Pertti Karppinen kertoo huolestuttavasta episodista Moskovassa 1980 – pari jääpalaa oli pilata Suomen historian varmimman olympiakullan - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Muutama huikka kelvottomasta juomasta oli pilata Suomen historian varmimman olympiakullan – näin Pertti Karppinen selvisi tukalasta tilanteesta

Olympiakylän jääpala-automaatti oli torpedoida yhden Suomen olympiahistorian ”varmimmista” kultamitaleista.

Paikalliset jääpalat olivat pilata Pertti Karppisen kultajahdin Moskovan olympialaisissa vuonna 1980.­

26.7. 7:08

Kun entistä urheilijaa pyytää muistelemaan ”keskimmäistä” olympiakultaansa, lienee kaikille selvää, että kyse ei ole mistään riviatleetista.

Elossa olevista kesälajien olympiaurheilijoista soutaja Pertti Karppinen pystyy tällaisiin muisteloihin, kun taas hänen hyvä tuttunsa, juoksija Lasse Viren nappasi olympiakisoista parillisen määrän kultamitaleita eli neljä.

Maanantaina tulee täyteen tasan 40 vuotta siitä, kun 27-vuotias Karppinen puolusti menestyksekkäästi 1976 Montrealissa voittamaansa olympiakultaa. Krylatskojen olympiaradalla Moskovassa saavuttamaansa voittoa hän pystyi puolustamaan vielä Los Angelesissa 1984.

– Olen tietysti rekisteröinyt, että siitä voitosta tulee tänä kesänä se 40 vuotta, mutta en ehkä tarkkaa päivämäärää olisi muistanut. Kaiken itse kilpailuun liittyvän muistan kyllä hyvin, vaatimattomuudestaan kuuluisa kansallissankari toteaa.

Vaikka Karppinen oli jo ennen Montrealin kisoja noussut aivan absoluuttisen maailmankärjen tuntumaan, hän repi itsensä Kanadassa välieriin keräilyerien kautta ja finaalin voitto oli suorastaan sensaatio.

Karppinen Moskovan soutustadionilla valmentajansa Jarkko Ranisen (vasemmalla) kanssa.­

Kun yli 60 maan boikotin keventämät olympiavankkurit 1980 saapuivat Neuvostoliiton pääkaupunkiin, olikin sitten jo aivan toinen ääni kellossa. Karppinen oli edellisvuonna Jugoslavian, nykyisen Slovenian, Bledissä voittanut MM-kultaa noin kuuden sekunnin marginaalilla hopeamitalistiin.

Moskovassa ainoa vaihtoehto oli voitto; Karppisen kultamitalia pidettiin yhtenä suomalaisen olympiahistorian ”varmimmista”.

Ongelma kuviossa oli tietysti se, että varmoja kultamitaleita ei ole.

– Muistan ennakko-odotukset oikein hyvin, ei niitä voinut olla rekisteröimättä. Tilannetta siltä osin vielä kovensi, että minun finaaliini mennessä Moskovassa oli urheiltu noin viikko, eivätkä kisat olleet oikein lähteneet Suomen joukkueelta käyntiin.

Karppisen keskimmäisestä olympiakullasta tulee maanantaina kuluneeksi tasan 40 vuotta.­

Karppinen muistaa oikein. Kaksi päivää hänen voittonsa jälkeen finnjollapurjehtija Esko Rechardt kuunteli Maamme-laulua Tallinnassa. Jousiampuja Tomi Poikolainen voitti kultaa 2. elokuuta, myös Krylatskojen olympiakompleksissa.

– Olin 1980 todennäköisesti urani parhaassa kunnossa, eivätkä ennakko-odotukset missään vaiheessa muuttuneet epäonnistumisen tai tappion peloksi. Olin koko ajan hyvin luottavainen ja näyttämishaluinen.

Kisapaikalle oli tuotu vene, jolla Karppinen oli voittanut Bledissä MM-kultaa 1979. Vaikka sen toisen hankaimen tukiosa oli epäilyttävässä kunnossa, Karppinen päätti luottaa tuttuun veneeseen pienenpienellä riskilläkin. Jos tukiosa hajoaisikin startissa, lähtö menisi uusiksi ja varaveneen saisi ottaa käyttöön.

Finaalipaikkansa torstaina välierissä varmistanut Karppinen oli käynyt itäblokin maissa useasti ja tunsi talon tavat. Elintarvikehygienia ei todellakaan ollut länsitasoa, eikä vesijohtovettä tullut juoda missään nimessä.

Kisakylään olikin tuotu kotoa valtava määrä suomalaisia elintarvikkeita. Jano tuli sammuttaa vain pullotetulla vedellä.

– Mutta sitten tein perjantaina niin, että otin juomaani jäitä sellaisesta automaatista, ja kone teki ne jäät tietysti vesijohtovedestä. Ne jäät haisivatkin jotenkin ummehtuneelta, ja jätin kaverin kehotuksesta puolet juomatta.

Pertti Karppinen juhlii Moskovan olympiakultaansa kädessään Urho Kekkosen lahjoittama Taistelijan Malja.­

Se oli kuitenkin myöhäistä: lauantai meni olympiakylässä vatsataudin kourissa.

Alitajunnassa jäyti iso huoli sunnuntain finaalikunnosta ja siitä, ehtisikö tyhjentyneeseen elimistöön vielä tankata hiilihydraatteja runsaan seitsemän minuutin helvetillisen kivuliasta finaalirutistusta varten.

– Lauantai-iltana tokenin jo syömään vähän leipää ja juomaan sokeripitoista juomaa. Sunnuntaiaamuna olo ja energiatasot tuntuivat jo ihan normaaleilta.

Finaalissa Karppisen tahti oli alusta asti murhaavaa – mutta vaihtoehdottomassa tilanteessa.

– Rata-arvonta meni niin, että soudin kuudetta eli ulkorataa. Ratatiedustelun ja finaalipäivän tuulensuunnan perusteella tiesimme, että sisäratojen kaverit saavat viimeisen 500 metrin osalta erittäin merkittävän myötätuuliedun. Eli homman oli oltava sitä ennen selvä. Jos olen siinä vaiheessa tasoissa, paikka olisi tuulen takia tekemätön.

Sisäradat osuivat skeptikkojen ”painotetuksi” epäilemässä arvonnassa muille mitalisteille eli Neuvostoliiton Vasili Jakushalle sekä DDR:n Peter Kerstenille. Raisiolaisen voittomarginaali oli runsas kaksi sekuntia.

– Se voi kuulostaa vähältä, mutta kilpailu meni ihan taktiikan mukaisesti ja pystyin koko ajan katseella kontrolloimaan tilannetta.

Katsomossa ”varmaa” kultamitalia jännitti itse presidentti Urho Kekkonen, jonka neljännesvuosisadan valtakautta oli jäljellä runsas vuosi.

– En tiennyt, että UKK olisi katsomossa, mutta tapasin hänet myöhemmin kisakylässä. Hän oli sen ajan Suomessa valtava auktoriteetti.

Pertti Karppinen voitti olympiakultaa kolmissa perättäisissä olympialaisissa.­

Näkyvä hahmo on myös yli kaksimetrinen, yhä kovakuntoinen Karppinen. Urheiluhierontapisteellään hän on saanut vuosikymmenien aikana puhua urheilusta ja urastaan lukemattomat kerrat, muttei koskaan omasta aloitteestaan.

– Asiakas päättää, mistä puhutaan vai ollaanko hiljaa.

– Puhun urheilustakin mielelläni, mutta vastaanotolla ei ole mitään sellaista, joka muistuttaa saavutuksistani. En osaa sanoa, onko sellaisiakin asiakkaita, joilla ei ole mitään tietoa niistä tai minusta. Ehkä.

Karppisen kultamitalia Moskovan olympialaisista pidettiin varmana.­

Boikottipuheilta pohja

Pertti Karppinen kilpaili ennen Moskovan olympiakisoja ahkerasti kansainvälisissä regatoissa. Niissä vastaan tuli myös soutajia, jotka jäisivät USA:n johtaman boikottirintaman mukana kisoista pois. Karppisen lajin osalta merkittävin poisjääjä oli länsisaksalainen Peter-Michael Kolbe, Karppisen kova päävastustaja 1970-luvun puolivälistä asti.

Suomalainen ei hävinnyt Kolbelle kertaakaan ulkomaankiertueellaan Essenissä, Amsterdamissa ja Kööpenhaminassa. Näin hän ikään kuin varmisti selustaansa.

–Jos olisi mennyt toisinpäin, tietysti Kolbe olisi voinut vähätellä Moskovan olympiavoittoni arvoa. Nyt siihen ei ollut oikein mahdollisuutta.

Kovan onnen länsisaksalainen, jo kymmeniä vuosia Norjassa asunut Kolbe oli lopulta olympiafinaaleissa kovan onnen mies. Montrealissa 1976 karkki oli jo melkein kädessä, kun Karppinen lipui juuri ennen maalilinjaa ohi. Hopeaa tuli pitkään takaa-ajoasemassa olleen Karppisen perässä myös Los Angelesissa 1984 sekä Soulissa 1988. Silloin edelle meni jo uusi yksikkökuningas, itäsaksalainen Thomas Lange.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?