Apua, mikä moka! ”Pääkallokuvioiset pikkuhousuni lepattivat olkapäälläni kuin merirosvoviiri” - MyStyle - Ilta-Sanomat

Apua, mikä moka! ”Pääkallokuvioiset pikkuhousuni lepattivat olkapäälläni kuin merirosvoviiri”

Joskus hävettää kuin Bridget Jonesia konsanaan. Elokuvan monet nolot kohtaukset ovat tapahtuneet myös tosielämässä – valitettavasti. Kuva elokuvasta Bridget Jones – Elämä jatkuu.

Joskus hävettää kuin Bridget Jonesia konsanaan. Elokuvan monet nolot kohtaukset ovat tapahtuneet myös tosielämässä – valitettavasti. Kuva elokuvasta Bridget Jones – Elämä jatkuu.

Julkaistu: 27.8.2015 11:20

Joskus kohdalle sattuu elämää suurempi moka, sellainen, että tekisi mieli vajota maan alle. Mutta voiko oudolle ihmiselle mennä vinkkaamaan, että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan?

Hyvän itsetunnon perusta on osata nauraa virheilleen, väittävät psykologit. Mutta aina ei naurata, esimerkiksi silloin, kun on vahingossa tunkenut hameen sukkahousuihin ja viilettänyt niin ympäri kaupunkia. Onko sinulle koskaan käynyt näin:

”Kävimme perjantai-iltana ravintolassa syömässä pienen lapsen ja aviomiehen kanssa. Sen jälkeen piti käydä vielä tavaratalon naistenvaateosastolla noutamassa ompelijalla olleet housut. Ravintolakäynnin päätteeksi kävin naistenhuoneessa ja kiirehdin autoon, jossa mies ja lapsi jo odottivat.

Tavaratalossa jakauduimme ja lähdin yksin hakemaan housuja. Asioin naistenvaateosaston kassalla, kiersin aikani kuluksi pari muutakin osastoa ja tervehdin työkaveria ja tämän vaimoa. Yhden kerran huomasin, että joku mies katseli vähän pidempään, mutta enpä ajatellut asiaa enempää.

Vasta ennen ulko-ovea aloin ihmetellä, kun neljä parikymppistä miestä vihelsi perääni. Ei nimittäin ole enää ihan jokapäiväistä huvia.

Ulkona odottanut aviomies sen sijaan lyyhistyi naurusta, kun näki minut liihottelevan ulos tavaratalosta. Olin tunkenut ravintolan vessassa mekkoni takaosan iloisesti sukkahousujen ja alushousujen alle.

Puolen tunnin aikana kukaan ihminen ei huomauttanut asiasta, ei edes tavaratalon naistenosaston kassa. Mielestäni sen pitäisi olla jokaisen kansalaisvelvollisuus suorastaan.”

- Nainen, 40 v.

”Lähtiessäni kuntosalilta astelin samaa matkaa hissiin tuntemattoman kanssatreenaajan kanssa. Hän joi palautusjuomaansa niin pärskien, että meinasin tiedustella, mikä maku saa aikaan tuollaisen reaktion. Yhden kerroksenvälin hissimatka ei kuitenkaan suonut aikaa moiseen.

Astuin ulos Elielinaukion tuuleen. Kaulahuivini lepatti ärsyttävästi kasvoilleni, ja siirsin sitä kerran jos toisenkin pois tieltä, turhaan. Kunnes muistin, ettei minulla ollut kaulahuivia!

Hädäkseni huomasin, että pääkallokuvioiset pikkuhousuni olivat tarttuneet reppuni kiinniketarraan ja lepattivat nyt iloisesti olkapäälläni kuin merirosvoviiri! Ohi kulkevien ihmisten hilpeistä katseista päättelin, että viirin alkuperän tajusi myös moni muu kuin se hississä ollut bodari.”

- Nainen, 28 v.

”Olin saanut toisen lapseni kevättalvella ja fiilistelin äitiyslomakesää vauvani kanssa kaupungilla. Oli lämmin kesäpäivä, ja sovin lounastreffit kaverini kanssa keskustan ravintolaan. Lounaan jälkeen jäin vielä imettämään vauvaani, joka nukahti kesken ruokailun. Asettelin hänet varovasti ja hellästi vaunuihin ja lähdin ulos kesäiseen pääkaupunkiin.

Tuuli puhalsi lempeästi – ehkä vähän viileämmin tai jotenkin tuntuvammin kuin kaupungille tullessani, mutta en antanut sen häiritä, vaan nautin elämästä ja auringosta. Piipahdin muutamassa liikkeessä ja huomasin vastaantulevien ihmisten tuijottavan aika pitkään. Raitiovaunussa muutama hymyili ja vaihtoi vähän kauemmaksi. Ajattelin sen johtuvan kasvoilla hehkuvasta onnestani ja päättelin ihmisten myös haluavan antaa lisää tilaa vaunuille. Ihania ihmisiä! Ihana maailma!

Tulin kotiin ja vilkaisin peiliin. Imetyspaitani luukut olivat auki ja koko varustus näkyvissä.”

- Nainen, 38 v.

Millaisia kommelluksia sinulle on sattunut? Kerro noloin tilanteesi kommenttikentässä!