Näin hoidat nahkakenkiä oikein – vältä myös hyvin yleinen virhe, jonka moni tekee

rac

Julkaistu:

Kengät
Kenkien huoltorutiinista ei kannata lintsata, sillä sen avulla voit lisätä lempikenkiesi ikää vuosilla.
Suomen olosuhteissa kengät joutuvat kovalle koetukselle. Märkä, pakkanen ja tiesuola näkyvät kengissä taatusti, jos niitä ei muista huoltaa säännöllisesti. Onneksi hoitaminen ei ole vaikeaa, kun vain tutustuu perusasioihin.

• Katso videolta, kuinka pintanahkaisten kenkien käyttöönotto- ja vuosihuolto tapahtuu.

Kysyimme ammattilaiselta, mitä kenkien hoidosta tulisi tietää. Vaate- ja jalkinehuoltoon keskittyvän Arkivé-sivuston pitäjä Maria Manninen jakoi parhaat vinkkinsä.

Ensimmäinen tärkeä askel on tiedostaa, millaisesta nahasta on kyse. Se millaisesta nahasta puhutaan, riippuu siitä, kuinka se on käsitelty ja mitä osaa nahasta käytetään. Jos olet epävarma kenkiesi materiaalista, kysy siitä myyjältä tai suutarilta.

Kun olet selvittänyt kenkiesi materiaalin, käsittele ne huolellisesti ennen käyttöönottoa. Tämä on rutiini, josta ei kannata lintsata. Manninen muistuttaa, että huoltaminen on erityisen tärkeää silloin, kun nahkakengät löytyvät alelaarista. Ne ovat saattaneet olla kaupan hyllyllä useamman vuoden, jolloin nahka on hyvin todennäköisesti ehtinyt kuivua.

Helli kenkiä kuin ihoasi

Jotta voi ymmärtää kenkien hoidon merkityksen, kannattaa huoltamiseen suhtautua kuin ihonhoitoon. Aivan kuten ihonhoidossakin, pintanahan käsittelyssä kaiken lähtökohta on kosteutus.

Mikäli nahkaa ei kosteuta säännöllisesti, se voi ajan kanssa haljeta. Haljennutta nahkaa eivät pelasta ehjäksi enää mitkään aineet tai poppaskonstit. Kovaksi peitevärjätty pintanahka tai pinnoitettu haljas on herkempi halkeamaan, kuin esimerkiksi kevyesti viimeistelty semianiliininahka.

Kunnollinen kosteutus tekee nahasta myös joustavampaa. Siksi onkin erityisen tärkeää käsitellä huolella kenkien saumakohdat, jotka voivat kuivuessaan joutua kovalle koetukselle jouston kadottua. Pintanahan käsittelyyn kannattaa varata kahta erilaista aineitta, joista ensimmäinen kosteuttaa ja toinen suojaa.

Hiukan yllättäen Manninen neuvoo välttämään klassista kenkähuollon tuotetta, jota myydään lähes aina kenkien kylkiäiseksi. Hänen mukaansa kosteuttavan rasvan ja suojaavan vahan lisäksi pintanahka ei enää tarvitse suojasuihketta. Pelkkää suihketta käyttämällä voi tehdä vahinkoa, sillä se ei kosteuta voi pahimmillaan kuivattaa nahan halkeilevaksi.

Rasvaa, vahaa, harjaa ja öljyä oikein

Se, mikä sopii juuri sinun kenkiesi nahalle, selviää kenkäkaupasta tai suutarilta. Ohuemmalle nahalle riittää kosteussuojaksi rasva. Paksut vahapitoiset voiteet voivat pilata ohuiden nahkojen pehmeyden. Paksummille pintanahoille kovat vahat taas sopivat, sillä ne suojaavat pintaa.

Nahkapohjaisia kenkiä kannattaa huoltaa öljyämällä. Aineiden lisäksi tarvitset myös sopivan kenkäharjan. Laadukas kenkäharja on valmistettu hevosenharjasta. Hoitoaineet levität nahalle helpoiten pehmeällä liinalla.

Jos nahan värissä ei ole kulumia, voit käyttää väritöntä rasvaa ja vahaa. Jos nahassa taas on näkyviä kohtia, jotka vaativat paikkausta, valitse värillinen voide. Mikäli väri on nahkaan nähden liian voimakas, voit vaalentaa sitä miksaamalla sitä värittömään rasvaan.

Tunnetko nahkatyypit?

Pintanahasta puhuttaessa tarkoitetaan nahaksen ylintä kerrosta. Se, kuinka nahka on käsitelty, vaikuttaa sen hoitoon ja kestävyyteen. Muutamia yleisimpiä nahkatyyppejä ovat seuraavat:

Peitevärjätyssä pintanahassa nahan luonnollinen pinta hiotaan pois, jonka jälkeen pintaan painetaan alkuperäistä muistuttava kuviointi. Tämän jälkeen pinta peitevärjätään pigmenttiväreillä ja suojataan lakkakerroksella.

Edut: tasalaatuinen pinta, joka on helppo pitää puhtaana. Ei likaannu helposti.

Haitat: nahka ei patinoidu luonnollisesti ja jos värjäyksessä on luotu paksu kerros, voi pinta halkeilla helposti. Ohuesti peitevärjätty nahka on pehmeämpi ja joustavampi, eikä se halkeile ja hilseile yhtä paljon.

Aniliininahkan valmistusprosessissa pintaa ei hiota. Nahka läpivärjätään, mutta pintaan ei lisätä peittävää pigmenttiä. Vain parhaista nahkavuodista voi valmistaa aniliininahkaa.

Edut: nahka patinoituu kauniisti ja se on pehmeä ja hengittävä. Säännöllisellä hoidolla nahka kestää kauniina vuosikymmeniä.

Haitat: aniliininahka on ilman suojausta hyvin imukykyinen lialle ja kosteudelle. Väri voi muuttua käytössä ja se on materiaalina harvinainen ja kallis.

Semianiliininahka valmistetaan kuten aniliininahka, mutta sen pintaan tuodaan kevyt värikerros, suojaavia vahoja tai lakka. Huonokuntoinen pinta hiotaan kevyesti.

Edut: muistuttaa ominaisuuksiltaan aniliininahkaa, mutta se ei ole niin herkkä eikä kallis. Nahka patinoituu kauniisti ja on pehmeä ja hengittävä.

Haitat: imukykyisempi ja herkempi lialle, kuin peitevärjätty nahka, mutta ei läheskään yhtä arka kuin aniliininahka.

Pinnoitettu haljas on vuodan alempi haljaskerros, jonka päälle lisätään polyuretaanikalvo.

Edut: pinta on helppo pitää puhtaana, eikä se ime itseensä kosteutta.

Haitat: kalvo ei hengitä ja pinnoitettu nahka on kova käytössä.

Jutun asiantuntija: Maria Manninen, Arkivé

Muut lähteet: nahanhoito.fi, Martat, InStyle

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt