MyStyle

Nuorena pidin kauneuskirurgiaa hölmönä – nelikymppisenä otin otsaryppyyni salaa botoxia

Julkaistu:

Me Naiset
Kirjoittaja ahdistui otsarypyistään, päätti pistättää otsaansa botuliinitoksiinia ja kertoo, kuinka siinä kävi.
Nyt saattaa vähän nippaista, sanoo ylleni kumartunut nainen ja työntää piikin otsani ihoon.

Hän on oikeassa. Sattuu niin, että silmäkulmiin kihahtaa kivunkyyneliä. Sattuu, vaikka nainen ennen pistämistä siveli iholleni pintapuudutusainetta.

En silti valita ääneen. En kehtaa.

Sillä tätähän minä halusin. Toiveeni on, että naisen ihooni ruiskuttama botuliinitoksiini, tutummin botox, silottaisi otsani rypyt ja saisi minut näyttämään jotenkin… freesimmältä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nainen jatkaa puuhiaan. Kaksi, kolme, neljä, viisi pistosta lisää. Kulmakarvojen ylle, otsan keskelle ja lähelle hiusrajaa. Kun kipuun turtuu, sattuu vähän vähemmän.

– Hyvin meni, tuskin tulee mustelman mustelmaa, nainen toteaa lopuksi.

– Muista, että tulokset näkyvät vasta parin päivän päästä.

Hän kertoo myös, että aineen vaikutus kestää kolmesta kuuteen kuukautta. Sen jälkeen operaatio pitää tehdä uudelleen.

Mallia Hollywoodista

Otsarypystä se alkoi. Vaakajuonteesta, joka ulottuu otsani poikki koko leveydeltä. Uurteesta, joka oli vain hento viiva niinä vuosina, kun rymysin baareissa parikymppisen innolla.

Silloin olin muuten vahvasti sitä mieltä, että ikääntymisen merkkejä häivyttävä plastiikkakirurgia on turhaa, hölmöä ja epäfeminististä. Miksi kummassa kypsän naisen pitäisi näyttää ikuisesti posliini-ihoiselta parikymppiseltä, ällistelimme ystäväpiirissäni ja tutkimme naamaansa keinotekoisesti kohentaneiden Hollywood-tähtien kuvia vähän säälien.

 

Miksi kummassa kypsän naisen pitäisi näyttää ikuisesti posliini-ihoiselta parikymppiseltä?

Asiaa oli helppo paheksua siinä vaiheessa, kun oma iho oli sileä leuankärjestä hiusrajaan. En koskaan edes ajatellut, että jonakin päivänä suhtautuisin asiaan toisin.

Isotädin kasvot

Kolmekymppisenä otsani viaton viiva alkoi huomaamatta syventyä. 40 täytettyäni se muuttui selkeäksi keski-ikäisen naisen otsarypyksi, joka tekee perusilmeestäni alati huolestuneen.

Apua, alan näyttää ihan edesmenneeltä isotädiltäni Selmalta. Siltä, joka rakasti makeaa sherryä ja kameerintaneuloja, ja jolla oli juuri tällainen otsaryppy, tajuan eräänä päivänä peilin edessä.

Kun vedän otsan ihoa sormenpäilläni sileämmäksi, vaikutelma hälvenee. Olen nyt 43-vuotias, mutta tiedän, että vuosi vuodelta ryppy syvenee ja saa kaverikseen yhä uusia uurteita, kunnes kuusikymppisenä näytän… Niin, luultavasti aika lailla samalta kuin tätini.

Vakikampaajani, ikätoverin, tuolissa tulee puhe ihon rypistymisestä. Käy ilmi, että siinä missä minä inhoan otsani vaakaruttua, hän ei voi sietää niin sanottuja sibeliusryppyjään.

– Vaan ei hätää. Kävin ottamassa niihin botoxia. Johan parani, hän totesi tyynesti taiteillessaan raitoja hiuksiini.

Botoxia?

Tämä tavallinen, mukava nainen käyttää siis Hollywood-tähtien kikkoja poistaakseen kasvoistaan jotakin, mistä ei pidä. Hän myös perustelee ratkaisuaan nasevasti.

Hiuksiakin värjätään, samoin ripsiä ja kulmakarvoja. Lähes jokainen nainen sutii aamuisin peilin edessä meikkiä naamaan. Miksi tätä kaikkea pidetään normaalina, mutta täytehoitoja paheksutaan? Missä raja hyväksyttävän ja vähän nolostuttavan kauneudenhoidon välillä menee?

 

Missä raja hyväksyttävän ja vähän nolostuttavan kauneudenhoidon välillä menee?

Ehkä siinä, kun ensi kertaa törmää ongelmaan, johon ne paljon hehkutetut hyvät elämäntavat ja säntillinen ihonhoito eivät pure.

Kuten esimerkiksi vuosi vuodelta syvenevään otsaryppyyn.

Uusi, pullea otsa

En kerro perheelleni sanallakaan käynnistäni botox-piikillä. En kehtaa. En tahdo olla tyttärilleni esimerkki aikuisesta naisesta, joka ei kestä omaa vanhenemistaan.

Mieheni ei tarvitse tietää yksityiskohtia näin hölmöstä asiasta, ajattelen. Tuskin hän edes huomaa mitään.

 

Pari satunnaista tuttua kyselee, olenko ollut lomalla, kun näytän äkkiä niin raikkaalta.

Erehdyn. Kolmantena päivänä kauneushoitolassa käynnin jälkeen puoliso alkaa tuijottaa minua kiinteästi päivällispöydässä.

– Siis mitä sun otsalle on tapahtunut? Se näyttää jotenkin oudon pullistuneelta.

Punastun, ja hätävale pääsee suustani.

– Uusi meikkityyli vain, vinkaisen.

– Ei kun oikeesti, kato tännepäin. Se on tiäksä tosi kiiltävä. Ja sun kulmakarvat on kuin väärinpäin käännetyt v-kirjaimet, mies sanoo, selvästi aidon huolestuneena.

– No kun mä kävin ottamassa botoxia, vingahdan ja lappaan hädissäni spagettia suuhun.

– Siis mitä? Sä kävit laittamassa ittees... eikse oo jotain hermomyrkkyä? Oliko kallista? hän kysyy selvästi yllättyneenä.

– 200 euroa, mumellan ruokaan.

Mies hillitsee itsensä ilmeisin ponnistuksin.

– Okei. Sun keho, sun rahat. Mikäs siinä, hän lopulta toteaa ja alkaa nostella likaisia astioita pöydästä.

Myös tarkkasilmäinen ystävä hoksaa muutoksen.

– Pakko kysyä… ootsä käyny ottamassa botoxia? Yksi tuttu kävi, ja se näytti ihan samalta kuin sinä nyt.

Toisenlaisiakin kommentteja tulee: Pari satunnaista tuttua kyselee, olenko ollut lomalla, kun näytän äkkiä niin raikkaalta.

Tervetuloa takaisin

Viikkojen kuluessa se vähän muovikelmua muistuttava, kiiltävä efekti otsastani alkaa hälvetä. Myös tunto alkaa palautua. Puoliso lakkaa luomasta otsaani vaivihkaisia, kummastelevia katseita.

Minä sen sijaan tarkkailen ikäisiäni ja itseäni vanhempia naisia telkkarissa ja elävässä elämässä uusin silmin. Koska kokeilin itse botoxia, osaan etsiä sen jälkiä muidenkin kasvoista. Noin sileä otsa? Ei kuule voi olla noilla vuosirenkailla. Ohhoh mitkä kulmat – muutama pistos on salettiin tuohonkin otsaan tökkäisty. Tuonkin naama on oudon liikkumaton – botox-siskohan se siinä.

 

Tarkkailen ikäisiäni ja itseäni vanhempia naisia telkkarissa ja elävässä elämässä uusin silmin.

Nelisen kuukautta pistosten jälkeen koittaa se aamu, jolloin vanha tuttu uurre alkaa piirtyä esiin otsastani. Myös tunto palautuu. Kulmakarvojeni kaaret pehmenevät pikkuhiljaa ylösalaisin käännetyistä v-kirjaimista loiviksi sulkumerkeiksi.

Huomaan tykkääväni tästä tunteesta. Alan jälleen näyttää omalta itseltäni. Ja toki vähän myös Selma-tädiltä.

Mitä botox on ja mihin sitä käytetään? Lue Me Naisista.

Lue lisää:

Kauneuden kovat keinot: botox, mikroneulaus, happokuorinta – näihin ongelmiin ne tehoavat

4 tarinaa – tämän vuoksi käytän botoxia

Laulaja Vicky Rosti: Kauneusleikkaus oli järkevämpi hankinta kuin auto

Brasilialainen pyllynkohotus on hittikauneusleikkaus, jossa on hurjat riskit: ”Pahimmillaan kuolleisuus on viisi prosenttia”

Ota kantaa

Oletko kokeillut tai voisitko kuvitella kokeilevasi botoxia?

Kyllä 36% En 64%
Ääniä yhteensä 993

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt