Ennen oman tyylin löytämistä Jenni Janakka mietti, näyttääkö hän uskottavalta ja haluttavalta: ”Naisena saa koko ajan olla kikkailemassa sen kanssa”

Julkaistu:

Gloria
Kun kirjoittaja, kirjailija ja puhetaiteilija Jenni Janakka löysi itsensä, myös pukeutumistyyli meni uusiksi.
Jenni Janakalla, 33, on kova ääni ja tarttuva nauru. Hän on täydellinen tyyppi vetämään Röyhkeyskoulua, joka auttaa selättämään kiltin tytön syndrooman ja ottamaan oman tilan haltuun työelämässä.

Kirjoittaessaan saman nimistä kirjaa hän pohti, pitäisikö siinä käsitellä jotain olemukseen ja pukeutumiseen liittyvää.

– Päätin nopeasti, että missään nimessä ei! Naisille on 40-luvulta asti neuvottu, miten töihin pitäisi pukeutua ja meikata. Vinkit eivät ole auttaneet naisia etenemään urallaan pätkääkään.

Jenni on myös kirjoittaja, puhetaiteilija ja Himocast-podcastin tekijä.


Jenni ei halua lähteä neuvomaan muita pukeutumisessa, sillä tyyli on hänestä henkilökohtainen ja osaamisen kannalta epärelevantti asia. Oman ulkonäön reflektointi voi kuitenkin avata lukkoja, jotka estävät uralla etenemisen.

– Kulttuurissamme toistetaan tiettyjä tarinoita ja hahmoja. Minä identifioin itseni pitkään blondit-kategoriaan. Luulin, että rooliini kuuluu olla vähän hupsu, iloinen ja kevytkenkäinen. Kesti kauan tajuta, että kun kirjoitan ajatuksiani, ne ovat musteen arvoisia.

Parhaan ystävän lisäksi ruotsalainen rakastaja auttoi Jenniä näkemään itsensä toisin.

– Hän näki minut seksikkäänä ja vetovoimaisena, vaikken toistanut sellaista sexy baby -habitusta. Minussa elää todella seksikäs nainen. En pelkää näyttää lantioni muotoja ja olla feminiininen. Mutta tämä mies näki minut kiinnostavana, vaikka vedin päälle suorat housut, kauluspaidan ja herrainkenkäni.

Uusi ura, uusi tyyli

Toinen olennainen käännös itsetuntemuksessa – ja tyylissä – oli uranvaihdos. Kun Jenni vaihtoi myyntiedustajan työn vapaaseen taiteilijan elämään, vaatteet menivät vaihtoon.

– Aiemmin pukeuduin siistiin toimistolookiin, hajuttomasti ja mauttomasti. Kolme vuotta sitten aloitin vapaana taiteilijana ja tajusin, että edustan nyt vain itseäni. Määritän siis pukeutumiskoodini itse. Nyt minulla on lupa olla paljon.


Vaatteiden lisäksi myös hiustyyli vaihtui. Janakka mietti kuitenkin pitkään, ennen kuin pätkäisi tukkansa.

– Se kuulostaa typerältä, mutta kelasin, pitäisivätkö miehet minua enää haluttavana. Tulisiko minusta liian jätkämäinen? Olemuksessani on paljon maskuliinista. Olen todella vahva. Tuntuu, että naisena saa koko ajan olla kikkailemassa sen kanssa: Mikä on uskottavaa? Mikä on haluttavaa?

Kun tukka oli leikattu, Jenni tajusi, että se oli yksi hänen parhaista päätöksistään. Nyt hän tosin miettii, että voisi olla mielekästä puhua tasa-arvosta ja muista voimauttavista asioista pitkähiuksisena blondina.

– Olisihan se kiinnostavaa olla kaikkea tätä, pitkillä hiuksilla. Mutta se on ehkä vähän tylsä syy kasvattaa hiuksia, joten nyt mennään tällä.


Kuvaile tyyliäsi

Tyylini on samanlainen kirjoittajana ja pukeutujana. Pohjalla on asiallista ja vakavaa, mutta päällä myös vitsejä ja huumoria. Aina on hyvä olla jokin lekkeri, vinkurainen kulma. Yhdistän esimerkiksi suoriin housuihin Jane Fonda -henkisiä ysäribodeja. Isäni toi niitä 90-luvulla Suomeen. Itseäni ilahduttavat asut tuovat yleensä hymyn myös muiden kasvoille.

Millainen on luottoasusi?

Tyylissäni on kaksi suuntaa: Pukeudun joko täysmustaan tai kaiken maailman väreihin ja kuoseihin. Varma valintani ovat mustat suorat housut, kauluspaita ja jakku. Siinä asussa kuvittelen olevani Cate Blanchett tai Marlene Dietrich.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Kirppiksiltä. Töölön Relove ja Fidan liikkeet ovat lemppareitani. En shoppaile, vaan haen kaupoista vain sen, mitä tarvitsen. Kirpputorit ovat poikkeus. Niissä piipahdan kiinnostavien kuosien perässä.


Miten pukeudut töihin?

Kun esiinnyn puhujana, käytän koko kehoani. Minulle puhuminen on esiintymistä. Silloin päällä on oltava vaatteet, joissa voin käyttää kehoani ilmaisun välineenä. Jokin aika sitten tajusin, että jalassa on parasta olla lenkkarit, koska ramppaan edestakaisin. Vaihdan lenkkarit jalkaan juuri ennen esiintymistä. Se on minulle merkki siitä, että kohta mennään!

Mikä on rakkain vaatteesi?

Mummin musta vekkihame. Käytän monia häneltä perimiäni hameita, baskereita ja koruja. Isovanhempani olivat tamperelaisia duunareita, joilla oli tavalliset pienet duunaripalkat. Tuntuu erityiseltä pukeutua mummin juhlakoruihin. Hän kulkee arjessani mukana aina.


Kuka on vaikuttanut tyyliisi?

Minulla oli joitakin vuosia sitten ystävieni kanssa ysäri-pop-rap-gimmabändi nimeltä Snakebutterfly. Fiilistelimme Spice Girls -henkistä tyttöbändiyttä ja se näkyi myös tyylissämme. Siltä ajalta tyylini ovat jääneet pikkuiset satiinimekot, jotka pujotan mieluusti ylleni, kun lähden yöhön.

Iloa kantava, hereillä oleva ihminen näyttää aina hyvältä. Jos tuntuu, että olet lukossa, aloita alusvaatteista. Silloin, kun pukeudun päivisin tylsään työuniformuun, ostin lähinnä alusvaatteita. On ihana oma ilo, kun tietää, että arkiasun alla on kauniit, kivanväriset rintaliivit. Ostan alusvaatteita lähinnä Tanskasta Hunkemölleriltä. Merkin liiveissä on väriä ja leikkisyyttä.


Juttu on ilmestynyt alun perin elokuun 2019 Gloriassa. Lisää Glorian juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloria.

Lue myös:

Maikki Lavikkala kehitti itselleen tyylin, jossa kaikki vaatteet sopivat yhteen – nyt hän kertoo, miten se onnistui

Vaatesuunnittelija Outi Korpilaakso ei halunnut tuottaa maailmaan turhaa tavaraa ja paloi loppuun – nyt hän tekee luksuslaukkuja roskasta

Muotisuunnittelija Anni Ruuth todistaa, ettei upea tyyli vaadi suurta vaatekaappia – ”Tarpeellinen mahtuu yhdelle rekille”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt