua.

Kymmenen erilaista naista kertoo nyt Ilta­-Sanomille oman tarinansa siitä, miten ulko­näkö on vaikuttanut heidän elämäänsä.

Jenni saa kuulla toistuvasti olevansa pelottava

Jenni tekee työkseen tatuointeja ja elää yhdessä miehensä ja kolmen lapsen kanssa. Hän kertoo hurahtaneensa ihokuviin jo 14-vuotiaana, eikä loppua näy.

Naisen ammatti ja intohimo tatuointeihin näkyvät hänestä myös päällepäin. Keho ilman tatuointeja ei edes tuntuisi omalta.

– Ihmiset tuppaavat kehittämään ensivaikutelman minusta ulkonäön perusteella. Useasti kuulen, että olen pelottava enkä kovin helposti lähestyttävän näköinen. Myös päihteet yhdistetään tatuointeihin, Jenni kuvailee.

– Todellisuudessa olen sosiaalinen, ihan tavallinen perheenäiti, joka viihtyy kotona rakkaimpiensa kanssa. Kun minulle ruvetaan juttelemaan, on moni myöntänyt yllättyneensä positiivisesti.

Toisinaan ihmisten kohtaaminen tuntuu ennakkoluulojen vuoksi haastavalta. Ikävimpiä kokemuksia on karttunut lääkäreiden ja hoitajien pakeilta, jossa kohtelu ei ole ollut aina asianmukaista.

– Arkielämässä on tullut vastaan tilanteita, joissa yleensä nuoret aikuiset ovat keskenään kommentoineet ulkonäköäni ikävästi. Etenkin, jos olen ollut lapsien kanssa liikenteessä, on tullut paha olo heidän puolestaan.


”Muste iholla ei tee ihmisestä huonoa”

Yhtä lailla vastaan on tullut päinvastaisiakin asenteita.

– Ihmiset saattavat kadulla huikata, että onpa hienot tatskat, ja vanhukset tulevat juttelemaan ja katsomaan lähempääkin! Jenni kiittelee.

– Mieheni on myös ammatiltaan tatuoija ja kasvoja myöten kuvitettu, ja useasti naureskellaan olevamme mummomagneetteja. Tuijottelua saan osakseni paljon, missä ikinä liikunkaan, mutta sitä en koe ahdistavana. Tykkään itsekkin katsella valtavirrasta poikkeavan näköisiä ihmisiä, varsinkin rankasti tatuoituja.

Hän painottaa, että on itse valinnut näyttää erilaiselta ja tiedostaa sen kyllä.

– Toiset keräävät taidetta seinilleen taulujen muodossa, minä kerään taidetta ihooni ja teen sitä muillekin, hän kiteyttää.

– Mitä toivoisin muilta ihmisiltä, olisi se, että ymmärrettäisiin, ettei muste iholla tee ihmisestä huonoa tai muuta persoonaa. Ja niin kuin äitini pienenä toitotti: älä koskaan arvioi ihmistä ulkonäön perusteella!

Perheenisä seurasi kaupassa ja hoki

Christa-Maria puolestaan mainitsee kuulevansa vähintään joka viikko jonkun ilkeän maininnan ulkonäöstään.

– Jos on erikoinen tyyli, ihmiset tuntuvat ajattelevan, että annan silloin luvan itsestäni salakuvia kuin jostakin nähtävyydestä. Mun tyyliä saa muka vapaasti haukkua, koska ”itsepä olet päättänyt pukeutua niin erottuvasti”, hän sanoo.

Nainen toteaa olevansa jo tottunut kommentteihin siitä, miten ”kamalia” hänen meikkinsä, hiuksensa ja tyylinsä ovat. Tästä huolimatta joskus ihmiset osaavat järkyttää.

– Joskus kahden pienen lapsen isä seurasi kaupassa ja hoki, että onko nyt halloween, häh, onko.


– Usein käsitys on, että jos pukeutuu mustaan, palvoo saatanaa. Siksi minua on kaupungilla joskus seurattu ja laulettu virttä siitä, miten Jeesus pelastaa, Christa-Maria lisää.

Positiivistakin viestiä tulee, usein tosin tyylillä ”näytät pelottavalta, mutta...”. Toisaalta naisen rohkeutta olla oma itsensä ihaillaan ja kadehditaan.

– Mummut kaikkien yllätykseksi kehuvat usein, samoin lapset ja humalaiset. Tyylin takia koko kaupunki tuntuu tuntevan minut nimellä pörrötupeeratun tukan vuoksi.

Kysellään, onko kotona kaikki hyvin

Idan otsassa oleva luomi on monelle tapa tunnistaa nainen hänen kaksoissiskostaan.

– Todella usein kyllä huomaa myös, että tuntemattomien ihmisten, varsinkin lasten, katseet osuvat aina otsaan, kun käy jossain. Jotkut jopa osoittelevat, mutten ota sitä niin pahalla, Ida kertoo.

– Toiset ovat kysyneet kassajonossa, olenko huomannut, että on joku tahra tai roska otsassa. Osa on udellut, onko kotona kaikki hyvin, kun on mustelma otsassa.


Pikkutytön ihailu hymyilytti

Neylassa huomiota herättävät hiukset, tyyli sekä vahva meikki. Reaktiot vaihtelevat suuresti.

– On tietysti tätä tavallista osoittelua ja supisemista, välillä naureskelua taikka järkyttyneitä katseita. Toisinaan tullaan kysymään, miksi haluan näyttää katuhuoralta, miksi haen huomiota tai minkä takia pilaan kasvoni lävistyksillä.

Hän ei kuitenkaan anna negatiivisten kommenttien vaikuttaa itseensä. Kaikesta ei kuulukaan tykätä, mutta käytöstavat voisi moni silti kerrata, Neyla sanoo.

– Lähivuosina on ollut paljon enemmän positiivista kommenttia, ja aidot kehut piristävät aina. Ihanin kehu, jonka olen saanut, oli pieneltä tytöltä, joka oli äitinsä kanssa ostoksilla. Hän osoitti innostunena minua ja hoki äidilleen, että näytän ihan Venukselta, joka Monster High -hahmo. Äiti koitti sanoa lapselleen, ettei saisi osoitella, mutta tytön silmistä oikein näkyi se vilpittömyys ja ihailu.

– Tietysti olen joka tapauksessa kuitenkin paljon enemmän kuin vain ulkonäköni, mikä joiltain tuppaa unohtumaan.


Arpi jäi muistuttamaan omenapuusta putoamista

Sofialla on poskessaan arpi, joka on peruja pikkulapsiajalta, kun hän putosi omenapuusta.

– Se tikattiin kahdeksalla tikillä, ja jälkihän siitä jäi, hän kertaa tapahtumia.

Uusiin ihmisiin tutustuessa aika usein pääsee lopulta kertomaan, mistä arpi on peräisin.

– Joskus kuullut sitäkin, että on katsottu aluksi, että minulla on huulikiiltoa poskella. Välillä toki ärsyttää tuo arpi, mutta yleensä en edes muista sen olemassaoloa. Onpahan ainakin joku juttu, mitä kaikilla muilla ei ole!


”Just sitä mitä mä haluan olla”

Lauran vaatekaappi koostuu lähes sataprosenttisesti mustista vaatteista. Mihinkään genreen hän ei itseään laske, vaan ottaa kivoja juttuja sieltä ja täältä ja jotka tuntuvat omalta.

– Enimmäkseen olen saanut positiivista palautetta tyylistä ja siitä, että vedän niin omaa linjaani. Negatiivisia on myös tullut jonkin verran. Ne on kuitattu lähinnä sillä, että nyt olen taas sitä, mitä olin vuosia sitten, ja vihdoin tuntuu omalta itseltä.

– Ennen kaikkea tämä tyyli ja olemus ovat just sitä mitä mä haluan olla, mua itseäni.


Lapset ja vanhukset suitsuttavat

Räväkät meikit ja hiukset kiehtovat Millaa, samoin lävistykset ja tatuoinnit. Tätä eivät kaikki ymmärrä.

Esimerkiksi vanhemmat koittivat aluksi rajoittaa tatuointien ja lävistyksien ottamista.

– Olen myös saanut paljon negatiivista palautetta muilta. Sellaiset kommentit kuin ”miksi sun pitää olla ton näköne”, ”yritätkö kerätä huomiota tolla”, ”sulla taitaa olla paljon ongelmia”, ”etsä ton näkösenä töitä voi saada” ja ”ootsä joku huora” ovat tulleet tutuksi.


Toisaalta häntä on kehuttu paljon nätiksi ja rohkeaksi.

– Eniten tykkään lasten kommenteista, joiden mukaan näytän kuulemma keijukaisprinsessalta, ja kun kuulee, että ”kato äiti, ihanan väriset hiukset”. Vanhukset ovat kehuneet hiuksia makeannäköisiksi ja että on ihanaa nähdä nuoria, jotka uskaltavat olla omanlaisiaan.


Muiden mielipiteet eivät vaikuta

Melissan ulkonäössä katseita kääntävät tatuoinnit, joista kaulassa on kaksi ja kasvoissa yksi. Vielä tosin kommenttia ei ole juuri tullut.

– Mutta niitä katseita saan osakseni aina, eniten vanhemmilta ihmisiltä. En välitä ihmisten mielipiteistä, ja aion ylpeänä tulevaisuudessakin ottaa esimerkiksi kasvoihin lisää tatuointeja!


”Oletetaan, että tämän näköinen nainen pitää klubilla takapuolen kourimisesta”

Kun ihmiset tulevat juttelemaan Piitalle, he aloittavat monesti keskustelun hänen lävistyksistään, hiuksistaan ja tatuoinneistaan.

– Se ei haittaa minua ollenkaan, sillä on ihan normaalia kysellä, ja mielelläni vastaankin.

– Mitä en kuitenkaan tarvitse, on se, että ihmiset tulevat kertomaan mielipiteensä ulkonäöstäni ja saattavat samalla perustaa koko kuvan vain ulkonäköön. Olen saanut kommenttia esimerkiksi siitä, että tämän näköinen ihminen ei voi millään olla korkeakoulutettu tai että vaikutan siltä, etteivät sellaiset asiat minua kiinnostaisi. Se loukkaa.

– En pidä siitäkään, että saatetaan lähestyä ulkona liiankin ”tuttavallisesti”, eli oletetaan, että ”tämän näköinen nainen” pitää klubilla takapuolen kourimisesta.

Piitan mukaan omanikäiset päinvastoin kehuvat ja pitävät häntä inspiroivana ihmisenä, kun hän uskaltaa näyttää osan itsestään ja luovuudestaan myös ulkonäöllisesti.


”Yritetään ehdotella imemään tuntemattomien sormia”

Se alkoi 13-vuotiaana emovaiheesta, siirtyi siitä goottimaiseksi, ja nykyään ”vähän mitä sattuu”. Näin Venla kuvailee tyyliänsä.

– Mulla on rastat ja lävistyksiä, tykkään voimakkaista meikeistä, enkä ole sheivannut yli vuoteen. Olen niin tottunut itseeni, etten osaa ajatella tätä mitenkään erikoisena, mutta muiden ihmisten reaktioista ja kommenteista saa usein hieman erilaisen kuvan.

Oudoimmat kommentit ovat tulleet baarissa päihtyneiltä, vanhemmilta miehiltä, jotka ovat nimittäneet Sofi Oksaseksi tai häräksi.

– Lisäksi pitäisi olla karvaton, tai ei ainakaan käyttää hameita tai shortseja. Usein kysytään myös huumeita tai kasvatusvinkkejä kannabiksen suhteen, tai sitten mietitään, voiko näitä hiuksia edes pestä normaalisti.


Kamalimpia kommentteja on tullut täysin tuntemattomilta, joilla on herännyt kiinnostus ”erilaiseen naiseen”. Ihmiset saattavat myös kosketella Venlaa kysymättä lupaa.

– Saatetaan kommentoida neljää kielikoruani ja pohditaan, miltäköhän nuo tuntuu aktin aikana. Tai yritetään ehdotella imemään tuntemattomien sormia tai nuolemaan heidän kaulaansa. Välillä tuntuu, että olen vain joku eksoottinen kiertopalkinto ihmisille.

– Minua on yritetty myös iskeä kuin viimeistä päivää, mutta peräännytty, kun vastapuoli on tajunnut, että olenkin karvainen.

”Olen onnellinen tällaisena”

Nainen kertoo myös kuulleensa negatiivista kommenttia myös ex-poikaystävänsä kavereilta parisuhteen aikana.

Myönteisiä ja kiitteleviä kommentteja tulee kuitenkin yhä enemmän.

– Vaikka siis mummot saattavat kiertää minut kaukaa ja vaikka en kannabisvinkkejä osaa antaa tuntemattomille, olen onnellinen tällaisena. Jos yrittäisin asettua johonkin muottiin, johon en kuulu, ja ostaa vaatteita, joista en pidä, olisin tuhat kertaa onnettomampi, enkä haluaisi nähdä itseäni peilistä.

– Olen mieluummin hieman kummajainen ja naurettavien haukkujen kohteena kuin että katsoisin peilistä itselleni ventovierasta ihmistä ja tuntisin oloni epämukavaksi.


Lue kaikki Oon hyvä näin -juttusarjan jutut täältä.