Näin veritankkaajat hyödyntävät yhtä ikiaikaista porsaanreikää – nyt dopingtestauksessa on tapahtumassa mullistava läpimurto - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Näin veritankkaajat hyödyntävät yhtä ikiaikaista porsaanreikää – nyt dopingtestauksessa on tapahtumassa mullistava läpimurto

Omalla verellä tehtävät verensiirrot ovat olleet dopingvalvonnalle erittäin haastavia, mutta tilanne saattaa muuttua jo ensi vuonna.

Julkaistu: 1.8. 7:46

Onko kestävyysurheilun dopingvalvonnan mullistava testi todella pian totta? Asiantuntija muistuttaa, että sen lopulliseen sementoimiseen on vielä pitkä matka.

Lähes kaikkien urheilussa tunnettujen, dopingsäännöissä kiellettyjen valmisteiden ja metodien varalle on vuosien varrella syntynyt jonkinlainen valvontamekanismi, mutta yksi on huutanut poissaolollaan. Kestävyysurheilijan hapenottokykyä kohentavia verensiirtoja ei käytännössä ole voitu paljastaa, jos urheilija on käyttänyt omaa vertaan.

Asiaan on tulossa suhteellisen nopeasti muutos, kertoo Expressen-lehden haastattelema antidopingtutkija Christer Malm, joka on peräti 14 vuotta kehittänyt testimetodia ruotsalaisessa Pro Test Diagnostics -yhtiössä. Yhtiön jo patentin saanut testauspaketti on tällä hetkellä arvioitavana Maailman antidopingtoimiston akkreditoimissa laboratorioissa Oslossa, Tukholmassa ja Pariisissa. Metodin käyttöönotosta päättää lopulta Wada.

Suomalais-virolainen urheilulääkäri, antidopingasiantuntija Sergei Iljukov tuntee hyvin ruotsalaisten tutkimusprojektin ja pitää sitä lupaavana.

– Olemme pitäneet tutkimustyömme tarkan sisällön salassa, tähän saakka. Nyt tutkimus on julkistettu, ja ensimmäiset testausvälineet ovat valmiina, sanoo Malm, joka uskoo Wadan arvioinnin valmistuvan vuoden loppuun mennessä.

Aikaisintaan metodi olisi käytössä ensi vuonna.

Suomalais-virolainen liikuntalääketieteen erikoislääkäri, antidopingasiantuntija Sergei Iljukov kertoi perjantaina, että vaikka merkit ovat lupaavia, työ on vielä kesken.

– Tutkimuksen laadusta toki kertoo, että raportti on ylittänyt erittäin arvostetun alan julkaisun korkean julkaisuriman. Autologinen (omalla verellä tehtävä) verensiirto on ollut kestävyysurheilun ongelma, mutta on liioittelua sanoa, että kiinnijäämisriski olisi ollut tähänkään asti täysin olematon, Iljukov muistuttaa.

Itävaltalaishiihtäjä Max Hauke jäi vuoden 2019 MM-kisoissa kiinni poliisiratsiassa kesken veritankkauksen. Tällainen ratsia on kuitenkin mahdollinen vain maissa, joissa dopinginkäyttö on kriminalisoitu. Esimerkiksi Suomessa ei ole.

Useat urheilijat ovat jääneet metodista kiinni urheilijoiden verenkuvaa ympärivuotisesti seuraavan ns. biologisen passin perusteella, kun verenkuvan heilahtelulle ei ole ollut muuta järkevää selitystä kuin veritankkaus. Lisäksi esimerkiksi kaksi itävaltalaista hiihtäjää jäi toissa talven MM-kisoissa kiinni jopa itse teosta poliisiratsiassa.

– Biologinen passi on ollut hyvä välillinen keino paljastaa asia. Samalla lailla kuin 1990-luvulla hiihtoon säädettiin hemoglobiinirajat, jotta voitiin hillitä silloin vielä testeissä näkymättömän epo-hormonin käyttöä. Biologisen passin parametrit hälyttävät, jos käyttö ylittää niin kutsuttujen mikroannosten määrän. Mikään 1990-luvun annostelu ei tule enää kyseeseenkään. Mikroannos on vain mikrohyöty, Iljukov toteaa.

Hän tuntee hyvin ruotsalaisen hankkeen ja sen tutkijat. Myös Tanskassa on menossa tutkimusprojekti aiheesta. Verensiirtoa yritetään paljastaa, yksinkertaistetusti, punasolujen iästä ja niiden kalvojen muodostamista antigeeneistä.

– Ruotsalaisten projekti on siinä vaiheessa, että sitä voidaan pilottimaisesti lähteä toteuttamaan. Wadan laboratoriot testaavat tällä hetkellä itse testiä.

Urheilulääkäri Iljukov kuitenkin muistuttaa, ettei peli ole ohi, kun uusi testi ensimmäisen kerran näyttää punaista.

– Kun sillä napataan ensimmäisen kerran ison tähtistatuksen urheilija, tämä riitauttaa asian. Sen jälkeen testin luotettavuus katsotaan oikeusteitse. Näin on käynyt aikanaan niin epo- ja kasvuhormonitestin kuin vieraalla verellä eli homologisesti tehtävän siirron paljastaneen testin kohdalla.

Viimeisenä mainittua vastaan kamppaili urheilun kansainvälisessä vetoomuselimessä CAS:ssa tähtipyöräilijä Tyler Hamilton, ja hävisi vuonna 2004.

Iljukov pitää ruotsalaisten projektia hyvänä edistysaskeleena. Hänen oma antidopingaiheinen tutkimustyönsä on kohdistunut viime aikoina siihen, miten ja keihin urheilijoihin testaaminen tulisi kulloinkin kliinisimmin kohdentaa. Aihe sivuaa biokemian lisäksi mm. tilastotiedettä.

– Paras tulos puhtaan urheilun kannalta saadaan sitten, kun kaikki nämä modernin tutkimustyön hedelmät yhdistetään.

Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajana 2002–2006 ja 2014–2018 toiminut Reijo Jylhä seurasi lajimaailman ytimestä veridopingkulttuurin muutosta. Usea lajisukupolvi on ehtinyt menettää uskonsa siihen, että autologisen verensiirron paljastava testi koskaan valmistuisi.

Päävalmentajauransa keväällä 2018 päättänyt Reijo Jylhä (oik.) muistelee, ettei tämä ole aivan ensimmäinen kerta, kun kestävyysurheiluperheelle luvataan testipelotemielessä lähes vaarattoman omaveritankkauksen olevan pian historiaa.

– Ensimmäisellä päävalmennusjaksollani iso keskustelu koski epo-hormonia. Kun siihen tuli testi, tämä tankkaus omalla verellä palasi puheenaiheeksi ja ikään kuin uudestaan suosioon.

Jylhä muistuttaa, että Suomessa veritankkauksesta toki puhuttiin paljon jo 1970–80-luvuilla.

Ex-päävalmentaja toteaa, että hiihtoihmisten toiveita hänenkin valmennusvuosinaan usein heräteltiin sen suhteen, että omalla verellä tankkaaminen vihdoin saataisiin kiinni.

– Mielikuvat ovat asiasta vahvoja. Ensimmäisen kerran muistan kuulleeni jo ihan vuosituhannen taitteessa, että testi olisi valmistumassa. Viime vuosikymmenen alussa puhuttiin, että verensiirroissa käytettävät muoviletkut jättäisivät vereen testeissä näkyviä muovijäämiä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?