Kauttaaltaan tatuoitu Raimo, 68, ei pelkää tatuointien rypistymistä – ”On kiva olla erilainen seitsemänkymppinen”

Julkaistu:

Tyypit
Helsinkiläinen Raimo on ottanut tatuointeja 70-luvulta lähtien. Ne ovat osa eläkeikäisen miehen tyyliä.
Nuorilla aikuisilla tatuoinnit ovat nykyisin jo ennemmin sääntö kuin poikkeus: sekä miehet että naiset tatuoivat yhä useammin esimerkiksi koko käsivarren, ottavat suuremmin miettimättä isoja kuvia, haluavat tatuointeja hyvin näkyville paikoille, eivätkä malta lopettaa kerran neulan alle asetuttuaan.

Sen sijaan helsinkiläinen Raimo, 68, on eräänlainen poikkeus omassa ikäryhmässään. Käsistä, selästä, rinnasta ja jaloista tatuoitu mies työskentelee autokauppiaana – vuosien vaateliikeyrittäjyyden jälkeen.

– Moni ajattelee, että vanhemmat tatuoidut ihmiset ovat aina esimerkiksi merimiehiä. Minä vain innostuin tatuoinneista 70-luvulla, Raimo kertoo.


Raimo vastasi toimituksen kyselyyn sen jälkeen, kun uutisankkurina tunnettu, nyt eläkkeellä oleva mediapersoona Pirkko Arstila pohti jutussamme tatuointien ja ihon epäedullisesti vanhenemista. Arstila ihmettelee tatuointitrendiä, sillä kuvat eivät välttämättä näytä kovin kauniilta enää vanhana.

Haastattelemamme asiantuntija, jyväskyläläisen Fireline Tattoo -liikkeen Antti Rossi myöntää, ettei Arstila ole täysin väärässä. Iho ohenee ja rypistyy ja ihokerrokset uusiutuvat ajan saatossa, joten tatuointi haalistuu ja saattaa alkaa leviämään.

– On monia, jotka ovat sitä mieltä, että kuva saakin haalistua. Kun ihminen vanhenee, saa tatuoinnitkin vanhentua samalla. Ne kuuluvat siihen elettyyn elämään, Rossi kommentoi.

Samoilla linjoilla on Raimo:

– Tatuointeja kannattaa kantaa ylpeydellä loppuun saakka, eikä miettiä, repsahtavatko ne tai muuttavatko väriä. Eihän sillä ole mitään väliä. Ne kuvastavat niitä elettyjä vuosia ja elämää.

Erilainen pian seitsemänkymppinen

Ensimmäisen tatuointinsa Raimo otti Englannissa vuonna 1972. Tatuoinnista ei tullut kovin hyvä, ja ensimmäisen tatuointinsa Raimo on jo poistattanutkin.

Sen jälkeen kuvia on syntynyt läpi 70-, 80-, 90- ja 2000-luvun. Eikä viimeistä leimaa vielä ole nähty, Raimo uskoo.


Tatuoinnit ovat olleet miehelle tapa käsitellä vaikeita asioita. Useat niistä on otettu tilanteissa, joissa elämä heittelee. Esimerkiksi oman vaatekaupan perustaminen juuri ennen 90-luvun lamaa oli tiukka paikka.

Kuvien haalistumisesta, leviämisestä tai ihon muutoksista Raimo ei ole huolissaan.

– On kiva olla vähän erilainen seitsemänkymppinen, hän sanoo.

– Tosin nuorille sanon, että miettikää moneen kertaan, mitä teette. Minusta kuvien täytyy olla kivoja ja tuoda hyvää mieltä, eivätkä ne saa loukata ketään.

Salaa ylpeät lapsenlapset

Tatuoinneistaan Raimo on saanut lähes poikkeuksetta hyvää palautetta. Töissä hän on yleensä pukeutunut vaatteisiin, joiden alta kuvat eivät näy, mutta vapaalla esimerkiksi asiakkaisiin törmätessään tatuoitu iho on herättänyt useimmiten pelkkiä positiivisia reaktioita.

– Tänä päivänä on huomattavasti helpompaa olla tatuoitu kuin 90-luvulla. Enää tatuoinneista ei ole samanlaisia ennakkoluuloja. Tatuointimaailmahan on tänä päivänä jo taidetta.

Vanhemmille ihmisille, jotka miettivät tatuoinnin ottamista, Raimolla on kannustava viesti.

– Mielestäni tatuoinneissa tulee oma vahva identiteetti esiin, ja vanhana ihmisenä se antaa mielikuvaa elinvoimaisuudesta. Tiedän myös, että lapsenlapseni tykkäävät tatskoistani ja ovat salaa ylpeitä ukista.


Nauti tyylistäsi

Eläkeikä ei ole miehen mielestä mikään syy lopettaa itsensä toteuttamista ja sellaisten asioiden tekemistä, joista nauttii. Raimo on edelleen töissä, koska työpaikka ja -porukka ovat mukavia, mutta eläkepäivätkin ovat vielä edessä.

– Harmittaa, että kun eläkeläisistä tehdään juttuja lehtiin, moni näyttää nukkavierulta ja vähän siltä, että on luovuttanut. Ensin se eläke on unelma, mutta sitten kun sinne pääsee, lopetetaankin kaikki tekeminen. En tajua sitä. Silloinhan juuri pitäisi alkaa tehdä kaikkea kivaa.

Entistä vaatekauppiasta harmittaa myös omasta tyylistä ja ulkonäöstä helposti luopuminen. Miehille Raimolla on selkeä tyylivinkki.

– Älkää päästäkö vain niitä naisia sinne vaateostoksille, menkää itse! Kaikkien pitäisi uskaltaa tehdä omia päätöksiä ulkonäöstään, ja vaikka ottaa se tatuointi, jos siltä tuntuu. Tai jos tykkää jostain vaatteesta, pukee sen rohkeasti.

– Sanoin aikanaan vaatekauppiaana monelle miesasiakkaalle, jolle oli valittu uusia vaatteita, että jos tällä asulla ei löydy viikonloppuna seuraa, ne saa tuoda takaisin ja palautan rahat. Ei kukaan koskaan tuonut.