Jos maajoukkuevalinnat Pekingin vuoden 2022 talviolympialaisiin tehtäisiin sosiaalisen median näkyvyyden perusteella, ei 19-vuotiaan freestylelaskettelija Jon Sallisen tarvitsisi olla huolissaan.
Sallisen vuoden alussa Tiktokiin julkaisemalla temppuvideolla on 5,7 miljoonaa katselukertaa. Videolla Sallinen tekee veljensä ja viiden muun kanssa Rukalla yhdestä hyppyristä seitsenhenkisen takaperinvoltin.
– Ollaan isoveljen kanssa tehty pienempänä bäkkäreitä käsi kädessä. Yksi päivä vedettiin niitä veljen kanssa ja joka laskulla pyydettiin yksi lisää mukaan. Lopussa meitä taisi olla seitsemän rivissä ja hyppyrin leveys loppui kesken. Sitten pyydettiin yhtä kaveria kuvaamaan se, ja Tiktokistahan se otti hyvän viraalipompun, Sallinen kertaa.
Sallisen mukaan sopivan sponsoritempauksen tullen jonkinlaisen maailmanennätysyrityksen tekeminen olisi täysin mahdollista.
– Voisihan siihen ottaa varmaan vaikka 20 tyyppiä, jos olisi vain leveämpi hyppyri. Eihän siinä tarvitse muuta osata kuin bäkkäri, hän nauraa.
Halfpipessa olympiapaikkaa jahtaava Sallinen ei muista, koska olisi viimeksi laskenut lumella. Kuivaharjoitteluksi treeniohjelmaa ei voi sanoa, sillä uimahypyt kuuluvat olennaisena osana Sallisen kesään.
– Kyllä voisin sanoa sitä treenimuodoksi. Kesäisin uidessa haluaa aina tehdä voltteja tai hyppiä korkeammalta. Aina on adrenaliinia hakusessa ja halu painaa itsensä tekemään jotain vaikeampaa.
Sallinen kertoo käyneensä pari kesää sitten kaverinsa kanssa pienellä Suomen-kiertueella kalliohyppyjen perässä. He etsivät internetistä hyviä hyppypaikkoja ja hakivat uusia elämyksiä.
Korkeimmillaan Sallinen on tullut alas 22 metristä Emäsalon sillalta Porvoossa. Hurjapää tekee mielellään asioita, joita muut eivät tee tai uskalla tehdä.
– Suksipuolella moni ei lajia tunne. Minua ennen on tainnut olla Suomesta kolme paippilaskijaa, ja nyt olen ainoa. Mielestäni on siistiä tehdä asioita, joita moni muu ei tee tai tiedä Suomessa, Sallinen viittaa päälajinsa halfpipen tuntemattomuuteen.
Elokuun ensimmäisenä päivänä Sallinen osallistui Helsingin Jätkäsaaressa elämänsä ensimmäisiin extremeuimahyppykilpailuihin. Döds-nimisessä lajissa kilpailijat hyppäävät reilusta kymmenestä metristä veteen siten, että he yrittävät temppuillessaan pitää rintamasuunnan veden pintaa kohden niin kauan kuin uskaltavat, ennen kropan taittamista linkkuveitsiasentoon. Kansankielellä näyttää siltä, että kilpailijat iskeytyisivät mahaplätsillä veteen.
– Nuorempana käytiin veljen kanssa katsomassa pellehyppyjä uimastadikalla. Nyt kun döds-hypyt ovat Norjassa lähteneet viraalihiteiksi, niin se näytti sellaiselta, mitä haluaisin kokeilla, Sallinen kertoo päähänpistostaan.
Kokeilu uudessa lajissa toi heti paikan döds-hyppyjen MM-kisoihin Norjaan.
– Ei sinne (Helsinkiin) millään hirveellä treenillä menty, mutta siellä oli hyvä meininki ja sitten hypytkin kulkivat, Sallinen hymyilee.
Mieleenpainuvin hyppy ei silti ole Emäsalon sillalta tai yleisön edessä satama-altaaseen.
– Turun seudulla oli yksi vanha kaivos, jossa oli turkoosi vesi ja kalliot joka puolella. Se oli varmaan siistein kokemus, Sallinen miettii.