Elsa Heiko antoi tanssiparinsa ”paremman näköiselle”, Sara Vanninen on kuullut näyttävänsä mieheltä – bloggaajilla on erilaiset vartalot, mutta samankaltaiset kokemukset

rac

Julkaistu:

Tunnetut bloggaajat Sara Vanninen ja Elsa Heiko ovat eläneet elämänsä erilaisissa vartaloissa, mutta kokemukset ulkonäön ympärillä muistuttavat toisiaan.

Kumpikin on laihduttanut koosta riippumatta – epäterveellisesti

Sara Vanninen, 29, on aina ollut hoikka ja urheilullinen. Nuorena hän harrasti
yleisurheilua, ja nykyisin tava­ramerkkeihin kuuluu sporttinen ja terveellinen elämäntyyli.

Silti hän on laihduttanut, laskenut kaloreita ja treenannut ulkonäkö edellä.

– Terveyskäsitykseni ei ollut lukioaikana hyvä. Tiesin tarkalleen, kuinka paljon kaloreita missäkin oli. Muistan, kuinka söin välillä suurin piirtein pelkkiä omenoita tai viisi purkkia rahkaa päivässä. En voinut hyvin.


Vanninen muistelee, kuinka dieetit olivat trendikkäitä ja kaikki laihduttivat, vaikka ei olisi ollut mitään tarvetta.

– Kymmenen vuotta sitten vallitsi laiha ihanne. Valokuvat otettiin ylhäältä päin, jotta näyttäisi mahdollisimman pieneltä.

Kun hän nyt katsoo taaksepäin, mieleen ei muistu, miksi niin edes tehtiin.

– En tiedä, mitä olen silloin toivonut tai pelännyt. Syöminen ja kaikenlaisissa jumpissa treenaaminen oli ulkonäkölähtöistä. IRC-Galleriassa saatettiin laittaa kaverille vaikka kommenttia ”Laihin!” ja se oli hyvä juttu. Vasta aikuisiällä hahmottui, että kaikki lähtee hyvästä olosta ja siitä, että omassa kehossa on hyvä olla.

 

Mietin esimerkiksi, voinko käyttää tiukkaa ribbihihaista paitaa, koska käsivarteni olivat niin isot.

Läpi lapsuutensa ja nuoruutensa isokokoisen tytön roolia kantanut Elsa Heiko, 37, laihdutti hänkin. Painetta tuli esimerkiksi siitä, että pienikokoisetkin tytöt olivat laihdutuskuureilla.

– Olihan se vahva signaali, jos minua hoikemmat laihduttivat. Dieetit ja laihduttaminen toteutettiin tuolloin usein epäterveesti, joten kilot tulivat aina takaisin ja jopa lisääntyivät.


Pyöreys leimasi Heikon identiteettiä vahvasti.

– Mietin esimerkiksi, voinko käyttää tiukkaa ribbihihaista paitaa, koska käsivarteni olivat niin isot. Vaikka seuraamani grungemuoti oli 90-luvulla maskuliinista ja pukeutuminen armollisempaa, paineet olivat olemassa.

Laihduttamiskierre päättyi lopulta kolmekymppisenä.

– Olen tehnyt valtavasti ajatustyötä hyvinvointini eteen. Ajatusmaailman muuttaminen on pitkä tie.
  • Katso pääkuvan paikalla olevalta videolta, mitä mielleyhtymiä Saralle ja Elsalle tulee kymmenestä ulkonäköteemaan liittyvästä sanasta!

Molemmat ovat kuulleet ikäviä asioita kehostaan

Vanninen luettelee piirteitään, joihin tutut tai tuntemattomat ovat puuttuneet.

– Muistan, että isoa nenääni on arvosteltu aina. Olin lapsena myös todella lyhyt, ja siitä kuulin naljailua.

– Lisäksi kehityin myöhään, rinnat alkoivat kasvaa vasta ysillä ja lukion alussa. Se oli arka paikka, enkä halunnut näyttäytyä esimerkiksi uimahalleissa alasti. Vielä blogin alkuaikoina on tullut kommenttia siitä, että näytän enemmän mieheltä kuin naiselta. Se on jättänyt jälkensä ja ollut aina epävarmuustekijä, vaikka nyt olenkin sinut itseni ja kroppani kanssa.

 

Blogin alkuaikoina tuli kommenttia siitä, että näytän enemmän mieheltä kuin naiselta. Se on jättänyt jälkensä ja ollut aina epävarmuustekijä.

Heikon nuoruudessa kymmenen vuotta aiemmin kommentointi ja puhetapa oli kenties vieläkin suorempaa.

– Silloin sai ehkä liiankin vahvan lihavan lapsen identiteetin, jos oli pullea. Ulkonäköä kommentoitiin perheen ja suvun kesken, ja vahva viesti hoikkuuden tavoittelusta tuli myös koulusta ja kavereilta. Olen identifioitunut lihavaksi lapseksi, vaikka jälkikäteen ajatellen en ollut mitenkään erityisen iso.


Kummankin ulkonäkö on vaikuttanut naiseuteen

Heiko piti nuorena tyylistään, mutta ulkonäöllisesti hän ei kokenut, että esimerkiksi sana kaunis kuvaisi häntä millään tavalla.

– Olen jättänyt esimerkiksi vanhojen tanssit kokonaan väliin, koska ajattelin, etten kelpaa. Minulla oli jo parikin, mutta annoin hänet ”paremman näköiselle” tytölle, koska jotenkin ajattelin, etten voi lähteä tansseihin mukaan.

– Nyt alkaa itkettää, Heiko sanoo kertoessaan tarinaa.

 

Olen jättänyt vanhojen tanssit kokonaan väliin, koska ajattelin, etten kelpaa.

Heikon on edelleen ajoittain vaikea kuulla positiivisia kommentteja vartalostaan. Niihin ei usko. Mahdollisuudet poikaystäviin Heiko ohitti nuorena nopeasti.

– Edelleenkin deittailuun tai parinmuodostukseen liittyen oma ulkonäkö on haaste ja jännityksen aihe.

 

Haluaisin sanoa nuorelle Saralle, että naisellisuus tai seksikkyys ei ole kiinni siitä, kuinka monta senttiä reiden tai lantion ympärys on.

Vanninen toivoo, että olisi jo nuorena ymmärtänyt, että nainen voi olla monella tapaa.

– Haluaisin sanoa nuorelle Saralle, että naisellisuus tai seksikkyys ei ole kiinni siitä, kuinka monta senttiä reiden tai lantion ympärys on. Se tulee ihan muista jutuista.


Molemmilla on yhä epävarmuuksia – mutta kumpikaan ei anna niiden haitata

Vaikka Vanninen ja Heiko puhuvat paineistaan menneessä muodossa, ulkonäköön liittyvät epävarmuudet eivät ole aikuisuuteenkaan mennessä kadonneet kokonaan.

– Olen huomannut, että jos joku ulkopuolinen haukkuu jotakin kehoni osaa, on vaikeaa olla itse eri mieltä. Ihan kuin ei olisi varaa olla tyytyväinen sellaisiin asioihin itsessään, joita joku on kommentoinut ikävästi, Vanninen sanoo.

 

Jos joku ulkopuolinen haukkuu jotakin kehoni osaa, on vaikeaa olla itse eri mieltä.

– Valehtelisin jos sanoisin, että olen ulkonäköpaineiden yläpuolella. Kyllä kommentit satuttavat, vaikka olenkin oppinut suodattamaan niitä. Ja kyllä minullakin tulee niitä tunteita, että voi kun näyttäisin tuolta. Ikä on kuitenkin tehnyt sitä, että tajuaa, että maailmassa on muitakin huolia kuin ulkonäkö, hän jatkaa.

Heikon epävarmuuksien ja ulkonäköpaineiden käsittelyssä ovat auttaneet esimerkiksi seuraajien rohkaisevat sanat.

– Teini-ikäiselle Elsalle olisi ollut todella tärkeää tietää, että hänet tullaan hyväksymään myös ulkonäön perusteella. Mutta jos hyväksyntä tulee vain ulkopuolelta, eikä lähde sinusta itsestäsi, se auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Minullekin on jäänyt heikkoja kohtia ja ajatuksia nuoruudesta ja elämän varrelta.


Tällä hetkellä Heiko ei koe ulkonäköpaineita, mutta se ei poista sitä, etteikö hän tietäisi, mitä korjattavaa ulkomuodossa perinteisen kauneuskäsityksen mukaan olisi.

– Juuri nyt minusta on ihanaa olla juuri tämän näköinen tyyppi. Samalla kuitenkin tiedostan koko ajan, mitä kaikkea ulkonäössäni pitäisi muuttaa, että istuisin vallitseviin kriteereihin, hän sanoo.

– Pointti on siinä, päättääkö niiden kriteereiden toteuttamiseen lähteä mukaan vai ei.

Valokuvilla on vaikutusta kehonkuvaan

Se, että on kameran edessä lähes päivittäin, tuo väkisinkin tietynlaista ulkonäköpainetta, Sara Vanninen sanoo. Hän kertoo kuvaavansa esimerkiksi kasvojaan aina toiselta puolelta ja poistavansa kuvista finnit. Toisaalta somemaailma on tuonut variaatiota kehonkuvaan: keskenään erilaisilla ihmisillä on mahdollisuus tuottaa sisältöä monen nähtäville.

Vanninen kertoo yhdestä konkreettisesta muutoksesta, jonka hän teki omaan Instagram-feediinsä.

– Koin, että maailmassa on niin paljon ulkonäkökeskeisyyttä, että lopetin Instagramissani kasvoihin keskittymisen. Kun lopetin itseni kuvaamisen sillä tavalla, että minä olen kuvassa pääosassa, paineetkin helpottivat. Nyt yritän tuoda kuviin kaikkea muutakin, kuin omaa ulkonäköäni.


Toisaalta kuvien kautta on mahdollista tutustua omaan kehoon – ja hyväksyä se.

– Mitä enemmän ottaa kuvia, sitä tutummaksi oma ulkonäkö käy. Se on vaikuttanut positiivisesti, Heiko sanoo.

– Myös kokemukset, joissa minua on pyydetty kuvauksiin malliksi, ovat olleet todella voimauttavia. Se, että saa kauniin meikin ja kuulee kuvaajalta positiivista palautetta, voi antaa ihan hirveästi buustia.

 

Jos hyväksyntä tulee vain ulkopuolelta, eikä lähde sinusta itsestäsi, se auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti.

Heiko kertoo myös seuraajiensa ottamista suurista askelista. Heistä moni murehtii painoaan tai kokoaan ja kamppailee vartalonsa hyväksymisen kanssa.

– Minulle saattaa kilahtaa puhelimeen viesti ja valokuva sovituskopista, jossa seuraaja kertoo, että on ostamassa ensimmäisiä bikineitään. Jo valokuvan ottaminen alusvaatteisillaan tai uimapuvussa saattaa olla monelle todella iso juttu. On ihanaa, että seuraajani uskaltavat jakaa tämän hetken kanssani. Moni tuntuu saaneen uskallusta olla täydellisesti epätäydellinen.



He seuraavat somessa ihmisiä, joista tulee hyvä mieli

Sekä Vanninen että Heiko ovat ottaneet käyttöönsä taktiikan, jolla sosiaalisen median luoma paha mieli pidetään minimissä. He ovat lopettaneet tyytymättömyyttä aiheuttavien tilien seuraamisen.

– Se luotu kupla on yksi isoimmista ongelmista. Silloin ulkonäköpaineet kumpuavat helpommin. Itse pystyy vaikuttamaan kuplaan, kun seuraa erilaisia ihmisiä ja lopettaa sellaisten tilien seuraamisen, joista huomaa, että tulee paha mieli, Vanninen sanoo.

– Silti en tykkää siitäkään, että sanotaan vaikka, että lopettaa kaikkien laihojen ihmisten seuraamisen. Kaikilla on ulkonäköpaineita, vaikka näyttäisi miltä. Jokaisen kehon pitäisi olla arvokas ja jokaisella on oikeus hyväksyä ja rakastaa kehoaan juuri sellaisena kuin se on.

”Todelliset naiset ovat lihavia. Ja laihoja. Ja molempia. Tai eivät kumpaakaan, ja toisinkin”, kuuluu kuvateksti Vannisen Instagram-postauksessa.

Vanninen kehottaa poistumaan välillä kokonaan somen ulkopuolelle.

– Se on todellisuus, mikä tapahtuu tuolla kaduilla ja yleisissä saunoissa. Sinne kannattaa mennä, kun haluaa kasvattaa omaa ymmärrystä.

 

Arvostan enemmän sitä, mihin keho pystyy kuin miltä se näyttää.

Heiko nostaa esiin kaikenkokoisten vartaloiden lisäksi myös seuraavat kehityskohteet, joihin toivoisi muutosta.

– Plusmallit ovat sopusuhtaisen tiimalasi- tai päärynäkroppaisia. On hyvä, että mainoksissa näkyy pluskokoisuutta, mutta missä ovat muut vartalomuodot? Meitä on hirveän monen näköisiä.

– Myöskään ikääntymisen merkkejä ei näytetä, ja siihen toivoisin muutosta ja vertaistukea. Kaikki sanovat, että rypythän ovat kauniita, mutta miksi emme silti näe niitä? Tai jos mainoksessa näkyykin ikä, ikääntynyt on sitten hoikka ja valkoinen. Toivoisin, että pääsisimme eroon siitä, että mainoksen ihmiselle hyväksytään aina niin sanotusti vain yksi ”epäkohta”, kuten koko, ihonväri tai rypyt. Pitäisi olla perusjuttu, että ihmiset ovat moninaisia.

Mitä jos ei puhuttaisikaan ulkonäöstä?

Jostain syystä on hirveän syvällä suomalaisuudessa, että arvostellaan toisten ulkonäköä, Elsa Heiko pohtii.

Varsinkin nykyään se tehdään helpoksi, kun kommentteja voi jättää anonyymisti netissä.

Heikon lähipiirissä ulkonäköä kommentoidaan valtavasti sekä ystävien kesken, työpaikalla että somessa – hyvällä. Heiko kuitenkin huomauttaa, että arvotamme toisiamme ja ulkonäköämme jatkuvasti myös kehujen kautta.

– Kokeilimme työpaikallani olla sanomatta mitään kenenkään ulkonäöstä, siis edes kehuja. Se oli todella vaikeaa. Totta kai on kiva kuulla positiivisia kommentteja ulkonäöstä, mutta voisivatko ne tärkeät jutut olla jotain muutakin kuin ulkonäköön liittyviä?


Sara Vanninen on ottanut puhumattomuuden tekniikan käyttöönsä.

– Päätin itse viime vuonna, etten arvostele kenenkään ulkonäköä ääneen hyvässä tai pahassa. En kehu esimerkiksi kuntosalillani painoa hurjastikaan pudottaneiden treenaajien lähteneitä kiloja vaan esimerkiksi urheilusuoritusta muuten. Arvostan enemmän sitä, mihin keho pystyy kuin miltä se näyttää. Kuulen itse kehuja myös mieluummin esimerkiksi kirjoittamistani teksteistä kuin silmistäni.

– Kun en puhu ulkonäöstä, sitä on alkanut myös ajatella harvemmin. Ei ole millään tavalla merkittävää, sopiiko vaikka mielestäni hiusväri jollekin vai ei. Se on hänen päätöksensä.

 

On kiva kuulla positiivisia kommentteja ulkonäöstä, mutta voisivatko ne tärkeät jutut olla jotain muutakin kuin ulkonäköön liittyviä?

Vanninen ulottaa kommentoimattomuuden myös omaan kroppaansa. Hän ei halua listata omia epävarmuuskohtiaan ääneen.

– Pystyisin varmasti keksimään jokaisesta kehon osastani jotain, missä olisi parannettavaa. Mutta sen sijaan, että nimeäisin kaikki epävarmuuskohtani, haluaisin mieluummin oppia arvostamaan niitä.

Heiko summaa ajatuksensa samaan.

– Luota siihen, että kauneusvirheinä pitämäsi asiat ovatkin vain ominaisuuksia.

Lue kaikki Oon hyvä näin -juttusarjan jutut täältä.