Jari Sarasvuo: ”Urheilun rahavirrat tulisi ohjata uudelleen. Lajiliitot ovat orjuuttavia ja hyväksikäyttäviä järjestelmiä” - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Jari Sarasvuo kaataa täys­laidallisen kritiikkiä urheilun lajiliittojen niskaan: ”Orjuuttavia ja hyväksikäyttäviä järjestelmiä”

Sarasvuon mukaan markkinoinnista saatujen rahavirtojen uudelleen ohjaaminen on suomalaisen urheilun tulevaisuuden kannalta keskeinen asia.

Julkaistu: 21.7. 7:14

Jari Sarasvuo ottaa kantaa pinnalla olevaan keskusteluun urheilun rahoituksesta ja yksilöurheilijoiden brändäyksestä. Yrittäjä kaataa täyslaidallisen kritiikkiä lajiliittojen niskaan.

Urheilun rahoitus ja yksilöurheilijoiden brändäys ovat olleet koronakesän kuumia puheenaiheita Suomessa. Suurimpien urheilutapahtumien siirryttyä ensi kesään on tullut aikaa ja tilaa keskittyä rakenteisiin.

Ilta-Sanomat kysyi yksilöurheilua ja yritysmaailmaa hyvin tuntevalta Jari Sarasvuolta, miten urheilijan tulisi brändätä itsensä sponsoreita saadakseen.

Henkilöbrändiä luotaessa Sarasvuon antama tärkein ohje urheilijoille on, ettei tulisi koskaan yrittää liikaa.

– Suomi on pullollaan urheilijoita, jotka poseeraavat eivätkä osaa olla luonnollisesti. Puheäänikin muuttuu oudoksi, paria oktaavia korkeammaksi esitykseksi. Se on vastenmielistä, Sarasvuo täräyttää.

– Jos urheilija on hahmona kiinnostava tai kamera rakastaa ihmistä, niin sitä haluaa jäädä katsomaan. On kiinnostavuus muutakin kuin ulkonäköä. Ihmisellä tulee olla tarina ja urheilumarkkinoinnin kannalta on oltava esillä.

Vaikka ulkonäkö ei ole kuin yksi pala kokonaisuudesta, ei sen vaikuttavuutta Sarasvuon mukaan voi sivuuttaa.

– Asioilla on turha hurskastella. Veikkanpa, että Ella Junnilan on helpompi saada sponsoreita kuin vastaavan tason kuulantyöntäjällä.

Sarasvuon mukaan rahavirtojen jakautuminen on urheilun tulevaisuuden kannalta ratkaiseva keskustelu. Kärkiesimerkiksi hän mainitsee Michael Jordanin, jonka yhteistyö Niken kanssa muutti pysyvästi koko alaa.

– Lajin olemassaolon oikeutus tulee lopulta faneilta. Se on yleisön palvelua ja tästä seuraa, että urheilijan täytyy antaa itsestään puolia, jotka voivat olla luonteenvastaisia. Se on kuitenkin ammatin yksi edellytys ja moni ei sisäistä tuottavansa viihdepalveluita, Sarasvuo sanoo.

Sarasvuo nostaa esiin kolme urheilijan kannalta ratkaisevaa ominaisuutta.

– Urheilusponsorointi on maailmanlaajuisesti todella suuri ja valtavan tehokas markkinointiteollisuuden ala. Urheilijan kannalta puhutaan kolmesta k-kirjaimesta, jotka ovat kyvykkyys, kiinnostavuus ja kuuluisuus.

Jari Sarasvuo ei sanojaan säästele kommentoidessaan lajiliittojen asemaa suomalaisessa urheilukentässä.

Urheilijoita edustavista lajiliitoista menestyvänä liikemiehenä tunnetulla Sarasvuolla ei ole paljoa hyvää sanottavaa. Poikkeuksena hän mainitsee vain Jääkiekkoliiton, jonka johdossa Kalervo Kummola toimi Sarasvuon mukaan ansiokkaasti Yhdysvaltojen ammattilaissarjoja johtavien komissaarien tavoin.

– Lajiliitot imevät urheilijat kuiviin. Ne ovat tosiasiassa orjuuttavia ja hyväksikäyttäviä järjestelmiä. Mikään yritys ei voisi kohdella työntekijöitään samalla tavalla. Ei edes alihankkijoita, Sarasvuo lataa.

Hänen mukaansa markkinoinnista tulevat eurot eivät jakaudu oikein, ja lajiliitot ovat hukanneet keskeisen tehtävänsä.

– Resursseja on koko ajan vähemmän urheilijoiden tukemiseen ja eteenpäin viemiseen. Valmentajia ei tueta riittävästi, ja se vaikuttaa viime kädessä urheilijoiden toimeentuloon. Organisaatiot ja järjestöt imevät parasiitin lailla näitä resursseja. Ne rajoittavat urheilijoiden toimintaa ja äärimmillään se on silkkaa korruptiota.

 Avustusjärjestelmä taannuttaa urheilijat vähä vähältä siihen pisteeseen, että he eivät kykene enää itse huolehtimaan toimeentulostaan.

Lajiliittojen toiminta on Sarasvuon mukaan pahimmillaan itseriittoista vallantavoittelua.

– Laji on viime kädessä urheilija ja fanit. Lajiliiton tehtävä olisi organisoida mahdollisimman hyvät resurssit tulevaisuuteen. Jääkiekkoliitto on onnistunut tässä tärkeimmässä tehtävässään, useammat liitot ja järjestöt eivät.

Yritysvalmentajana pitkän uran tehnyt Sarasvuo valittelee liittojen elävän menneisyyteen jääneiden rakenteiden varassa.

– Avustusjärjestelmä taannuttaa urheilijat vähä vähältä siihen pisteeseen, että he eivät kykene enää itse huolehtimaan toimeentulostaan. Urheilija panostaa uraansa ja siviiliuralle ei synny missään vaiheessa ammattitaitoa kuin poikkeuksellisen hyvin menestyvissä tapauksissa.

Huippu-urheilu on Sarasvuon mukaan ammatti ammattien joukossa, jota ei voi harjoittaa ilman asiallista ansaintamallia.

Hän kehuu kehitteillä olevaa Sport Fund -rahastoa, joka toimintatavoiltaan nojaa pääomasijoitusrahastoissa käytettyihin malleihin.

– Sport Fund perustuu vastikkeelliseen ammattimaiseen toimintaan, missä mietitään vaikka tuottoprosentteja. Se on aivan arkipäivää muissa Pohjoismaissa. Yritys saa ennustettavan vasteen, eikä kyse ole pelkästä hyväntekeväisyydestä.

Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki (oik.) ja valmentaja Hannu Kangas tiedotustilaisuudessa, jossa keihäslegenda ilmoitti Kuortaneella 14. lokakuuta 2019 lopettavansa menestyksekkään uransa.

Sarasvuo antaa sapiskaa myös todellisen lajikulttuurin puuttumisesta Suomessa. Se näkyy hänen mielestään muassa valmentajien ja entisten huippu-urheilijoiden huonona kohteluna.

– Tero Pitkämäki on heittämällä tärkein suomalainen yleisurheilija viimeisen 25 vuoden ajalta. Katsokaa tallennetta tiedotustilaisuudesta, jossa hän kertoo kunniakkaan uransa päätöksestä. Se oli kammottavan näköinen tilaisuus. Täydellistä ammattitaidottomuutta laittaa urheilija puhumaan uransa päättymisestä kädet puuskassa, karmeassa Kuortaneen seminaaribunkkerissa, Sarasvuo tuhahtaa.

– Kyse on lajikulttuurista. Ääriesimerkkeinä vaikka Mika Myllylän ja Marko Jantusen kohtelut. Toinen ongelmiin ajautunut urheilija ajettiin hengiltä, toinen pelastettiin. Jääkiekko osoitti, mitä on lajikulttuuri ja yhteisöllisyys. Hiihdosta tai yleisurheilusta se puuttuu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?