Suomalainen ylioppilasmuoti 50-luvulta tähän päivään – muistatko vielä tällaiset tyylit?

Julkaistu:

Muoti
Eniten vaatekohua ylioppilasneidot ovat herättäneet 1960-luvun lopulla minihameilla ja housupuvuilla. Nuoret miehet räväyttivät kauluksettomilla puvuntakeilla.
Ylioppilasmekon valinta ei ole elämän tärkeimpiä ratkaisuja, mutta siltä se voi sillä hetkellä tuntua. Miesten puvuissakin on nykyisin valinnanvaraa, mutta monille riittää, että puku näyttää puvulta.

Ajan henkeä on ollut ylioppilaiden juhla-asuissa, mutta yleensä varsin vaisusti. Lakkiaisissa räikeimmät trendit harvoin näkyvät.

1950-luvun valokuvissa ylioppilastytöt näyttävät varsin hillityiltä. Moni pääsi ylioppilaaksi tummassa jakkupuvussa, jota käytettiin pitkään juhlan jälkeenkin.

– 1950-luvulla ajateltiin, että vaatteella pitää olla pitkä käyttöikä. Nykyään juhlavaateet ovat lähes kertakäyttöisiä, ne eivät kestä aikaa, toteaa muodin ja vaatetuksen professori Ana Nuutinen.


Sotien jälkeen vaatteet tehtiin hyvin ja kestävästä kankaasta. 50-luvun ylioppilaskuvissa näkyviä jakkupukuja on vieläkin käytössä ”vintagelöytöinä”.

Hillitty jakkupuku myös viestitti, että olen eteenpäin pyrkivä nainen, en mikään hepsankeikka.

Iltajuhlaan tytöt vaihtoivat kevyempää päälle, esimerkiksi kellohelmaisen silkkiluomuksen. Muotia olivat myös vartaloa nuolevat kynämekot, joissa jiven tanssiminen lienee ollut haastavaa.

Nuoret miehet suosivat harmaan ohella ruskeita pukuja.

Suuri ei ollut ylioppilashattua juhlivien määrä, esimerkiksi 1955 kaikki Helsingin suomenkieliset ylioppilaat mahtuivat Kalastajatorpan ravintolaan.


Muoti muuttuu rohkeammaksi

Sitten alkoi tapahtua. 1960-luvun edetessä juhlamuoti muuttui persoonallisemmaksi, kevyemmäksi ja värikkäämmäksi.

– 1960-luvulla kauppoihin tulivat nuorisovaatteet. Juhlavaatteetkin olivat silloin ilmeikkäämpiä, Nuutinen kertoo.

1960-luvun loppupuolella ylioppilastyttö saattoi juhlia jopa minihameessa. On siinä ollut päiviteltävää, mutta minit keräsivät myös ihailua. Sukupuolten tasa-arvon edistymisestä viestittivät housupuvut.

– Vanhemmat sukupolvet katsoivat niitä varmasti kauhuissaan, Nuutinen arvaa.

 

1960-luvulla kauppoihin tulivat nuorisovaatteet. Juhlavaatteetkin olivat silloin ilmeikkäämpiä.

1960-luku oli vapautumisen aikaa, mikä näkyi juhlapukeutumisessakin. Tänä päivänä ylioppilaalla ei ole mahdollisuuksia shokeerata samalla tavalla, kaikki on jo nähty.


Mutta aina voi kuunnella isovanhempien tarinoita. Monet 1960-luvun ylioppilaista ovat tämän kevään ylioppilaiden isovanhempia.

Nuoret miehetkin räväyttivät: puvuntakissa saattoi olla pystykaulus tai se oli täysin kaulukseton. Suuntaa miesten muodille antoi The Beatles.

Minimitta vaihtuu pitkään helmaan

1970-luvulla helmat alkoivat pidentyä. Minipituinen juhlamekko ei ollut enää ihan pop.

– Silloin oli perhoshihoja sekä röyhelömäisyyttä ja kellomaisuutta, mitä on tälläkin hetkellä näkyvissä. Kuosit näkyivät, mutta materiaaleissa ja väreissä oli usein klassisuutta, Nuutinen kertoo.

Kun Nuutinen pääsi itse ylioppilaaksi 1970-luvulla, hän teki juhla-asukseen kietaisuleningin, jonka helma oli hiukan polven alapuolelle.

– Paljon oli myös tunikoita. Juhlissa käytettiin myös Marimekon kaftaanimaisia mekkoja.

Yhtään kummalliselta ei näyttänyt, jos tyttö juhli lakkia ruskeassa samettijakussa. Tismalleen samanlainen saattoi olla ylioppilaaksi pääsevällä poikaystävällä. Nuoret miehet suosivat leveitä housunlahkeita.


Olkatoppaukset myös yo-juhlissa

Kauhunkiljahduksia aiheuttavat eniten 1980-luvun ylioppilaskuvat. Kiitos muhkeiden olkatoppausten kaikki näyttivät tasapuolisesti isoilta. Juhla-asuissa oli hörhelöä, kimallusta ja väriä – myös neonvärejä.

– 1980-luku oli mahtailun aikaa. Naisten asema oli muuttumassa, joten olkatoppauksilla haluttiin myös bisnesilmettä ja aikuisuutta, Nuutinen muistelee.

Valkoinen jakku on ollut vuosikymmeniä ylioppilaiden luottovaate, joka harvoin palaa yöstä puhtaana kotiin. 1980-luvulla jakkujen olkapäiden leveyttä korostettiin suorilla hameilla.

Nuutinen muistelee, että 1980-luvulla naisten jakut olivat paitamaisia eikä niissä yleensä ollut vuorikangasta, mutta olkatoppauksiin panostettiin.

Miehillä oli ylisuuret puvuntakit ja edelleen leveät housunlahkeet.


1980-luvun ylioppilaskuvissa näkyy lähes kuiviksi permanentattuja hiuksia, jotka saivat vapaasti hapsottaa. Vaikea keksiä kohottavaa sanottavaa tuon ajan hiusmuodista.

– Oli mahdollista laittaa kaikki värit esille hiuksiinkin, Nuutinen kertoo.

Meikkien käytössäkään ei jarruteltu. Valkoinen ylioppilaslakki korosti kivasti solariumrusketusta, jossa oli ”jännä” keltainen sävy.

Metallinhohtoa ja paksuja pohjia

Juhlavaatteiden värit haalenivat 1990-luvulla. Tosin kyllä jotkut räväyttivät iloisilla kukkamekoilla, eivätkä neonväritkään olleet eilistä. Metallinhohtoakin oli vaatteissa ja kynsissä.

– Lama pamahti. Kun tulee kriisiaika, näyttävyyteen ei satsata. 90-luvulla siirryttiin pröystäilystä niukkuuteen, mutta juhlavaatteissa saattoi olla hienostuneisuutta, Nuutinen kertoo.


Hameen helmat nousivat, kun talous laski. Muotia olivat paksupohjaiset kengät, jotka olivat raskaita kuin jalkapainot. Suosittu keskustelunaihe oli, saako napa näkyä juhlapäivänä.

Muodin hempeys vastaa maailman tilanteeseen

2000-luvulla World Trade Centerin tuho terroristi-iskussa vaikutti muotitutkijoiden mukaan pukeutumiseenkin.

– Sen jälkeen käännyttiin näkemään muodissa kauneutta. Tuli kukkia, hempeyttä, leijuvuutta. Ja sitä on riittänyt, kukat kasvavat edelleen vaatteissa, Nuutinen toteaa.

2000-luvulla ylioppilastytöillä oli pastellinsävyisiä juhlapukuja, jotka eivät kaikki olleet samasta kaavasta. Laman jälkeen myös satsattiin rahaa juhlapukeutumiseen.


Oli myös juhlamekkoja, joiden kapein kohta oli heti rinnan alla. Myös helma saattoi olla kapea. Ihan kiva muoti – pömppövatsan peittämiseen.

Arvostettuun päivään panostetaan edelleen

2010-luvulla on arvostettu juhlavaatteissakin ekologisuutta. Materiaalilla on merkitystä ja juhlamekolle ainakin suunnitellaan pitkää käyttöikää.

– Nyt on taas näyttävyyttä: halkioita ja avoimia selkiä. Kiehtovia ovat erilaiset pliseeraukset ja koristeet. Etnisyyskin näkyy juhlavaatteissa, Nuutinen kertoo.

Nuutisen mukaan nyt myös mietitään, miten paljon paljasta pintaa voidaan näyttää. Esimerkiksi halkiot näkyvät monissa juhlamekoissa vain liikkuessa.


 

Nyt on taas näyttävyyttä: halkioita ja avoimia selkiä. Kiehtovia ovat erilaiset pliseeraukset ja koristeet. Etnisyyskin näkyy juhlavaatteissa.

Nuoret miehet ovat vähentäneet kravatin käyttöä, mutta rusetin käyttö on lisääntynyt. Pakko ei ole laittaa kaulaan yhtään mitään.

Nuorissa ei ole nähtävissä Nuutisen mukaan juhlapukeutumisen vastustusta. Eivätkä ylioppilaat ole koskaan laajassa rintamassa osoittaneet mieltä lakkiaispäivän juhlallisuutta vastaan.

– Miksi väheksyttäisiin tärkeän päivän arvoa, Nuutinen toteaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt